Inventointityön Kuhmoisten kunnassa teki Keski-Suomen museon projektitutkija Virpi Myllykoski viiden kuukauden aikana vuoden 2012 aikana. Tutkimus aloitettiin toukokuussa 2012 arkistotutkimuksella, jonka jälkeen suoritettiin kenttätyöt touko-kesäkuussa. Kenttätöiden aikana Kuhmoisten kirkonkylä kierrettiin järjestelmällisesti läpi inventoiden uudet ja tarkistaen vanhat kohteet. Yksittäisten rakennus- ja aluekohteiden lisäksi tarkasteltiin yleisesti asuinympäristöjä ja niiden tyypillisiä piirteitä, rakennustapaa ja materiaaleja. Tärkeää oli saada kattavaa tietoa modernin ajan rakennuksista, joten esteettiset arvot eivät olleet määrääviä tekijöitä rakennuksia valittaessa.

Inventointiin kysyttiin lupa kohteiksi valikoituneiden rakennusten omistajilta. Myös vanhojen kohteiden omistajilta kysyttiin kuvauslupa jo inventoituja kohteita tarkistettaessa. Mikäli omistajaa ei tavoitettu, jätettiin heille kirje yhteydenottopyyntöineen. Syksyllä 2012 kerätty tutkimustieto kuvineen työstettiin tekstiksi Keski-Suomen museon käyttämään KIOSKI-inventointitietokantaan ja inventointiraportiksi. KIOSKIssa alueista ja kohteista on yksityiskohtaisempaa tietoa; raportti on suppeampi kooste kerätystä tiedosta. Varsinkin alueiden ja kohteiden historia on esitetty tietokannassa laajemmin. Inventoinnin valmistuttua tiedot lähetettiin myös kohteen omistajille tarkistettaviksi ja täydennettäviksi.

Valintaperusteiden kuvaus:

Inventointikohteiden valinnassa ja arvioinneissa käytettiin seuraavia kriteereitä:

-harvinaisuus tai ainutlaatuisuus: kohde edustaa esimerkiksi harvinaista rakennustyyppiä, rakennustapaa, arkkitehtuurisuuntausta tai häviävää rakennuskantaa

?-tyypillisyys: kohde kuvastaa esimerkiksi tietyn aikakauden ja/tai paikkakunnalle luonteenomaisia piirteitä

?-edustavuus: kohteella on aluetta tai tiettyä aikaa kuvaavat tyypilliset piirteet, jotka ovat säilyneet hyvin

?-alkuperäisyys: kohde voi olla alkuperäisessä tai sitä vastaavassa käytössä ja/tai sen alkuperäinen arkkitehtuuri, idea ja/tai rakennustapa on edelleen havaittavissa. Muutokset ovat siihen luontevasti tehtyjä.

?-historiallinen todistusvoimaisuus: merkitys historiallisen kehityksen, tapahtuman tai ilmiön todisteena tai siitä kertovana ja tietoa lisäävänä esimerkkinä. Historiallinen merkitys voi liittyä esimerkiksi taloushistoriaan, sivistyshistoriaan tai henkilöhistoriaan.

?-yhtenäisyys: alueen rakennuskanta on syntynyt ja/tai säilynyt yhtenäisenä tyylillisesti tai maisemallisesti. Yksittäinen kohde voi olla merkittävä osana tällaista kokonaisuutta.

?-kerroksellisuus: näkyvissä on eri aikakausien rakenteet, materiaalit ja tyylipiirteet, jotka ilmentävät rakennuksen rakentamisen hoidon ja käytön historiaa, mikä tuo jatkuvuutta ympäristöön. Kyseessä voi olla myös alue ja sen eri-ikäinen rakennuskanta, mikä kuvastaa historiallista kehitystä ja arvostuksia.

