Paikallisesti arvokas.

Keskusurheilukentän ja Uimalan alue on historiallisesti merkittävä Kuhmoisten kirkonkylän liikuntaympäristönä. Sotien jälkeisen valtiovalta tuki kansanterveyden edistämistyötä, jonka myötä kansalaisia kannustettiin terveellisempään elämäntapaan ja urheiluun. Rakennemuutoksen myötä ihmiset eivät enää tehneet entisaikojen tapaan ruumiillista työtä. Lisäksi urheilua pidettiin nuorison kasvattajana, ja siitä tuli sotien jälkeen entistä enemmän myös harrastustoimintaa.

Sotien jälkeen urheilupaikkojen rakentamisesta tuli seuratyön sijasta kunnallista toimintaa, joten Kuhmoisissa on toisaalta oltu edellä aikaa 1930-luvun suunnitelmien vuoksi, mutta kentän rakentaminen tapahtui kuitenkin sotien jälkeisen ajatusmaailman vauhdittamana. Vuosien aikana Kuhmoisten Keskuskentän ja Uimalan alueesta on muotoutunut tunnusomainen urheilualue huoltorakennuksineen sekä yleisurheilu- ja nurmikenttineen.

Kohteella lienee historiallista merkitystä myös maakunnallisesti, jopa valtakunnallisestikin katsottuna siellä vuonna 1956 heitetyn keihään uuden maailmanennätyksen vuoksi.

Alue sijaitsee maisemallisesti merkittävällä paikalla valtatie 24:n varrella Kuhmoisten kirkonkylässä. Punaisena vihreästä maisemasta erottuva juoksurata nostaa alueen esille. Uimalan laiturien hyppytorni puolestaan toimiin maisemallisena kiintopisteenä Ala-Karkjärven vesiliikenteelle.

Keskusurheilukenttä ja Uimala sijaitsevat samalla alueella, joka on notkelmassa valtatie 24:n ja Ala-Karkjärven välissä. Kentälle laskeutuu keihäänkeittäjä Soini Nikkisen ja kentällä vuonna 1956 heittämän maailmanennätysheiton mukaan nimetty tie, Soini Nikkisen kaari. Kentän lähistöllä sijaitsee Aihelan huvila, entinen Kuhmoisten rukoushuone ja vanhaa asutusta. Kentän kohdalla on alikulkutunneli valtatien alitse.

Vuonna 1956 kostealle peltoalueelle valmistuneen Keskusurheilukentän suunnitelmat on laatinut muutamaa vuotta aikaisemmin helsinkiläinen insinööri Heikki Valjakka. Urheilukenttä oli aikanaan iso hanke Kuhmoisten kunnassa. Veikkausvoittovaroja kenttää varten saatiin vuosina 1953–1960 yhteensä 3,8 miljoonaa markkaa, josta Uimalan rakentamiseen meni yli 1,6 miljoonaa markkaa.

Alueella sijaitsee yleisurheiluun ja esimerkiksi jalkapalloon soveltuva soikean muotoinen kenttäalue, joka on aidattu yksikertaisella metallisella kaiteella. Kentällä sijaitsee mm. kaksi pituushyppypaikkaa, keihäänheittopaikka, korkeushyppypaikka ja heittorinki verkkosuojineen. Punaisella Tartan-päällysteellä verhotun juoksuradan keskellä oleva nurmettu alue soveltuu myös esimerkiksi jalkapalloiluun.

Kentän länsilaidalla rinteessä on puinen kattamaton katsomo, jonka takana on vaalea, aumakattoinen 1990-luvun alussa valmistunut huoltorakennus. Arkkitehtuuritoimisto Timo Nikkanen Ky:n suunnittelemassa rakennuksessa sijaitsee pukuhuoneet, WC-tilat, valvojan huone ja kylmää varastotilaa.

Huoltorakennuksen länsipuolella, Ala-Karkjärven rannassa on kentän jälkeen 1950-luvulla valmistunut Uimala, jonne ilmeisesti 1960-luvulla tuli myös laiturit ja hyppytorni. Nykyään laiturit rajaavat järveen neliskulmaisen alueen uimaloiden hengen mukaisesti. Hyppytorni on metallirakenteinen.

Keskusurheilukentän lisäksi urheilua voi Kuhmoisssa harrastaa mm. Kaukolanmäen koululla.

