1860-luvulla annettu kunnallisasetus velvoitti kunnat järjestämään myös köyhäin- ja vaivaishoidon. Kuhmoisissa köyhäinhoito oli 1910-luvulla vielä pitkälti avustusten, viljan ja rahan jakoa. Vuonna 1915 päätettiin rakentaa uusi kunnalliskoti sitä varten ostetulle Mylly-Suutolan tilalle. Mylly-Suutola on kiinteistötietojärjestelmän mukaan halottu Suutarista vuonna 1833 yhdessä Haapasenmaan Suutolan kanssa.

Kunnalliskodin valmistumisajankohdasta ei ole yksi selitteistä tietoa (katso rakennuskortti). Rakennushankkeena se oli kuitenkin suurin kunnallinen siihen mennessä ja se myös velkaannutti kunnan ensimmäisen kerran toden teolla. Viidan mukaan Kunnalliskoti oli tullut lopulta maksamaan 137 458 markkaa. Rakennuksesta tuli melkein nähtävyys kunnassa: uusi päärakennus olikin näkyvällä paikalla Karklahden rantatöyräällä, jossa se ensimmäisenä kirkonkylän maamerkkinä tervehti etelästä päin tulijoita. Uutta kunnalliskotia piti pitäjässä käynyt köyhäinhoidontarkastajakin merkittävänä saavutuksena, joka oli pelkästään kunniaksi Kuhmoisten kunnalle. Kerrotaan presidentti Ståhlberginkin poikenneen vuonna 1923 Kuhmoisissa komeaa kunnalliskotia katsomassa.

Kunnalliskodin ylläpito perustui maanviljelyksestä, karjahoidosta, puu- ja kasvitarhasta saatavaan ruokaan eli se toimi kuin maatila. Päärakennuksen lisäksi pihapiirissä oli navetta, talli, riihi, aitta, jyväaitta ja latoja. Maataloustyöt hoitivat työntekijät yhdessä niihin kykenevien asukkaiden kanssa. Kunnalliskodin pihapiiriin kuului siten oleellisesti sen ympärillä olevat pellot.

Rannan mukaan Mylly-Suutolan tilan rakennusten kohtalosta ei ole tarkkaa tietoa. Jotakin kertoo kuitenkin se, että vuoden 1917 lopulla köyhäintalolta vakuutettiin päärakennus, asuinrakennus, navetta ja talli, riihi, aitta, jyväaitta ja saunarakennus. Vaivaistalon valmistumisen jälkeen henkilökunnan asuintaloksi kunnostettiin Mylly-Suutolan päärakennus, sijaitsi vuonna 1937 rakennetun keuhkotautiosaston (nyk. Suutola) paikalla. Vuoden 1921 asemapiirroksen mukaan piha-alueella sijaitsi päärakennuksen itäpuolella uusi navettarakennus, jossa oli monia osastoja, kaakkoispuolella mielisairaalaosasto sekä pohjoisessa vanha navetta ja vanha asuinrakennus. Riihet sijaitsivat kauempana koillisessa. Vanhoja suojarakennuksia ja aittoja piha-alueelta purettiin huonokuntoisina ilmeisesti jo 1920-luvulla.

Vuonna 1923 kunnalliskodin pihapiiriin rakennettiin mielisairaalaosasto eli Hourula, jota myös Pöllöläksi kutsuttiin. Rakennuksen oli myös suunnitellut A. V. Nieminen. Mielisairaalaosasto oli pienempi kuin päärakennus, mutta ulkoasultaan samantyylinen. Se sijoitettiin poikittain päärakennukseen nähden piha-alueen eteläpuolelle. Vuonna 1989 hirsirakenteisen, yksikerroksisen rakennuksen perustus oli tehty porakivistä. Satulakatossa oli katteena saumapelti. Ulkoverhouksena oli peitepystyrimoitus ja väriltään rakennus oli valkoinen. Uuden vanhustenpalvelutalon alta purettu mielisairaalaosasto sijaitsi Veljestuvan paikalla.

Vuonna 1937 pihapiiriin rakennettiin erillinen, lautarakenteinen keuhkotautiosasto maanviljelijä Väinö Paloniemen suunnitelmien pohjalta. Rakennus muutettiin henkilökunnan asunnoiksi 1950-luvun lopulla. Vuonna 2012 rakennus on edelleen kunnan omistuksessa ja toimii avohoidon asuntolana.

