Nimi: Nokian kulttuurimaisema

Uusi nimiehdotus: Pyhäjärven-Nokianvirran-Kuloveden kulttuurimaisema

Kunta: Nokia, Pirkkala, Sastamala, Hämeenkyrö

Maisemamaakunta: Hämeen viljely- ja järvimaa, Keski-Hämeen viljely- ja järviseutu

Maakunnallinen maisematyyppi: Lounainen viljelyseutu, Keskeinen järvialue

Pinta-ala: 7 200 ha

Arvoluokka: maakunnallisesti arvokas maisema-alue

Aikaisempi arvoluokka: maakunnallisesti arvokas maisema-alue

MAISEMATYYPPI:

Pyhäjärven-Nokianvirran-Kuloveden kulttuurimaisema, sisältäen uudessa rajauksessa nykyisen Pirkkalan alueella sijaitsevan Pirkkalankylän edustaa pinnanmuodoiltaan vaihtelevaa Keski-Hämeen viljely- ja järviseutua, joka on luonnon antamin edellytyksin teollistunut jo varhain. Maisema-alue sijoittuu maakunnallisessa maisematyyppijaossa Lounaiseen viljelyseutuun sekä Keskeiseen järvialueeseen. Lounaisen viljelyseudun maisemat ovat jylhimmillään Karkusta Nokialle päin kuljettaessa. Viljavat ja tasaiset pellot peittävät 1/5 maa-alasta. Parhaimmat ja laajimmat pellot levittäytyvät Kokemäenjoen rantamille. Veden osuus pinta-alasta on noin 10 %. Keskeisellä järvialueella vesistöillä on suuri merkitys maisemakuvassa. Vettä on runsas neljännen pinta-alasta. Pinnanmuodot ovat vaihtelevia mäki- ja vuorimaita. Suuri osa pelloista on raivattu valtavia järvialtaita reunustaville savikoille. Keskeinen järvialue on Pirkanmaan tiheimmin asuttu ja teollistunein alue.

OMINAISPIIRTEET:

Alueen luonnonpiirteitä hallitsee Nokian virta ja pinnanmuotojen nopeat vaihtelut. Maiseman korkeus vaihtelee eniten Siuron pohjoispuolella ja Nokianvirran tienoilla. Nokianvirran äyräät kohoavat varsin jyrkkinä jopa 60-70 metriä vedenpinnan yläpuolelle. Siuron linnavuori kohoaa jyrkkärinteisenä 55 metriä Jokisjärven pinnasta. Vuolas Nokianvirta nielee Pyhäjärven suuret vesimassat. Virta seurailee seitsemän kilometrin pituudelta ikivanhaa kallioperän murroslaaksoa. Kuloveteen saapuessaan vedenpinta on jo 20 metriä alempana kuin Pyhäjärven pinta. Jyrkkärantaisen Nokianvirran maisemia ovat niin jyrkät kallioseinämät kuin virtaan ja Kuloveteen viettävät avoimet viljelymaisemat.

Kulttuurimaiseman ydinalue on Nokianvirta, jolla on ollut ratkaiseva merkitys alueen asuttamisessa. Vesireitit, Siuronkoski ja maareitit loivat luontaiset edellytykset asutukselle. Penttilän kylä Siuron kupeessa on yksi Nokian vanhimmista asutusseuduista. Maisema-alueella on yhteensä 65 tunnettua muinaisjäännöstä sekä 48 muinaisjäännösaluetta. Seudun kiinteän asutuksen oletetaan muodostuneen viimeistään viimeisellä esikristillisellä vuosituhannella. Kymmenet kivikauden ja rautakauden asuinpaikkalöydöt, linnavuori sekä lukuisat esinelöydöt kertovat pitäjän pitkästä asutushistoriasta.

Kauniaisten ja Kuljun kartanot runsaine rakennuskantoineen ja puistoineen sijoittuvat laajaa viljelymaisemaan Kuloveden ja Piikkilänjärven rannalla. Maisemallisesti yhteen liittyvät kartanot sijoittuvat peltoaukeiden keskelle, maantien eteläpuolelle. Kuljun ja Kauniaisten kylät asutettiin tiettävästi 1300-luvulla.

Siuronmäki ja Siuronkosken ympäristö asuinalueineen, rautatieasemineen ja teollisuusrakennuksineen on yksi Ylä-Satakuntaan 1900-luvun alussa muodostuneista liikenteellisistä ja teollisista solmukohdista.