URHEILUTOIMINTA KUHMOISISSA:

Urheilu liittyi ennen erikoisseurojen perustamista Kuhmoisten nuorisoseurojen ja työväenyhdistysten toimintaan. Urheilua harrastettiin seurojentaloissa ja talojen läheisyyteen raivatuilla kentillä. Kentät toimivat talvisin myös hiihdon keskuspaikkoina. Monipuolinen toiminta vahvisti kyläläisten identiteettiä ja yhteenkuuluvuutta. Kuhmoisten Voimisteluseura aloitti toimintansa vuonna 1903. Monet työväenyhdistykset ja nuorisoseurat aloittivat vuonna 1917 entistä aktiivisemman urheilun Kuhmoisissa. Seurojen ulkopuolella urheiltiin aktiivisesti myös kouluissa. Vuoden kohokohtia olivat koulujen väliset juoksu- ja hiihtokilpailut.

Kuhmoisten ensimmäinen urheiluseura, Haukkasalon Uuras, perustettiin vuonna 1928. Sen riveissä kisailtiin hiihdon ja yleisurheilun merkeissä. Innostus urheilua kohtaan oli suuri myös Peltolankylässä, jossa nuoriso kokoontui jo 1910-luvulla Ylä-Peltolan navetanmäelle juoksemaan, työntämään kuulaa ja hyppäämään korkeutta. Urheilutoiminta järjestäytyi kuitenkin vasta vuonna 1930, jolloin perustettiin urheilu- ja voimisteluseura Peltolankylän Yrittelijät. Ensimmäinen tehtävä seuralla oli oman kentän rakentaminen talkoovoimin Ylä-Peltolan ja Keskisen maille. Kenttä valmistui kolmen vuoden kuluttua.

Kirkonkylään urheiluseura perustettiin vasta vuonna 1934 Kuhmoisten Kumun aloittaessa toimintansa 17. päivä tammikuuta. Kirkonkylän urheilumahdollisuuksia kavensi kunnollisen kentän puute. Ensimmäinen harjoituspaikka löytyi koulun kentältä. Pian Kumu aloitti yhdessä Suojeluskunnan kanssa urakoida Kuhmolan pihalle urheilukenttää, joka valmistui vuonna 1935. Tämä kenttä toimi kesäisin ja talvisin kirkonkylän urheilutoiminnan keskuspaikkana koulun kentän kanssa aina uuden keskusurheilukentän valmistumiseen saakka. Kumu perusti myös kyläosastoja Kuhmoisten sivukyliin. Vuonna 1937 perustettiin Kuhmoisten Työväen voimistelu- ja urheiluseura Riento kirkonkylään, ja Kumu sai kilpailijan. Vuonna 1964 Kuhmoisten Kumun jäsenmäärä oli yhteensä 200. Suurimmillaan jäseniä oli Kumussa ollut noin 600 1950-luvun aikana. Kumusta oli tullut koko paikkakunnan urheiluseura.

Sota-ajan jälkeen urheilun merkitys nuorison kasvattajana ja joutohetkien hyödyllisenä ajankäyttötapana korostui entisestään. Aate vauhditti keskusurheilukenttien perustamista niihinkin kuntiin, joissa sellaista ei vielä ollut.

1960-luvulla Kuhmoisten Yhteiskoulun oppilaat olivat niin innokkaita urheilijoita, että he perustivat vuonna 1962 Kuhmoisten Yhteiskoulun Urheilijat. Hyvän alun jälkeen toiminta kuihtui runsas kymmenen vuotta myöhemmin.

KESKUSURHEILUKENTTÄ

Kuhmoisten ainoat urheilukentät olivat 1930-luvulla Haukkasalon Uuraalla, Peltokylän Yrittelijöillä sekä Kumulla ja suojeluskunnalla Kuhmolan pihassa. Kunnollisesta, kunnan rakentamasta urheilukentästä alettiin keskustella Kuhmoisissa jo 1930-luvun alussa ennen Kuhmolan kentän valmistumista. Kunnanvaltuustossa asiaa kuitenkin palloteltiin; kuntaan perustettiin kuitenkin urheilulautakunta. Rahaa uudelle kentälle ei myönnetty.