Kuhmoisten vanha rakennusinventointi keskittyy pitkälti ennen 1950-lukua rakennettuihin ympäristöihin, suurimpiin tiloihin ja yrityksiin. Vuonna 2012 tehty inventointi kattaa viime sotien jälkeen rakennetut ympäristöt ja rakennukset aina 2000-luvulle asti. Uusien kohteiden lisäksi inventointialueella tarkistettiin vuosina 1989–1990 inventoitujen alueiden ja kohteiden tilanne. Vanhassa inventoinnissa oli jo listattuna yhdeksän sotien jälkeisen ajan kohdetta, joiden inventointitietoja täydennettiin ja syvennettiin. Täysin uusia kohteita inventointiin 24 kappaletta. Alueiden lukumäärä nousi yhdeksään. Kirkonkylän alueelle jäi joitain mielenkiintoisia alueita ja kohteita, joita tulee tarkastella mahdollisten seuraavien inventointien yhteydessä. Kirkonkylän alueelta löytyy esimerkiksi paljon vuosien 1900–1950 aikana rakennettuja asuinrakennuksia. Myös yksittäisten modernin ajan asuinrakennusten kohdekohtaista inventointi tulee myös harkita.

Kuhmoisten kunnassa ei ollut erityistoiveita tutkimusaluetta kohtaan, joten inventointialueeksi valikoituivat Kuhmoisten kirkonkylän kaavoitetut ja niiden välissä sijainneet kaavoittamattomat alueet. Tarkemmin inventointialue näkyy "Kuhmoisten modernin rakennusperinnön inventointi"-nimisellä alueella. Lisäksi yksittäisenä kohteena modernin rakennusperinnön tutkimuksen kattavuuden vuoksi kohteeksi valikoitui inventointialueen ulkopuolella sijainnut tanssilava Honkahovi. Vanhojen kohteiden osalta tarkistettiin Kuhmoisten kirkonkylän alueelle merkityt kohteet.

Hankealueen kuvaus:

Vuoden 1973 loppuun asti Hämeen lääniin kuulunut Kuhmoinen on Keski-Suomen maakunnan eteläisin kunta. Reilun 900 kilometrineliön suuruinen, vanha hämäläinen pitäjä kuuluu lisäksi Jämsän seutukuntaan. Kuhmoinen on aina sijainnut eri läänien ja maakuntien rajalla, mikä on 1900-luvulla vaikuttanut negatiivisesti kunnan kehitykseen. Kaikki suuremmat kaupungit sijaitsevat kaukana Kuhmoisten kirkonkylästä. Läheisimmät yhteydet ovat olleet Lahteen ja myöhemmin myös Jämsään.

Vuonna 1868 itsenäistynyttä Kuhmoisten kuntaa halkoo valtatie 24, joka on merkittävä päätieyhteys Keski-Suomesta Lahden seudulle. Tie oli vuoteen 1996 asti osa valtatie 4. Asukkaita Kuhmoisissa oli vuoden 2011 lopussa 2 500, ja kunnan väestörakenne on painottunut työikäisiin ja eläkeläisiin. Kuhmoinen on ollut yhteiskunnan murroksissa aina muuttotappiokunta. Jylhät, karun kauniit maisemat ovat houkutelleet ihmisiä Kuhmoisten alueelle vapaa-ajan viettoon jo 1800-luvulta lähtien. Nykyään kunnan väkimäärä nelinkertaistuu kesäasukkaiden tullessa mökeilleen.

Kuhmoisissa on satoja järviä ja jokia, jotka ovat yhdessä metsien kanssa olleet kuhmoislaisten elinehto ja vaurauden lähde. Kuhmoinen kuuluu Luhangan, Konneveden, Muuramen, Jyväskylän, Äänekosken, Viitasaaren ja Laukaan kanssa Keski-Suomen maakunnan vesistörikkaimpiin kuntiin. Merkittävimmäksi järveksi Kuhmoisissa nousee Päijänne, jonka maisemallinen ja kulttuurihistoriallinen vaikutus on ollut hyvin merkittävä. Se on toiminut kulku- ja kuljetusväylänä ja kulttuurivaikutteiden levittäjänä. Päijänteen vaikutuksesta kirkonkylän laaksoalueille, suotuisalle paikalle syntyi asutusta jo rautakautisella ajalla. Kaupunkimatkoja tehtiin niin Jyväskylään kuin Lahteen. Uudistetun nelostien merkitys kasvoi 1950-luvulta lähtien.