Koskivoiman partaalle kahden vilkkaan laivareitin ja rautatien yhtymäkohtaan rakentunut alue on asutus-, teollisuus- ja liikennehistoriallisesti poikkeuksellinen kokonaisuus. Siuronmäki sijaitsee Siuronkosken partaalla Kuloveden rannassa. Paikalla, jossa Siuronkoski laskee Kuloveteen, on asuttu jo kivikaudella. Alueen pohjoispuolella on Suur-Pirkkalan mahtavin linnavuori, joka on varustettu kivivallein. Siuronkoski on ollut tärkeä hallinnollinen raja.

Nokian keskusta on muodostunut vuosisatojen aikana Nokianvirran suulle, Pirkanmaan suurimman kosken, Emäkosken partaalle. Kosken vaiheille sijoittui kaksi Pirkkalan merkittävimmistä kartanoista, Viiki ja Nokia. Kalaisa Emäkoski on houkutellut lohenpyyntiin ja sittemmin antanut voimaa vesimyllyille. Teollisuuden vesivoimaksi kosken kuohut talttuivat 1860-luvulla. Nykyisin Nokianvirtaa leimaavat sen varrelle asettuneet teollisuuslaitokset. Kokonaisuutta hallitsevat punatiiliset teollisuusrakennukset 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä. Nokialla on erityisen hienosti säilynyt, monipuolinen ja historiallisesti monikerroksinen teollisuusrakennusten muodostama kokonaisuus eri rakennustyyppeineen aiempien selvitysten mukaisesti.

Nokian pyörökirkko muodostaa korkealla harjulla maisemallisesti keskeisen ja näkyvän maamerkin tärkeän vesireitin ja vanhan maantien varrella. Kirkkomaisemaan liittyy harjun laella oleva kiviaidan ympäröimä hautausmaa sekä Pyhäjärven rannalla Maatialan pappilan pihapiiri. Nokian kaupunkitaajaman laidalla oleva kirkkorakennus sijaitsee mäntymetsää kasvavalla jyrkkärinteisellä Viikinharjulla Vihnusjärven ja Pyhäjärven välissä, vanhan Turku-Hämeenlinna -maantien varrella. Vanha, keskiajalta periytyvä tielinjaus noudattaa maiseman rajoja pellon ja harjun laidalla.

Nokianvirran rantojen ohella Pitkäniemi on ollut yksi seudun pisimpään asutuista alueista. Pitkäniemen paviljonkityyppinen sairaala on 1800-luvun lopulla Pyhäjärveen pistävälle niemelle rakennettu laaja, toistakymmentä rakennusta käsittävä mielisairaala. Sairaalan pihaan johtaa peltoaukean ympäröimä koivukuja ja sairaalan rakennukset sijoittuvat niemelle sisäänajotien molemmin puolin. Alueen keskipisteenä on hallintorakennus, jonka ympärille sairaalapaviljongit sekä asuin- ja talousrakennukset ryhmittyvät. Matalat katetut käytävät yhdistävät valkoiseksi rapattuja kaksi- ja kolmikerroksisia tiilirakennuksia.

Birkala mainitaan ensimmäisen kerran kirjallisissa lähteissä vuonna 1374 pitäjän nimenä. Samanniminen kylä mainitaan asiakirjoissa vuodesta 1442 alkaen. Koska oletetaan, että koko pitäjä on saanut nimensä kylän mukaan, Pirkkala -niminen kylä oli todennäköisesti olemassa jo 1300-luvulla. Nimen perusteella oletetaan, että Pirkkalan kylän alue toimi kauppapaikkana rautakauden lopussa ja keskiajan alussa. Pirkkalankylä on ollut pitkälle uudelle ajalle saakka Suur-Pirkkalan keskus. 1560-luvulla nykyisen Pirkkalan alueella oli kymmenen kylää, joista suurin oli Pirkkalankylä, jossa oli 19 taloa, kun keskiarvo oli muuten noin neljä. Sankilan kylässä oli tuolloin kolme taloa; Sankila, Salis ja Pussi. Talot sijaitsivat todennäköisesti tiiviisti ryhmäkylässä, jossa kukin talo oli rakennettu umpipihan muotoon pienelle tontille. Suurin osa Pirkkalankylän ja Sankilan nykyisistä pelloista on merkitty viljellyksi jo 1700-luvun lopun kartoissa. Sankilan lähiympäristö muuttui merkittävästi, kun Rajasalmen silta valmistui vuonna 1973. Vanhan maantien varrella avautuu edustava viljelys- ja asutusmaisema. Peltojen keskellä maisemaa hallitsee hautausmaan ympäröimä Pirkkalan kirkko. Vanha kylätie on yhdistänyt Pirkkalan Pyhäjärven rannalla olevat historialliset kyläpaikat toisiinsa. Tien varrella olevasta vanhasta rakennuskannasta on jäljellä enää pieniä osia. Tien säilynyt osa kulkee Sankilan pihapiirin läpi.