Valtuutetut pohtivat 1930-luvulla Kuhmolan pihan sijasta kentän sijoituspaikaksi vanha rukoushuoneen, nykyisen Kuhmoisten seurantalon viereistä Ravilan suota. Ala-Karkjärven rannassa oli jo luisteltu talvisin järven jäällä. Myös kunnan omistaman Valkea-Matti-nimisen tilan maita harkittiin. Kunnanvaltuusto kannatti vuoden 1934 lopulla kentän rakentamista, mutta edelleen kenttä ei saanut määrärahoja. Kumun aktiivit herättelivät kenttähanketta taas vuonna 1939, koska seura ei yksi pystynyt uutta kenttää Kuhmoisten kirkonkylään toteuttamaan. Vuonna 1946 myös Kuhmoisten Työväenyhdistys alkoi kannattaa kunnallisen urheilukentän rakentamista.

Konkreettisia päätöksiä urheilukentän rakentamiseksi tapahtui viimein 1940-luvun lopulla. Uudelleen perustettu urheilulautakunta suunnitteli vuonna 1949 kenttää rakennettavaksi rukoushuoneen ja Kuntalan väliin jäävälle peltoaukealle. Myös kirkonkylän ensimmäistä pienimuotoista rakennussuunnitelmaa alettiin laatia kunnan omistamille alueille vuonna 1949 uuden kunnantalon ja urheilukentän suunnittelun takia. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, ja uusi kenttä sijoitettiin rukoushuoneen pohjoispuolella sijainneeseen notkoon Ala-Karkjärven rantaan. Kunta osti helmikuussa 1951 Olga Ravialalta maata urheilukenttää varten.

Lisäalueen tarvetta oli vielä kaupan jälkeenkin, ja sitä haluttiin hankkia Ravialalta, opettaja Vihtori Hukilta tai puuseppä Aleksanteri Heinolta. Hintapyyntöjä pidettiin liian korkeina, ja Kunnanhallituksen ja -valtuuston mielestä jo ostettu maa-ala riitti kenttää varten. Urheilulautakunnan mielestä alue oli liian pieni ja se olikin haluton toimimaan kentän hyväksi. Kunnanhallitus ja -valtuusto sitä vastoin jatkoivat kentän suunnittelua, ja vuonna 1952 rakennustöiden aloitus annettiin rakennuslautakunnan tehtäväksi. Urheilukentän rakennustyöt alkoivat vasta syksyllä 1954. Työt tehtiin osittain talkoo- ja työttömyystöinä. Urheilukentän laitaan rakennettiin puinen huoltorakennus. Kentän aluetta saatiin juuri ennen rakennustöiden alkua suurennettua Hukeilta ostetulla ja osittain vaihdetulla maa-alalla.

Kenttä valmistui vuonna 1956. Keskusurheilukentän avajaiset 24. kesäkuuta jäivät Suomen ja maailmanhistoriaan, kun Lahden Soini Nikkinen heitti keihäässä uuden maailmanennätyksen 83,56 metriä. Nikkisen heiton myötä Kuhmoisten keskusurheilukentästä tuli suosittu keihäänheittäjien keskuudessa. Heittopaikka oli hyvä, sillä kenttä oli laaksossa ja tyynelläkin ilmalla keihäs saattoi saada lisämetrejä antavan, sopivan nosteen.

Urheilukenttä oli valmistuttuaan koululaisten ja kyläläisten ahkerassa käytössä. Alueen peruskorjaus tehtiin 1980- ja 1990-luvulla, jolloin muun muassa kenttä salaojitettiin ja sen laidalle rakennettiin uusi huoltorakennus. Vanha huoltorakennus oli tätä ennen poltettu palokunnan harjoituksissa.

UIMALA

Suosittu urheilumuoto kesäisin oli uinti, johon Kuhmoisten lukuisat järvet ovat antaneet erinomaisen mahdollisuuden. Mannerheimin Lastensuojeluliiton Kuhmoisten alaosasto ylläpiti uimarantaa Papinsaaren rannassa ainakin 1950-luvulla. Viidan mukaan uintimahdollisuudet paranivat vuonna 1957, kun Uimala valmistui urheilukentän viereen, Ala-Karkjärven rantaan. Rannan mukaan uimarantaan rakennettiin laituri ja hyppytorni 1960-luvulla. Uimalan rannassa on seppelöity useita uimamaistereita ja -kandidaatteja.