1600-luvun lopulla Papinsaaressa oli kirkkoherran pappila, jonne kuljettiin lautalla Kun Kuhmoisten yhdistettiin vuonna 1741 Padasjokeen, luovutettiin pappilan pellot takaisin kuhmoislaisille entisille omistajille. Papinsaari tuli kirkolliseen käyttöön jälleen 1890-luvulla, jolloin sinne kunnostettiin uusi hautausmaa. Ensimmäistä siltaa Papinsaareen alettiin rakentaa vuonna 1890. Se oli kahden puuarkun päälle rakennettu ja noin 35 metriä pitkä. Sillan keskiosassa sijaitsi molemmin puolin istuinpenkit levähdyspaikkoina. Siltaa jouduttiin uusimaan ensimmäisen kerran jo 1800-luvun lopussa ja jälleen 1900-luvun alussa, kun ankarat kevättulvat rikkoivat sen pahasti.

Papinsaaren silta uusittiin kokonaan 1960-luvun puolessa välissä uuden Papinsaaren kappelin rakennustöiden yhteydessä. Siltaa suoristettiin, ja istuinpenkit kannelta hävitettiin. Puukannen laudoitus uusittiin jälleen 1980-luvulla. Samaan aikaan seurakunta rakensi huviveneilijöitä varten Papinsaareen pitkät venelaiturit 1960-luvun puolivälissä siistiäkseen upouuteen kappeliin johtavaa tienvartta.

Inventointitietojen perusteella alueella on sijainnut ennen paljon pikkumökkejä, joita Ranta kutsuu pieneläjien asumuksiksi. Hänen mukaansa niin sanotussa Santtulanmäessä on jo 1700-luvulla asunut käsityöläisiä, ja 1880-luvulla laivarannassa oli paljon harmaita mökkejä.

Lästilän ja Tapialan maakirjakylään kuuluva Papinsaaren sillan ympäristö inventoitiin vuonna 1989 esimerkkinä häviämässä olleeista venetalaista ja sillan ympäristössä sijainneen kirkonkylän pienimuotoisen mökkiasutuksen vuoksi. Inventointitietojen mukaan Kirkonkylän rannassa sijaitsee useita venevajoja, joista edustavimman ryhmän muodostavat Papinsaaren sillan eteläpuolella sijaitsevat yksi iso ja neljä pienempää vajaa sekä pieni mökki, sauna ja vaja.

Sillan pohjoispuolella sijaitsi vuonna 1989 kolme venetalasta ja muita rantamökkejä. Talaiden vieressä sijaitsee Ruusa Äkäsen pirttinä tunnettu asuinrakennus, joka näkyy jo vuonna 1882 otetussa valokuvassa. Alun perin sen tiedetään olleen Korppilan mäkitupa. Sotainvalidi Mauno Hukkinen sai mökin lahjaksi 1945–1946. Kuhmiosten sahan omistukseen mökki siirtyi 1950-luvun alussa. Eläkeläinen autonkuljettaja Viljo Rantanen asuin mökissä viimeksi noin vuonna 1975. Pihassa on lisäksi maakellari.

Venevajat olivat vuonna 1989 vajoamassa ja niitä oli yritetty tukea pystyhirsillä.

Nykyään sillan alueella sijaitsee edelleen pienehköjä asuintaloja, pohjoisen venetalaat ja Kurjeluodon venetalaat, mutta alueelle on tullut kunnallisia palveluita, kuten matonpesupaikka ja venelaitureita Papinsaaren puolelle. Sillan viereen on istutettu koivuja. Puupaalujen varassa olevan kapean sillan kummankin rannan puolella tietä rajaavat vanhat, kiviset pylväät, joihin on asennettu metallinen kaide. Myös Ruusan mökki on edelleen olemassa.

Rakennuskaavassa alue on määritelty vesiliikenteen alueeksi.

Papinsaaren sillan ympäristö arvioitiin vuonna 1989 historiallisesti, rakennushistoriallisesti ja maisemallisesti merkittäväksi.

Lähteet:

Keski-Suomen museon tutkimusarkisto. Kuhmoisten rakennusinventointi, kortti nro 77. Inventoija Sirkka-Liisa Ranta 26.11.1990.

Ranta, Sirkka-Liisa. 1999. Kirkonkylä Päijänteen kainalossa, Kuhmoisten keskustaajaman muutos 1900-luvulla. Kansantieteellinen arkisto 44. Suomen muinaismuistoyhdistys. s. 93-94.

Tiedot kopioitu Kioski järjestelmästä.