Hämeestä Pälkäneen, Kangasalan ja Pirkkalan kautta Turkuun ja toista haaraa myöden länsirannikolle vienyt ikivanha reitti kulki myös Pirkkalan halki. Nokian seudulle tie tuli Vihnussalmen yli. Reitti kulki harjua seuraillen Nokianvirran pohjoisrannalla ja jatkoi matkaa länteen.

RAJAUS:

Maisema-alueen rajausta laajennettiin käsittämään Pirkkalankylä, Sarkolan ja Vahalahden kylät sekä Pitkäniemen sairaala-alue.

KUVAT:

Pellot ovat loivasti kumpuilevia ja Maisemaa rajaavat jylhät selänteet ja vuoret.

Vesistöt ovat maiseman ydin.

Sarkolan ja Vahalahden kylät liitettiin mukaan maisema-alueeseen.

Puukujanteet ovat maisemallisesti merkittäviä ja kertovat alueen kulttuurihistoriasta.

LÄHDE: Pirkanmaan maakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden päivitysinventointi 2013

Siuro. Paikka, jossa Siuronkoski laskee Kuloveteen, on ollut asuttua jo kivikaudella. Alueen merkityksestä kertoo Suur-Pirkkalan mahtavin linnavuori, jonka reunat on varustettu kivivallein. Siuronkoskella on ollut tärkeä merkitys hallinnollisena rajana meidän päiviimme saakka. Kolmiaukkoinen kivisilta on valmistunut vuonna 1874. Vuoden 1899 tulvissa särkyi sillan Nokian puoli, joka uusittiin 1901. Silta korjattiin kokonaan 1926 ja levitettiin 1978. Vuosisadan vaihteessa Siuroon syntyi tiheä työväen asuntoalue Kuljun, Grönforsin ja valtion sahojen sekä kosken rantaan sijoittuneen massatehtaan, vuonna 1895 valmistuneen Tampere-Pori rautatien sekä Kyröskosken että Ikaalisiin suuntautuneitten laivayhteyksien vaikutuksesta. Jyrkällä kalliolla sijaitsevat yhdenperheentalot ovat omatoimisen rakentamisen tulosta. Oman rukoushuoneen siurolaiset saivat 1910.

- Siuron rautatieasema on rakennettu tyyppipiirustusten mukaan vuoden 1895 tienoilla. Vuosina 1900 ja 1920 sitä on laajennettu. Aseman vieressä on jugend-tyylinen asuinrakennus.

- Rukoushuoneyhdistys rakennutti vuonna 1910 Siuron kalliolle rakennusmestari Heikki Tiitolan piirtämän rukoushuoneen. Vuonna 1928 se korjattiin ja vihittiin kirkoksi.

- Färmin pirtti on entisiä Kuljun torppia. Rakennuksen omistaa Nokian kaupunki. Se on Siuron vanhin asuinrakennus.

Kuljun kartano ja kulttuurimaisema, Suoniemi. Eräiden tietojen mukaan Suoniemeen Kulju on jo 1400-luvulla kuulunut Djäkn-suvulle. 1670-luvulla Kulju muodostettiin säteriratsutilaksi. Nykyisen päärakennuksen runko on vuodelta 1767. Vuosina 1916-1917 rakennus korjattiin arkkitehti Birger Federleyn suunnitelman mukaan. Ulkoasultaan rakennus noudattaa klassistista kartanoarkkitehtuuria. Päärakennuksen vieressä sijaisee puutarha, jossa on vanhoja ansarirakennelmia. Talouspihan ympärillä on joukko työväenasuntoja ja ulkorakennuksia, joista huomattavin on vanha navetta. Sen runko on muurattu savesta ja kanervista vuonna 1740. Vuonna 1900 se verhoiltiin tiilellä. Kartanon ympäristö on istutettua puistoa. Erittäin merkittävä on radan ja Kuloveden suuntaan laskeutuva geometrinen puisto.