Heti ensimmäisten vesivoimaisten viestisahojen ajoista tähän päivään saakka Kuhmoinen on luovuttanut puuta rakentamiseen ja teollisuuteen. Metsien myynnillä yksityiset, seurakunta ja kunta ovat rahoittaneet lukuisia uusia rakennushankkeita. Suurta teollisuutta ei Kuhmoisiin kuitenkaan syntynyt Kuhmoisten Saha Oy:tä lukuun ottamatta paikkakunnan syrjäisen sijainnin vuoksi. Elantoa Kuhmoisissa haettiin maataloudesta muuhun Suomeen verrattuna pitkään, vaikka maataloudelle ei milloinkaan ollut kunnollisia edellytyksiä maaperän köyhyyden ja kivisyyden vuoksi. Kuhmoinen kuuluu Längelmäen ja Padasjoen kanssa Keski- ja Itä-Suomen karuun ja suhteellisen vähän viljeltyyn alueeseen. 2000-luvulla yli puolet kunnan asukkaista toimii palvelualalla maa- ja metsätalouden työllistäessä noin 15 % väestöstä. Jalostuksen alalla työskentelee 24 % kuhmoislaisista.

1970-luvulta lähtien Kuhmoisten yleiskaavoissa on otettu huomioon kulttuurihistoriallisesti merkittäviä alueita ja maisemia. Ensimmäisenä huomattiin kirkonmäen miljöön ja Päijälän raitin merkittävyys, minkä jälkeen huomiota ovat saaneet maisemalliset piirteet ja yksittäiset kohteet. Kirkonkylän alueella on säilynyt paljon eriaikaista rakennusperintöä. Alueella sijaitsee useita valtakunnallisesti ja maakunnallisesti merkittäviä kulttuuriympäristöjä.

KUHMOISTEN KIRKONKYLÄN YMPÄRISTÖN YLEISPIIRTEET

Ympäristöministeriön Maisema-aluetyöryhmän tekemä maisema-maakuntajaon (1992) mukaan Kuhmoinen kuuluu Hämeen viljely- ja järvimaahan ja tarkemmin määriteltynä Päijänteen vuorimaiden ja lahdelmien alueeseen. Alueella sijaitsee lukuisia ruhjelaaksoihin syntyneitä järviä ja lampia, harjujaksoja, moreeni- ja kalliomäkiä sekä soita. Alueen erityispiirteitä ovat luode-kaakko suuntaiset lahdelmat ja kapeat vesireitit ja kosket jyrkkien kallioiden lomassa. Suhteelliset korkeuserot ovat paikoin suuret. Maisemaa hallitsevat myös kuusivaltaiset metsät. Luonto alueella on rehevää, rannat kallioisia ja metsäisiä.

Kuhmoisten kirkonkylä on kunnan ainut taajama. Kirkonkylän alueella maapinta on pohjoiseen nousevaa, mutta maaston muodot ovat loivia. Alueelle ovat tyypillisiä suhteellisen kapeat viljelyalueet pääteiden varsilla. Taajaman keskellä on lähes pohjois-eteläsuuntainen heikohko kallioruhje, joka on täyttynyt jäätikköjoen tuomilla lajittuneilla karkeilla maa-aineksilla. Syntynyt pitkittäisharju on kunnan vedenhankinnan perusta, ja se on ollut routimattomuutensa vuoksi myös parhainta rakennusmaata. Kirkonkylä on syntynyt tälle vajaan kilometrin levyiselle kumpuilevalle, osin harjumaiselle, Päijänteen ja Ala-Karkjärven väliselle kannakselle.

