Vuoden 1989 inventoinnin mukaan Kuhmoisten järjestyksessä toinen höyrysaha kohonsi kirkonkylän rantaan, Vellanlahden itäpuolelle, vuonna 1912. Sen perusti Korppilan tilan omistaja Kaarle Hirvensalo tilansa maille. Saha oli luonteeltaan kotitarvesaha, ja sen yhteydessä toimi voima- ja sähkölaitos. Tilanomistaja Hirvensalon kuoltua vuonna 1915 jatkois hänen vaimonsa Hilja Hirvensalo sahanpitoa vuoteen 1917 saakka. Tuolloin saha myytiin liikemies Emil Pietiläiselle. Omistaja vaihdoksen jälkeen toiminta pysyi vielä pienenä. Helsingin kaupungin halkokonttori osti sahan loppuvuodesta 1918. Sähkölaitoksen koneet Pietiläinen myi veljelleen Albert Pietiläiselle, joka perusti Karjukosken vesivoimalla toimineen sähkö- ja sahalaitoksen.

Hesingin halkokonttorin omistuksen aikaan sahan toiminta vilkastui, joskin sahalla tuotettiin etupäässä polttohalkoja. Helsingin kaupunki perusti aluelle myös konepajan ja telakan, jossa suoritettiin lähinnä laivojen korjaustöitä. yirytksen nimenä oli tuolloin "Korppilan konepaja, telakka ja sahalaitos". Toiminta kävi kuitenkin tappiolliseksi, joten saha oli jälleen myynnissä vuonna 1921. Uudet omistajat, johtaja Frans Kivinen ja liikemies Emil Peltonen, perustivat 3.11.1922 avoimen yhtiön, jonka nimeksi tuli "Kuhmoisten saha, Kivistö ja Peltonen". Omistajilla oli tarkoituksena tuottaa sahatavaraa ulkomaan myyntiin asti. Vuonna 1925 yritys muutettiin osakeyhtiöksi ja sen toiminimenä oli siitä asti "Kuhmoisten Saha Oy". Yrityksen toimitusjohtajana toimi aluksi Kivisto ja isännöitsijänä Peltonen. Vuonna 1931 Kivistön jättäessä sahan Peltosesta tuli yrityksen pääosakas ja toimitusjohtaja.

1920- ja 1930-luvuilla toiminnassa ollut saha oli suorakaiteen muotoinen, harjakattoinen ja puusta rakennettu. Rannan puoleisessa päädyssä sijaitsi ns. tukkiransportti, jota pitkin tukit nostettiin vedestä sahattavaksi. Sahassa oli alunperin vain yksi sahauskehä eli raami, mutta 1920-luvun alussa saha muutettiin 2-raamiseksi. Rakennuksen vieressä sijaitsi laatikkoimainen muurattu voimala. Saharakennus tuhoutui tulipalossa vuonna 1947 kaikkine koneineen. Sahan ruokala oli kolmihuoneinen rakennus, jossa oli naisten ja miesten puoli sekä keittiö. Myös ruokala tuhoutui sahan tulipalossa.

Sahan aluetta laajenenttiin vuonna 1923 lahden länsipuolelle, jonne rakennettiin lautatarha-alue. Tälle niin sanotulle alatarhalle rakennettiin pienoisrautatie. Silta lahden yli valmistui vuonna 1924. Vuonna 1926 aluetta laajennettiin niin sanotulla ylätarhalla.

Sahan yhteydessä toimi vuodesta 1919 lähtien pieni telakka ja konepaja lähellä rantaa. Telakan päätehtävänä oli hinaajien ja proomujen korjaus, mutta myös uusia proomuja valmistettiin. Konepajalla suoritettiin metalliosien valmistus- ja korjaustyöt. Vanha paja oli ollut puurakenteinen, mutta 1930-luvun puolivälissä rakennettiin uusi paja punatiilestä. Suunnitelma sitä varten on päivätty Helsingissä syyskuussa 1934, suunnittelijana A. U. Lounas.