Vuonna 1969 kunnalliskodissa siirryttiin karjattomaan talouteen, kun kunnan 14-päinen karja myytiin. Myös kunnalliskodin rakennuksia pidettiin jo tuolloin vanhanaikaisina, mutta vanhainkoti- ja tukiasuntotoiminta jatkui rakennuksissa. 1960-luvun puolivälissä todettiin kuitenkin kunnalliskodin käyneen ahtaaksi. Hoitopaikkoja oli 28, josta sairasosastolla oli puolet. Uusia tiloja tarvittiin, varsinkin kun suurin osa hoidettavista oli sairaita. Kuitenkin kunnalliskodin kuuden hoitajan virat lakkautettiin ja mielisairaalaosasto suljettiin syksyllä 1969. Potilaat siirrettiin Nokan B-sairaalaan Jokioisiin. Kuhmoisissa alkoi samana vuonna hyvin hoidettu kotiavustustoiminta, joka tuli laitoshoitoa halvemmaksi.

Vuonna 1977 hyväksyttiin Kokonniemen alueen rakennuskaava, jonka myötä kunnalliskotia ympäröinyt peltoalue alkoi pikku hiljaa muuttua asuinalueeksi. Kokonniemen alueelle rakennettiin rivi- ja omakotitaloja pääasiallisesti 1980-luvun aikana. Ensimmäiset rivitalot ilmestyivät Kiurukujaa vastapäätä ja Kokonniemen kärkeen jo 1970-luvun lopussa. Kunnalliskodin alue merkittiin rakennuskaavassa yleiseksi sairaala-alueeksi. Kiurukujan varrelle suunniteltiin yksikerroksisia omakoti- tai rivitaloja molemmin puolin tietä.

Kuhmoisissa kunnan väliluku kääntyi laskuun 1960-luvulla, kun nuori väki muutti töiden perässä etelään ja syntyvyys laski. Kirkonkylän väkimäärä taas kasvoi ihmisten muuttaessa sivukyliltä keskustaan. Samalla syntyi tarve rakentaa vanhemmalle väestölle uusia asuntoja, mitä varten Kuhmoisissa perustettiin myös Kuhmoisten Vanhustentaloyhdistys Ry. Yhdistys rakennutti vanhoille ihmisille 1980-luvun lopulla vanhainkotina toimineen kunnalliskodin läheisyyteen uusia rivitaloasuntoja Kiurukujan varrelle.

Myös vanha kunnalliskoti alkoi käydä epäkäytännölliseksi ja se ei enää vastannut ajanmukaisia vanhustenhoidon vaatimuksia. Kunnassa aloitettiin uuden vanhainkodin suunnittelu. Ensimmäisissä suunnitelmissa ajatuksena oli vanhan vanhainkodin peruskorjaus ja uudisrakennus. Osat olisi yhdistetty käytävällä. Uudisrakennus päätettiin toteuttaa kuitenkin erillisenä rakennuksena hankkeen kustannusten noustessa suuriksi ja Rakennushallituksen löytäessä suunnitelmista monia huomauttamisen aiheita. Vanhan vanhainkodin viereen valmistui vuonna 1992 erillinen, uusi vanhainkotirakennus, Päijännekoti, jossa on 20 vanhainkotipaikkaa ja kuusi palveluasuntoa. Myös tämä uudisrakennus aiheutti suuren loven kunnan kassaan aivan kuten sen edeltäjäkin. Monimuotoinen ja värikäs rakennus sai valmistuttuaan lisänimen Mäntyniemi samoihin aikoihin Helsinkiin rakennetun, sokkeloisen presidentin virka-asunnon mukaan. Rakennuskaavaan tehtiin muutos vasta vuonna 1995, kun kunnalliskodin alueen kaavaa muutettiin vastaamaan paremmin silloista tilannetta. Siten Päijännekoti on rakennettu vastoin rakennuskaavaa.

Vaikka hoitopaikat uuden vanhainkodin myötä vähenivät, ei kunnan rahojen katsottu riittävän enää vanhan kunnalliskodin peruskorjaukseen. Vanhusvoittoisessa kunnassa lisähoitopaikoille oli kuitenkin tarvetta. Kun vanha rakennus päätettiin myydä, sen ostivat vuonna 1994 talousrakennuksineen ja noin hehtaarin suuruisine tontteineen yrittäjät, jotka kunnostivat tilat yksityistä vanhusten hoitokotia, Palvelukoti Franttilaa, varten. Vanhainkoti lopetti alkuperäisessä kunnalliskodissa 2000-luvun alussa, jolloin rakennus siirtyi täysin yksityiskäyttöön.