Valtatie 24 jakaa kirkonkylän kahteen osaan. Osa keskustatoiminnoista, kuten urheilukenttä, kirkkoherranvirasto, terveyskeskus, ovat jääneet valtatien rakentamisen seurauksen sen länsipuolelle. Taajaman kasvaessa ovat uudemmatkin palvelut. kuten koulukeskus, teollisuus, pientaloasutus, laajentuneet valtatien länsipuolelle nauhamaisesti valtatiestä erkanevien Orivedentien ja Länkipohjantien varsille. Kirkonkylän taajama on melko tiheään rakennettu. Keskusta liikerakennuksineen sijaitsee valtatien itäpuolella kirkonkylän pohjoisosassa. Keskusta alue jatkuu etelään päin vanhoina liikerakennuksina, kunnantalona ja Kuhmoisten kirkon miljöönä. Teollisuustoiminnot sijaitsevat suhteellisen hajanaisesti keskustaajaman alueella.

Kuhmoisten kirkonkylä on rakentunut vapaasti ja rönsyillen maaston muotojen rajoittamana aina kaavoituksen alkamiseen saakka 1960-luvulla. Erilaiset miljööt sijaitsevat hajallaan toisistaan. Muiden Päijänteen maisema-alueeseen kuuluvien kuntien tapaan asutusta Kuhmoisiin on syntynyt jo hyvin varhain lahdenpoukamaan ja harjun hiekkamaille. Viljely- ja rakennuskulttuurissa hallitsivat hämäläiset piirteet. Kuhmoisten kirkonkylän vanhat asuinrakennukset ja tilakeskukset sijaitsevat hieman ylempänä peltojen rinteillä, kummuilla. Niiden ympärillä sijaitsee vielä paljon peltomaata luomassa kirkonkylän maalaismaista maisemaa. Vanhoista tiloista syntyi edelleen pienempiä tiloja ja niiden pelloille on rakennettu uusia asuinrakennuksia, jolloin asuinympäristöistä on muodostunut varsin kerroksellisia. Tietyn aikakauden rakennuksia suurempina kokonaisuuksina on syntynyt enimmäkseen kaavoittamisen seurauksena. Ainoastaan Papinsaarentien alueelle syntyi sotien jälkeen tyyppitaloista muodostunut asuinympäristö.

Palveluiden ja liikerakennusten paikkoihin kaavoituksella ei juuri ole ollut vaikutusta. Liikekeskustan alue syntyi nykyisen Toritien varteen jo 1800-luvulla, mutta se keskitettiin pienemmälle alueelle viime sotien jälkeen. Vaikka teollisuuden kehitykselle Kuhmoisissa ei ole ollut suuria edellytyksiä, on teollinen kehitys tuonut maisemaan omat piirteensä tuotantolaitoksina ja niihin liittyvänä rakennuskulttuurina. Kirkonkylän satama-aluetta hallitsee vielä selvästi Kuhmoisten Sahan vanhat tuotantorakennukset. Päijänteen merkittävä vaikutus näkyy maisemassa myös omaleimaisina piirteinä. Päijänteelle ominaiset elinkeinot, kalastus, metsätalous ja venematkailu, ovat tuoneet kirkonkylän rannoille useita perinteisiä venetalaita ja uusia venelaitureita. Päijänteen vaikutuksen myötä Kuhmoisissa näkyy myös huvilakulttuurin piirteet.

