Naistenmatkan kylässä oli 1500-luvulla viisi tilaa, Kurikka, Kyösti, Ollikka, Ollila ja Suuppa. Ne sijaitsivat tiiviinä ryhmäkylän Suupanmäen rinteessä. Isojaon jälkeen Kurikka ja Ollila siirtyivät Vähämäen itä- ja länsipuolille. Tiivis Suupan, Ollilan ja Kyöstin muodostama kyläkeskus säilyi aina kylän paloon vuonna 1858 saakka, minkä jälkeen Kyösti ja Ollila siirtyivät nykyiselle paikalleen. Suupan talo rakennettiin entiselle paikalleen. Nykyisen kuntakeskuksen syntyhetki oli vuonna 1921. Tällöin Pirkkalan seurakunta jakautui Etelä- ja Pohjois-Pirkkalan seurakunniksi. Ensimmäinen Etelä-Pirkkalan kunnanvaltuuston kokous pidettiin 2.1.1922 Suupan talossa, joka ostettiin kunnatuvaksi Juho Nisulalta. Rakennus palveli kunnan hallintoa aina vuoteen 1964, jolloin valmistui uusi kunnantalo. Pirkkalan väkiluku lähti myös voimakkaaseen nousuun sotien jälkeen. Kasvu näkyi hyvin keskustassa. Kyöstin asuinalue syntyi keskustan länsipuolelle, leviten myös Sankilan kylän maille. Myöhemmin syntyivät Takamaan ja Vähäjärven alueet. Vanhasta kylämaisemasta on jäänyt kertomaan Ollilan tilakeskus ja sitä ympäröivät niityt ja pellot jotka ovat säilyttäneet monin osin, varsinkin uutta kirkkoa ympäröivällä alueella 1700-luvun puolivälin asun.

Naistenmatkan Suupassa, vanhan raitin varrella sijaitsee Pirkkalan keskustataajama. Kunnan toiminnot, hallinto, koulut, kirkko, terveydenhoito ja liiketoiminta ovat keskitettyneet Vähäjärven pohjois- ja länsipuolelle. Keskustan länsipuolella ovat kaakkois-luoteissuunnassa Turrin, Kyöstin, Lepomoision, Takamaan ja Vähäjärven asuinalueet. Kunnan keskusta on keskittynyt etupäässä vanhan raitin eteläpuolelle. Taajama edustaa rakennuskannaltaan tyyppillistä sotien jälkeistä modenismia kunnantaloineen ja marketteineen. Mielenkiintoinen ajallinen ulottuvuus ja taajamakuvallinen kontrasti syntyy Ollilan vanhan pihapiirin ja liikekeskustan välille. Pirkkalan valtaväylä, Naistenmatkantie ohittaa keskustan sen pohjoispuolelta. Ranta-alueella on vielä useita vanhaan huvila-asutukseen liittyviä rakennuksia ja kokonaisia pihapiirejä, jotka ovat säilyttäneet maisemallisen yhteyden vesistöön.

Miljöön ominaispiirteet; mm. kasvillisuus, kulkutiet maaston muodot tulee huomioida mahdollisia muutoksia tehtäessä. Rakennuskanta; päärakennus sekä liiteri tulee pyrkiä säilyttämään.

Kiinteistörekisteri,Pirkanmaan-Satakunnan maanmittauslaitos, Tampere. Isojakokartat, Hämeen maanmittaustoimiston arkisto, Hämeenlinna.