Kokonniemen vanhustenpalveluiden alue täydentyi vielä 1990-luvun loppupuolella Veljestuvalla, joka valmistui vuonna 1997. Arkkitehtuuriltaan Päijännekotia muistuttava rakennus tarjoaa palveluasumista vanhemmalle väelle. Sen rakennutti Kuhmoisten Vanhustentaloyhdistys Ry yhteistyössä Kuhmoisten Sotainvalidit Ry:n kanssa.

Kunnalliskodin alueen puistomaisuus on säilynyt alueen kokemista muutoksista huolimatta.

Kuhmoisten asukkaat ovat 1960-luvun jälkeen vähentyneet ja heidän keski-ikänsä on noussut. Kunnassa vanhusten palvelut ovat keskittyneet Kokonniemeen vanhan vanhainkodin alueelle ja terveyskeskuksen läheisyyteen. Näissä paikoissa tarjotaan vanhainkoti- ja palveluasumista asuntoloissa sekä asuntoja rivitaloissa.

Vanhusten palveluita on rakentunut 1900-luvun lopussa Kokonniemessä sijaitsevan vanhan vanhainkodin ympäristöön. Suomen itsenäistymisen aikaan valmistuneen kunnalliskodin rakennuskantaan kuului aikoinaan mielisairasosasto, keuhkotautiosasto ja yleisiä maatilan talousrakennuksia. Näistä on jäljellä enää 1910–1920-luvulla rakennettu navetta ja vuonna 1937 valmistunut keuhkotautiosasto. Rakennuksissa on käytetty 1900-luvun alulle tyypillisiä arkkitehtuurin piirteitä, materiaaleja ja rakennustekniikoita. Uusi hirsirakenteinen kunnalliskoti oli suuruudessaan ja hienoudessa valmistuttuaan jopa nähtävyys. Keuhkotautiosasto on puolestaan rakennettu rankorakenteisena, joka oli 1930-luvulla vielä harvinaisempaa kuin hirsirakentaminen. 1930-luvulla Kuhmoisiin tuli myös uusi kunnansairaala ja synnytysosasto, Kipula ja Muksula, jotka sijoitsivat Rekolan alueella. Näiden rakennusten yhteyteen syntyi Kuhmoisten terveydenhuollon keskittymä sotien jälkeen.

Vanhojen rakennusten lisäksi puistomaisella alueella sijaitsee vuonna 1989 vanhuksille valmistuneet rivitalot Kiurukujan varrella, 1990-luvun alussa valmistunut vanhusten palvelutalo Päijännekoti ja 1997 valmistunut veljestupa. Kaikki nämä rakennukset on suunnitellut Arkkitehtuuritoimisto Maarit ja Aarni Holttinen Tampereelta. Päijännekodin ja rivitalot on suunnitellut Aarni Holttinen, ja Veljestuvan Maarit Holttinen. Rakennusten ulkomuodoissa on samoja piirteitä. Ne ovat tyypillisiä 1980- ja 1990-luvun rakennuksia muotoineen, materiaaleineen ja rakenteineen. Päijännekoti ja Veljestupa ovat ulkomuodoltaan Kiurukujan rivitaloja rikkaampia ja monimuotoisempia. Varsinkin Päijännekodin arkkitehtuurissa on viitteitä postmodernismiin: se on monimuotoinen, vaihteleva ja epäsäännöllinen rakennus, jossa on käytetty erilaisia kansallisromantiikasta ja jugendista lainattuja muotoja ja materiaaleja. Rakennus on toinen tyylisuuntauksen julkinen edustaja Kuhmoisten kirkonkylässä seurakuntakodin ohella.

Rakennuksen sijaitsevat luonnonkauniilla paikalla Päijänteen rannassa. Alueen ympärillä on asuin- ja teollisuusrakentamista. Kokonaisuuden eteläpuolella sijaitsee rivitaloalue omakotitalojen sijaitessa idässä ja pohjoisessa. Teollisuushallit jäävät koilliseen, suuren peltoalueen reunaan. Rakennusten piha-aluilla on istutuksia ja oleskelupaikkoja. Päijännekodin läheisyydestä lähtee myös Kokonniemen rantoja kiertävä kevyenliikenteenväylä, jonka varrella on uimapaikka

Tiedot kopioitu Kioski järjestelmästä.