Muusta Päijänteen maisema-alueesta poiketen Kuhmoisten kirkonkylän maisemassa ja rakennuskannassa on edelleen havaittavissa vanhoja tielinjauksia. Kuhmoisten läpi Padasjoelta Jämsään on kulkenut jo 1500-luvulla valtaväylä, jonka varrelle syntyi myös nykyinen Päijälän raittikylä. Myös Toritie noudattelee tätä vanhaa valtaväylää, ja vanhaa asutusta on sijoittunut tien varrelle. Hienon, pienipiirteisen ja perinteisen tiemaiseman muodostaa myös kirkonkylän lounaisosassa oleva Vanhatie, jonka varren asustus lähtee jo karjukosken tuntumasta ja jatkuu Oriveden tien vierellä länteen päin.

Kyläkuvan hajanaisuudesta huolimatta Kuhmoisten kirkonkylästä löytyy suurempia, tietyn yhteiskunnallisen ilmiön seurauksena muodostuneita kokonaisuuksia. Terveydenhuollon rakennukset ovat sijoittuneet pienille aloille Rekolaan ja Kokonniemeen. Vapaaehtoispohjalta lähtenyt ja ylläpidetty yhteiskoulun ja kunnan alakansakoulun rakennukset muodostavat Kaukolaan peruskoulun ja lukion sisältävän koulukokonaisuuden. Kirkolliset rakennukset ovat keskittyneet kirkonmäen miljööseen ja Papinsaareen. Liike-elämä ja palvelut muodostavat Kuhmoisten taajaman keskustan.

Kuhmoisten aikaisemmat rakennusinventointiaineistot ovat syntyneet vuosina 1989–1990 (583 digitaalisessa muodossa, 121 rakennusta ja 10 aluetta manuaalisessa muodossa), vuonna 1993 (4 kohdetta), vuonna 2000 (3 kohdetta) ja vuonna 2003 (maakunnallinen selvitys 33 kohdetta). Inventointiaineistoja säilytetään Keski-Suomen museon tutkimusarkistossa, ja niitä on aikoinaan toimitettu asianomaisille tahoille. Vuonna 1989 Kuhmoisten kirkonkylän rakennuksia inventoi Pekka Vähäkangas, jonka aineistoja täydensi seuraavana vuonna Sirkka-Liisa Ranta. Tämä inventointi kuului koko Keski-Suomen läänissä tehtyyn, vuonna 1979 aloitettuun rakennusperinnön inventointiin. Myöhemmät inventoinnit liittyvät seutukaavojen selvitystyöhön ja valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen määrittelytyöhön.

Vuoden 2012 kirkonkylän inventointialueelle sijoittui 4 vanhaan inventointiin kuulunutta aluetta ja 66 kohdetta. Joissakin kohteissa oli useampia rakennuksia. Kohteista yhdeksän lukeutui kuitenkin sotien jälkeiselle ajalle, ja näiden luettelomaisia tietoja täydennettiin. Alueella sijaitsi monia aiempien tutkimusten perusteella merkittävän arvon saaneita alueita ja kohteita. Valtakunnallisesti merkittäviä rakennetun kulttuuriympäristön alueita Kuhmoisten kirkonkylään sijoittuu kolme: Kirkonmäki, Kuhmoisten sahan alue ja Päijälän raitti. Keski-Suomen maakuntakaavassa 2009 maakunnallisesti merkittäviä kulttuuriympäristöjä on kirkonkylässä seitsemän kappaletta: Aiheilan huvila, Heinon kirjakauppa-Kuhmola, Korppila, Muurila, Katajamäki-Nuuttila ja työväentalo, Papinsaaren venetalaat, Puolamäen pihapiiri ja Vanhainkodin alue. Vanhainkodin aluetta täydennettiin uusilla, sotien jälkeen rakentuneilla rakennuksilla. Muut inventointikohteet on arvotettu paikallisesti merkittäviksi.