Kauniaisten kartano. Kauniaisten kylän asutus juontanee varhaiskeskiajalta. Vuonna 1641 tämä suuri kylä läänitettiin Helmut Wrangelille, kunnes peruutettiin 1683. 1695 muodostettiin Kela ja Hannu ratsutiloiksi, johon myöhemmin liitettiin useita taloja. Kartanon kaksikerroksinen päärakennus on valmistunut vuoden 1810 tienoilla, yksikerroksinen länsisiipi on vuodelta 1821 ja itäsiipi vuodelta 1937, jolloin koko rakennus peruskorjattiin arkkitehti Torkel Nordmannin suunnitelman mukaan. Tämän vuosisadan alussa kartanoalue sai yhtenäisen leiman, kun arkkitehti Valter Thomé 1917 laati alueen yleissuunnitelman. Työtä jatkoivat arkkitehdit Uno Sjöholm ja Jarl Eklund. Komea tiilinavetta rakennettiin vuosina 1918-1920 arkkitehti Birger Federleyn piirustusten mukaan. Lehmuskujan varrella on kaksi asuinrakennusta, joista toinen Federleyn ja toinen Nordmanin piirtämä. Konttorirakennus on Jarl Eklundin käsialaa. Puisto- ja puutarha-alueet saivat alkunsa 1700-luvun loppupuolella. Nykyinen tilanne perustuu arkkitehtien Bengt Schalinin ja Paul Olssonin suunnitelmaan.

Kauniainen-Kulju kulttuurimaisema, Suoniemi. Kuloveden pohjoisrannan kulttuurimaisema näyttäytyy erittäin edustavana näiden kahden kartanon välillä sekä maantietä että rautatietä matkaavalle. Kartanomiljöiden lisäksi on mainittava vanha kansakoulu sekä rukoushuoneen vieressä oleva huvila.

Viikin kartano ja kulttuurimaisema. Vanha muistitieto ja 1700-luvun kirjallisuus kertoo Viikin mailla sijaitsevan Junkkarin- eli Junturimättään olleen pakanuudenaikainen uhripaikka. Kartanon mailta on löydetty lisäksi rautakautinen kalmisto. Viikki oli jo keskiajalla säteritila, ensimmäinen maininta siitä on vuodelta 1450. Aikojen kuluessa se on kuulunut Westgöthe-, Stenbock-, Krusin-, Brakel- ja Procopé-suvuille. Kartanon asuinpihaan johtaa komea koivukuja, joka ensi kerran istutettiin jo 1700-luvulla. Kapteeni Otto Brakel rakennutti vuonna 1782 nykyisen mansardikattoisen päärakennuksen. Vuonna 1870 päärakennusta lisättiin pihasiivellä, joka purettiin vuonna 197. Asuntopihan molemmilla sivuilla sijaitsee symmetrisesti kaksi siipirakennusta vuosilta 1927-1928. Puutarhassa on Tampereelta vuonna 1939 siirretty Lundahlin huvimaja, jota on sanottu Engelin piirtämäksi. Kartanoa ympäröi viljelysmaisema, joka liittää sen maisemallisesti Maatialaan ja Nokianvirtaan.

Nokianvirran kulttuurimaisema. Nokianvirran merkitys lohikoskena on houkutellut asutusta varsilleen jo kivikaudelta lähteien. Rautakaudella asutus keskittyi yhä tiiviimmin virran rannoille. Nuijasodan aikana tapahtui ratkaiseva käänne uutenavuotena 1596, kun Klasu Flemingin ratsujoukot hajottivat Nokialla nuijamiesten joukot. Tapahtuman mustoksi on vuonna 1933 pystytetty kivipaasi Nokian kartanon lähelle. Nykyisin Nokianvirtaa leimaavat sen varrelle asettuneet teollisuuslaitokset.

