Laivaranta oli tapahtumapaikka Kuhmoisissa 1900-luvun alusta aina 1930-luvulle saakka, jolloin autot alkoivat yleistyä liikennevälineinä. Ensimmäiset höyrylaivat alkoivat liikennöidä Kuhmoisten kirkonkylänlahdella 1870-luvulla. Laivaliikennettä varten Ranta-Puukilan maille rakennettiin vuonna 1878 laivasilta ja maantie sillalle. Laivaliikenteen merkitys kasvoi huomattavasti 1880-luvulla, jolloin alkoi Päijänteen laivaliikenteen nousukausi. Päijänteen länsipuolen liikenne oli 1900-luvun alkuun asti itäpuolta huonommin järjestetty, joten kuhmoislaiset liikemiehet olivat mukana perustamassa Päijänteelle oman laivayhtiön Päijänteen Laivaosakeyhtiön vuonna 1904. Muidenkin yhtiöiden laivat alkoivat pian poiketa Kuhmoisissa. Päijänteen laivaliikenteen kulta-aikaa oli 1920-luku.

Myös tavaraliikenne kulki Päijännettä pitkin aina 1940-luvulle saakka huonojen tieyhteyksien vuoksi. Kauppiailla oli satamassa makasiineja, joihin kauppatavara voitiin väliaikaisesti säilöä. Makasiinit olivat vaihtelevan kokoisia, mutta yleensä hirsirakenteisia, harjakattoisia ja umpinaisia rakennuksia. Laivasiltojen lähistölle rakensivat myös yksityiset ihmiset venesuojia. Ne olivat 1920-luvulle saakka enimmäkseen hirsirakenteisia, loivaharjaisia, harvaseinäisiä ja ovettomia veden päälle rakennettuja suojakatoksia. Ennen sahan perustamista sataman alueella oli ainakin Nuuttilan, Jussilan ja Muurilan venetalaat. Sataman alueelle rakennettiin 1920–1930-lukujen vaihteessa ensimmäiset uudentyyppiset talaat. Uudet talaat tehtiin lautarakenteisiksi ja maalattiin punavalkoisiksi.

1900-luvun alussa laivaliikenteen ohelle satama-alueelle syntyi puunjalostusteollisuutta. Satamaan 1912 perustettu Kuhmoisten saha muutti oleellisesti satama-alueen ilmettä ja luonnetta. Sahanrakennusten lisäksi alueelle tuli puutavaran alueita puutavaran säilytykselle, proomuja ja hinaajia. Matkalaiten lisäksi alueella liikkui myös sahan työläisiä. Sahan lautatarha oli 1920-luvun puolivälissä valaistu, koska töitä tehtiin kolmessa vuorossa. Valoisuus pimeässä antoi vaikutelman suuremmastakin paikasta.

Satama oli myös Kuhmoisten kirkonkylän tapahtumien keskipiste. Satama toi vaihtelua kyläläisten elämään, ja sinne kokoonnuttiin suurin joukoin viettämään aikaa varsinkin viikonloppuisin. Erityisesti ranta-alue oli nuorison suosiossa, ja rantaan johtavaa tietä kutsuttiin kutukujaksi. Tyttöjen lisäksi miehiä rantaan veti pari kahvilaa.

Säännöllinen laivaliikenne loppui Päijänteellä viime sotien jälkeen, koska linja-autoliikenne oli lisääntynyt aina 1930-luvulta lähtien. Laivarannassa poikkesivat enää vain sahan toimintaan liittyvä hinaajat proomulasteineen. Laivalaiturit jäi sahan käyttöön ja makasiini purettiin sahan omaa makasiinia lukuun ottamatta. Säännöllisen matkustajaliikenteen tilalle tulivat erityisesti 1960-luvulta lähtien mökkiläisten yksityisveneily kesäasuntojen ja varallisuuden lisääntyessä. Samaan aikaan veneilijöiden määrän lisääntyessä sahan toiminta alkoi hiipua.

Sahan lopetettua toimintansa vuonna 1985, hiljainen ranta elvytettiin satama-alueen uusien yrittäjien ja kunnan toimesta 1990-luvun alussa. Päijänteen Satamakiinteistöt Oy myi omistamaansa maata Kuhmoisten kunnalle 300 000 markalla vuonna 1988. Vanhan laivarannan paikalle rakennettiin uusi laivasilta, venelaitureita ja polttoaineenjakelupiste. Laiturityömaan tieltä purettiin alkutalvesta 1990 alueen viimeinen rantamakasiini, jonka jälkeen rantaan rakennettiin kunnan toimesta lautarakenteinen Rantaravintola-Fenny aidattuine kesäterasseineen vuonna 1991. Ravintola sai naapurikseen myös pulpettikattoisia myyntikojuja ja suihkulähteen. Myös sahan vanhat tiilirakennukset muutettiin 1990-luvulla ravintola- ja majoituskäyttöön.

Kuhmoisten kunnan omistama satama-alue sijaitsee Päijänteen rannalla, Sahan lahdella liikekeskustan itäpuolella. Se kuuluu valtakunnallisesti merkittävän kulttuuriympäristön (RKY 2009) Sahan lahden kulttuurimaisemaan. Sahan lopetettu toimintansa 1980-luvun puolessa välissä Kuhmoisten kunta ja paikalliset yrittäjät alkoivat kehittää hiljentynyttä satama-aluetta matkailu- ja palvelualueeksi. Vanhat sahan lautakuurit ovat veneilijöiden talvisäilytystiloina. Ensin Päijänteen laivaliikennettä palvellut, sittemmin yksinomaan Sahan käytössä ollut ja nykyisen erinäisiä palveluita tarjoava ranta-alue on viihtyisä ympäristö. Satamassa sijaitsee muun muassa satama-, matkailu- ja ravintolapalveluita tarjoava Hämeen Tuoppi, ravintolapalveluita tarjoava Euronpaikka ja kioski. Myös Kuhmoisten Palo- ja Järvipelastusasema sijaitsee Sataman alueella. Liikennettä varten satamassa on laaja asfaltoitu parkkipaikka-alue ja useampi laivalaituri. Siellä sijaitsee myös yksi vanha venetalas ja saunarakennus.

Voimassa olevassa rakennuskaavassa Sataman alue on merkitty vesiliikenteen alueeksi, jonka kulmassa on rivitalotontti. Paloaseman alue on yleistä korttelialuetta.

Kuhmoisten satama-alue on kulttuurihistoriallisesti merkittävää aluetta, johon liittyy Päijänteen laivaliikenteen ja veneilyn historiaa, osittain Kuhmoisten sahan historiaa ja nuorisokulttuurin historiaa. Alueella on myös maisemallisia arvoja, ja se liittyy maantieteellisesti ja historiallisesti myös valtakunnallisesti merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöön (RKY 2009) Sahan lahteen.

Lähteet:

Ranta, Sirkka-Liisa. 1999. Kirkonkylä Päijänteen kainalossa, Kuhmoisten keskustaajaman muutos 1900-luvulla. Kansantieteellinen arkisto 44. Suomen muinaismuistoyhdistys. s. 84–86, 197–201, 218–220.

Ossi Viita (2000) Kuhmoisten historia II vuosina 1917–1973. Metsäpitäjä maakuntien rajalla. Kustantaja Kuhmoisten kunta. Gummeruksen Kirjapaino Oy Jyväskylä. Sivut 352–361.

Tiedot kopioitu Kioski järjestelmästä.