Purettuja rakennuksia löytyi seitsemän kohteen alueelta:

- Entinen puhelinyhdistyksen talo

- Kauppilanmäki (3 rakennusta)

- Kuhmoisten Osuuskaupan myymälä

- Kuhmoisten Sahan kasarmi

- Mielisairaalaosasto kunnalliskodin alueelta

- Peltomäki, kahvila- ja asuinrakennus

- Vanha kunnansairaala ja synnytysosasto

Arvottamismenetelmän kuvaus:

Inventointikohteet arvotettiin tutkimuksen edetessä paikallisesti tai maakunnallisesti arvokkaiksi edellä esitettyjen kriteerien avulla kerättyjen tietojen pohjalta. Maakunnallisesti arvokkaiksi kohteiksi Kuhmoisten kirkonkylän alueelta on ehdolla ????. Kohteiden arvotus varmistuu kolmivuotisen projektin valmistuttua, kun kohteita voidaan tarkastella maakunnallisessa mittakaavassa. Tämän vuoksi aineistoon saattaa tulla vielä muutoksia.

Kohteita on alueellisen määritelmän lisäksi arvotettu seuraavilla termeillä:

?-historiallinen merkitys: historiallisesta todistusvoimaisuudesta tuleva arvo (esimerkiksi asutushistoriallinen, sivistyshistoriallinen, henkilöhistoriallinen, aatehistoriallinen, teollisuus- ja taloushistoriallinen, uskomus- ja tapahistoriallinen, historiallisiin tapahtumiin liittyvä)

?-rakennushistoriallinen merkitys: rakennustaiteellisten tai -teknisten kokonaisuuksien, piirteiden ja osien säilyneisyys, alkuperäisyys, tyypillisyys, edustavuus tai harvinaisuus. Kyseessä voi olla myös esimerkki tietystä rakennustyypistä.

?-maisemallinen merkitys: miljöö- ja maisemakokonaisuuksien yhtenäisyys (esimerkiksi ajallinen tai rakennustapaan liittyvät) tai toisaalta kerroksellisuus eli eri aikakausien kehitysvaiheiden näkyminen ympäristössä. Kohde voi olla myös maisemallinen kiintopiste.

Työn lähdemateriaaleina käytettiin Kuhmoisten kunnasta löytynyttä arkistomateriaalia, kuten Kuhmoisten kunnan yleis-, rakennus- ja asemakaavoja vuosilta 1966–2011. Näistä saatiin yleiskuva kirkonkylän rakentumisesta sotien jälkeisellä ajalla, pääosin 1970-luvulta lähtien. Kaavaselostuksista sai tietoa kunnan kehityslinjoista, eri alueiden kehittymisestä ja niiden suunnitteluun vaikuttaneista tekijöistä. Lisäksi Kuhmoisten kunnan arkistossa tutkittiin rakennuslupia, joita ei kuitenkaan löytynyt aivan kaikista kohteista. Keski-Suomen museon tutkimusarkistosta lähteinä käytettiin Kuhmoisten vuosien 1989–1990 inventointiaineistoja ja vuonna 1991 tehtyä hautausmaainventointia sekä kuva-arkiston vanhoja valokuvia. Ajantasatietoja saatiin puolestaan Kuhmoisten kunnan internet-sivustolta. Avaininformantteina toimivat myös inventointikohteiden omistajat.

Hyvänä lähdemateriaalina toimivat myös kirjallisuus ja maakunnalliset selvitykset. Ossi Viidan vuonna 2000 kirjoittama Kuhmoisten historia II vuosina 1917–1973. Metsäpitäjä maakuntien rajalla valaisee värikkäästi Kuhmoisten elämää ja tärkeimpiä rakennushankkeita ennen Keski-Suomen lääniin liittymistä. Sirkka-Liisa Rannan väitöskirja Kirkonkylä Päijänteen kainalossa, Kuhmoisten keskustaajaman muutos 1900-luvulla kertoo myös ajasta vuoden 1973 jälkeen. Lisäksi lähteenä käytettiin yksittäisiä, tietystä aiheesta kirjoitettuja kirjoja. Ajankohtaisia kehittämislinjoja löytyi vuoden 2009 Keski-Suomen maakuntakaavasta.

Tiedot kopioitu Kioski järjestelmästä.