rakennusperinteinen

asutushistoria
sosiaalihistoria

maisemallisesti keskeinen sijainti

Museoalue. Muodostuu Reipin 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun pihapiiristä ja museoalueelle siirretyistä rakennuksista. Maisemallisesti keskeinen sijainti.

Reippi sijaitsee Kotolahden eteläpuolella. Tilakeskuksessa on päärakennus 1800-luvun lopulta, laajennus 1950-l. Lisäksi on hirsirakenteinen navetta, talousrakennus, kalustotalli ja vilja-aitta.

Päärakennus on rakennettu osittain rinteeseen nurkkakivien päälle. Pohjoispuolella korkeita kivilatomuksia ja niiden välejä on vahvistettu myöhemmin valamalla betonia. Hirsirunko on verhoiltu punaiseksi maalatulla peiterimavuorauksella, listat ovat valkoiset. Rakennukseen kuuluu kolme umpikuistia, joista suurin, pulpettikattoinen on varustettu suurilla pieniruutuislla ikkunoilla. Keskimmäinen kuisti on satulakattoinen, lautaoven yläpuolella on ikkuna. Rakennusta on jatkettu kaakoispäästä 1950-luvulla, jolloin myös pieni umpikuisti rakennettiin. Ikkunat ovat vanhassa päässä 1900-luvun alun tyyliä, T-ikkunan yläosa jaettu pystyjaolla kapeampiin. Uuden osan ikkunat ovat aikansa 2-ikkunaisia.

Reipin tilan vieressä on museoalue, johon on kerätty erilaisia talousrakennuksia, etupäässä aittoja. Siellä on mm. Sikojärven, Heikkilän ja Kyöstin aitat

Reippi on Pirkkalankylän vanhoja kantataloja, joka mainitaan jo 1546. Ollut Valkilan rusthollin augmenttinä, perintökirjan ostanut Valkilan isäntä Granfelt v. 1758,

Reippi oli vielä 1860-luvulla Pirkkalankylän kylätontilla ja siirrettiin nykyiselle paikalle Reipinniemeen ennen 1900-luvun alkua.

Nykyisin, vuodesta 1969, Reipin omistaa lahjoituksen kautta Pirkkalan kunta, joka on muodostanut tilakeskuksen viereen pienen museoalueen.

Reippi sijaitsee Kotolahden pohjukan eteläpuolella. Tilakeskus on harjanteen päällä, ympärillä on havumetsää ja peltoalueita. Vieressä on Reipin ulkomuseoalue, johon on kerätty vanhoja talousrakennuksia.

Alueelle on laadittu museon kehittämissuunnitelma sekä rakennusten korjaussuunnitelma.

Alueen alkuperäiset ominaispiirteet tulisi säilyttää, mukaan lukien tilakeskuksen vanha rakennuskanta ja ympäröivä viljelysmaisema. Muutokset tulee tehdä alueen ominaispiirteitä kunnioittaen.

Pirkkalan historia, Kaukovalta, Jaakkola ja Sorila, Tampere 1934. Rautela Eevaliisa, Pirkkala, rakennushistoriallinen tutkielma, moniste 1975.

Pitkin poikin Pirkkalaa, Jyväskylä 1997.