Nokian kartanoalue. Perimätiedon mukaan Nokia olisi pakanuudenaikainen pirkkalaispäällikkö Matti Kurjen asuinkartano. 1400-luvulla se lienee kuulunut Turun piispalle. Ensimmäinen kirjallinen tieto kartanosta on vuodelta 1505, jolloin sen osti Ylä-Satakunnan tuomari Jeppe Volmarinpoika. Kartano on myös kuulunut 1573 aateloidulle Nokian suvulle. Kartanon puutarhassa on keskiaikaisen harmaakivikappelin perustus, joka on ajoitettu 1400- ja 1500-lukujen vaihteeseen. Mahdollisesti paikalla on ollut puinen kappeli jo aiemmin. Kappelinpaikan vieressä on ns. Nokian kivi, jonka iästä ja alkuperästä on esitetty eri tulkintoja. Nokian kartanon viimeisin, vuonna 1878 rakennettu päärakennus purettiin vuonna 1960 ja nykyinen kurssikeskus rakennettiin 1962. Sitä ympäröivä puisto on istutettu 1800-luvun alussa. Kartanon pihaan johtaa pitkä sembramäntykuja.

Oy Nokia Ab:n puunjaloslaitokset. Vuonna 1866 perusti Fredrik Idestam Tampereelle maamme toisen puuhiomon. Tätä voidaan pitää askeleena kohti korkeampaa jalostusastetta puumassateollisuudessa. 1868 Idestam siirsi pääosan tehtaan toiminnasta Nokialle ja tuotanto alkoi seuraavana vuonna. Tehdas muodostettiin 1871 osakeyhtiöksi. Aluksi tehdasrakennukse olivat hirsirakenteisia, ensimmäinen tiilinen rakennus valmistui 1874. Vuonna 1880 aloitettiin paperitehtaan rakennustyöt ja 1882 sitä laajennettiin. Vuoden 1886 alussa aloitti toimintansa Suomen ensimmäinen sulfiittiselluloosatehdas. Voimalarakennus ja siihen liittyvä kanava valmistuivat vuonna 1902. Voimalaa on uusittu 1913 ja 1928 ja se on purettu 1972 Melon uuden voimalan valmistuttua. Nokia Oy:n teollisuusalue on vuosien saatossa laajentunut ja rakennuskantaa on jatkuvasti uusittu. Vanhoista rakennuksista mainittakoon Birger Federleyn piirtämä jugend-tyylinen konttorirakennus vuodelta 1908.

Oy Nokia Ab, kumitehdas. Suomen Gummitehdas Oy perustettiin vuonna 1898 Helsinkiin. Toiminta siirtyi Nokialle vuonna 1904. Uusi tehdasrakennus valmistui vuonna 1918 ja 1824 sitä laajennettiin. Vanha kalossitehdas korotettiin 1928. Tämän jälkeenkin tehdasta on jatkuvasti laajennettu punatiilisenä. Nokianvirran rannalla on joukkoedustavia virkailija-asuntoja. Arkkitehtina ovat olleet W.G. Palmqvist sekä Anja ja Aaro Hakanen.

Nokian kirkko ja hautausmaa. Pirkkalan pitäjän emäkirkko rakennettiin vuosina 1829-1838 Pyhäjärven pohjoispuolelle. Aiemmat emäkirkot olivat sijanneet Etelä-Pirkkalassa. Rakennustyöt aloitettiin arkkitehti A.F. Granstedtin intendentinkonttorissa 1827 laatimien piirustusten mukaan. Tiilisestä kirkosta piti tulla pantheon-mallinen pyörötemppeli, jossa alttari sijaitsisi kirkon keskellä ja kellotorni kupolin laella. Töiden edistyessä hitaasti seurakunta pyysi intendentinkonttorilta uudet piirustukset, jotka laadittiin 1836, allekirjoittajina C.L.E. Gustavsson. Tässä suunnitelmassa alttari siirrettiin itäseinälle ja kirkko sai korkean länsitornin. Rakennusmestareina toimivat helinkiläiset G. Wahlman ja H. Andsten. vuonna 1904 arkkitehti Josef Stenbäckin suunnittelemassa korjauksessa sakaristo avattiin kirkkotilaan kuoriksi ja rakennettiin uusi sakaristo. 1937 kirkkoa korjattiin arkkitehti B. Strömmerin ja vuosina 1973-1974 arkkitehti S. Rihlaman suunnitelman mukaan. Kirkon vierellä sijaitseva hautausmaa vihittiin käyttöönsä 1842. Hautausmaalla sijaitsevat mm. Spåre- ja Brakel-sukujen kiviset hautaholvit, jälkimmäinen vuodelta 1843. Kirkkomäen rinteessä on vanha hirsinen makasiini.