Sahan toiminta loppui vuonna 1985, minkä jälkeen alueella on ollut yritystoimintaa.

Kuhmoisten Sahan lahden alueella sijaitsee 1900-luvun ajan muotoutunut ja sataman maisemaa hallinnut Kuhmoisten Saha rakennuksineen. Korppilan tilan omistaja Kaarle Hirvensalo rakennutti yksikehäisen höyrysahan tilansa maille vuonna 1912. Vuodesta 1925 lähtien saha tunnettiin Kuhmoisten Saha Oy:nä, jonka toiminta loppui vuonna 1985. Maamerkkinä kohoava lautarakenteinen saha on valmistunut vuonna 1949 tulipalossa tuhoutuneen vanhan sahan paikalle. Kuivaamo ja höyläämö ovat 1950- ja 1960-lukujen vaihteesta. Sahan lisäksi alueella oli lautatarhat, kuurit, satama, telakka ja konepaja. Sahan alueeseen liittyy myös näyttäviä asuinrakennuksia. Osa rakennuksista, varsinkin asuinrakennuksista on purettu, mutta osa on otettu uuteen käyttöön. Vuonna 2012 suurin osa entistä sahalahtea on veneilysatamana; rakennuksia on kunnostettu ravintola- ja majoituskäyttöön

Inventointiaineiston aluerajaus ei noudata Museoviraston RKY-alueen rajausta. Tämän inventoinnin yhteydessä sahan alueen rajausta on suurennettu käsittämään myös sataman alueen ja vanhat lautakuurit. Rajauksen sisällä sijaitsee Kuhmoisten sataman alue, josta on muodostettu oma aluekokonaisuutensa (esittely erikseen).

Kirkonkylän lahdelle, Päijänteen rantaan muotoutunut teollisuusympäristö on säilynyt suhteellisen yhtenäisenä ja ehjänä alueen käytön muuttumisesta ja uudistumisesta huolimatta. Saha korkeine piippuineen on edelleen hallitseva elementti sahan lahden ympäristössä. Sen monipuolinen rakennuskanta koneistuksineen on merkittävä osa Suomen teollisuushistoriaa. Monet suursahat ovat tuhoutuneet tulipaloissa, joten Kuhmoisten säilynyt saha on tärkeä sahateollisuuden muistomerkki. Jälleenrakennuskaudelta olevaan saharakennukseen liittyvän voima-aseman laitteisto on erityisesti arvokas. Kuhmoisten Sahalla on ollut myös huomattava kulttuurihistoriallinen vaikutus Kuhmoisten kirkonkylässä.

Kuhmoisten sahan lahti kuuluu museoviraston vuonna 2009 määrittelemien valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen ympäristöjen joukkoon ja sillä on huomattavia historiallisia, rakennushistoriallisia ja maisemallisia arvoja.

Sirkka-Liisa Ranta on tehnyt sahan alueesta tutkimuksen Sahan lahti Kuhmoisten kirkonkylässä. Lisäksi hän kirjoittaa alueesta väitöskirjassaan Kirkonkylän Päijänteen kainalossa.

Vuonna 1989 sahan lahti inventointiin alueena, ja yksittäisinä rakennuksina tutkittiin Sahan kasarmi, sahanhoitajan asunto, ns. Heleniuksen kahvila ja Sahanjohtajan asuin- ja konttorirakennus. Näistä on säilynyt vain sahanhoitajan asunto Ahtela ja sahan asuin- ja konttorirakennus. Lisäksi vuonna 1989 inventoitiin sahatyöläisen asuinrakennus.

Keski-Suomen museon tutkimusarkisto. Kuhmoisten rakennusinventointi, kortti nro 83. Inventoija Pekka Vähäkangas 4.5.1989.

Museovirasto. Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY 2009. Kuhmoisten sahan lahti. http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=320.

Tiedot kopioitu Kioski järjestelmästä.