Pitkäniemen sairaala, Pitkäniemi. Pitkäniemi on entinen vänrikinpuustelli, jonka maille valtio rakensi vuosina 1896-1900 Pitkäniemen keskuslaitoksen mielenvikaisia varten. Suunnitelmat laadittiin Yleisten rakennusten ylihallituksessa (piirustukset 1894-95 S. Gripenberg, M. Schjerfbeck, E.A. Kranck). Pitkäniemi oli aikansa suurisuuntaisimpia julkisia rakennustöitä. Hallintorakennuksen ympärillä oli toistakymmentä paviljonkirakennusta sekä joukko asuin- ja talousrakennuksia. Sairaalan ympäristö on istutettu puistoksi ja alueelle johtaa pitkä koivukuja.

Sarkolan ja Vahalahden kylät ja kulttuurimaisemat, Suoniemi. Sarkolan kylästä löydetty ratuakautinen kalmisto osoittaa kylän olevan Suoniemen vanhimpia. Sarkolan pohjoipuolella sijaitseva Vahalahden kylä on ainakin varhaiskeskiaikaisa perua. Sarkolan kylässä on perinteistä rakennuskantaa kyläkeskuksessa sekä Vanha-Mattilan, Tuomolan ja Sorrin tiloilla. Sarkolanjoen yli johtaa kaksiaukkoinen kiviholvisilta, jonka läheisellä mäellä sijaitsee Sarkolan työväentalo. Vahalahden kylässä on säilynyt rantaan johtavan raitin varrella edustavasti perinteistä rakennuskantaa Yli-Hemmingin ja Ala-Uotilan tiloilla sekä rannassa Ranta-Uotilan tilalla. Vahalahden kansakoulu on vuodelta 1896 ja Lerunvuoren rinteessä on vanha seuratalo.

Ruolahden kulttuurimaisema, Suoniemi. Kuloveden etelärannalla sijaitseva ruolahden kylä lienee varhaiskeskiaikaista perua. Pappilan tilan ympärillä levittäytyy edustava viljelysmaisema.

Knuutilan kartano ja kulttuurimaisema. Knuutilan kartano on entistä Penttilän l. Niemenpäänkylää, joka on asutettu jo rautakaudella. 1400-luvulla Penttilä oli Suur-Pirkkalan huomattavin asuinkartano kuuluen mm. valtaneuvos Pentti Lydekenpoika Djäknelle. Myöhemmistä omistajista mainittakoon Ivar Fleming ja Kaarina Hannuntytär. Knuutilan päärakennus on rakennettu vuonna 1862 ja uusittu 1889 nykyiseen uusrenessanssiasuun. Pihapiiriin kuuluvat lisäksi kiviholvattu kellari 1700-luvulta, vanha pirttirakennus sekä rakennusmestari Heikki Tiitolan piirtämä yhdistetty luhti- ja asuinrakennus, jota on käytetyt ateljeena. Tiilinavetta on vuodelta 1897. Kartanoa ympäröi edustava viljelysmaisema, joka rajautuu Kuloveteen. Kartano navettaa lukuunottamatta maa-alueineen on kuulunut vuodesta 1964 Nokian kaupungille, joka käyttää tiloja etenkin kesäisin mm. kuvataideleirien ja -kurssien pitopaikkana.

Pirkkalankylän kulttuurimaisema. Rautakautiset hautakummut Sapalassa, Sotaplassilta löydetty viikinkikirves ja Hiidenmäen uhrilähde Neulakaivo osoittavat asutuksen Pirkkalankylässä olevan vanhaa ja jo varhain keskittynyttä. Pirkkalankylä oli pitkälle uudelle ajalle saakka Suur-Pirkkalan keskus. Vanhan maantien varrella avautuu edustava viljelys- ja asutusmaisema. Peltojen keskellä maisemaa hallitsee hautausmaan ympäröimä Pirkkalan kirkko. Kulttuurihistoriallisesti merkittävää rakennuskantaa on Pirkkalankylän keskustassa Hiidenmäen rinteellä, Sapalassa, Kierikassa, Reipissä, Leukussa ja Mattilassa sekä Sikoisten Valkilassa.