Pirkkalan taajama-alueelle on tekeillä uusi yleiskaava, minkä pohjaksi Pirkkalan kunta on tilannut tämän suppean modernin rakennusperinnön selvityksen. Työn tarkoituksena on määritellä modernin rakennusperinnön kulttuurihistoriallisesti arvokkaat kohteet ja aluekokonaisuudet Pirkkalassa. Selvitys täydentää vuonna 2002 tehtyä laajempaa Pirkkalan rakennetun kulttuuriympäristön selvitystä. Tutkimuksia tulisikin tarkastella rinnakkain.

Modernin rakennusperinnön selvitys koskee kunnan uudemmasta rakennuskannasta valittuja 1930-1990-luvun välisenä aikana syntyneitä kohteita ja alueita. Kohteet valikoitiin yhteistyössä kunnan maankäytön ja maanmittauksen viranhaltijoiden kanssa. Selvitykseen valitut alueet ovat Loukonlahti, Huovi, Kyösti ja Turri, jotka ovat rakennuskannaltaan tyypillisiä ja kohtalaisen yhtenäisiä 1960-70-lukujen aikana syntyneitä asuinalueita. Lisäksi tutkittiin Pirkkalan keskustan liike- ja asuinalue. Selvitykseen valittuja yksittäisiä rakennuksia tai rakennusryhmiä oli yhdeksän. Valitut kohteet edustavat rakennustaiteellisesti merkittävää suomalaista modernia arkkitehtuuria tai niillä on käyttötarkoituksen tai sijainnin tuomaa merkitystä. Selvityksessä käsitellyt kohteet ja alueet selviävät tarkemmin karttaliitteestä 1: Inventoidut kohteet ja alueet, s. 3.

Arvojen määrittelemiseksi tutkittiin alueen ja sen rakennusten historia ja nykytila suppean rakennusinventoinnin avulla. Inventointityöhön ovat kuuluneet esiselvitykset, arkistotyöskentely, kenttätyöt alueella sekä alueen dokumentointi digitaalivalokuvaamalla. Kenttätutkimukset tehtiin 22.-24.1.2008 ja ne kohdistuivat rakennusten ulkoisiin ominaisuuksiin. Sisätiloja ei suppean selvityksen puitteissa ollut mahdollista inventoida. Inventoinnin lähdemateriaalina on käytetty Pirkkalan kunnan rakennusvalvonnan arkistoimia rakennuslupapiirroksia, kirjallisuutta, kartta-aineistoja ja haastattelutietoja.

Tutkimustulokset koottiin tämän raportin muotoon. Raportissa kuvataan aluksi yleispiirteisesti Pirkkalan modernia rakennusperintöä ja annetaan sitten sitä koskevia yleisiä toimenpidesuosituksia. Raportin loppuosan muodostavat alue- ja kohdeinventointitiedot kuvaliitteineen. Kohteiden ja alueiden inventointitiedot on jaettu maarekisterikylittäin. Ensin on käsitelty kunkin kylän inventoidut alueet ja sitten inventoidut kohteet aakkosjärjestyksessä. Raportti ja tutkimuksen aikana syntynyt kuvamateriaali on toimitettu Pirkkalan kunnalle.

Kokonaisuudessaan aikaa työn tekemiseen käytettiin kaksi viikkoa, 16.-29.1.2008. Kireän aikataulun vuoksi yksittäisten rakennusten rakennushistorioiden selvittäminen jäi osittain pinnalliseksi, eikä esimerkiksi kaikkien kohteiden tarkkoja rakennusvuosia ollut tämän tutkimuksen puitteissa mahdollista selvittää. Alueinventointitiedot ovat samoin yleispiirteisiä, mistä johtuen etenkin arvoalueiksi määriteltyjen Loukonlahden ja Turrin asuinalueiden rakennuskanta tulisi mahdollisten tulevien maankäyttösuunnitelmien yhteydessä tutkia yksityiskohtaisemmin.

Uudempaa, 1950-luvun jälkeen syntynyttä rakennusperintöä on Suomessa tutkittu vielä melko vähän, eikä sitä useinkaan mielletä riittävän vanhaksi tai arvokkaaksi. Ajan rakennuskanta on kuitenkin selvästi ikääntymässä ja alueiden ja rakennusten tutkiminen ajankohtaista vilkkaan uudisrakentamisen ja alueiden mahdollisen täydennysrakentamisenkin vuoksi. Pirkkalan kunnassa, kuten muissakin nopeasti kehittyneissä suomalaisissa maaseutukunnissa, on monia hienosti modernia rakennusperintöä ja asuinaluesuunnittelua edustavia viihtyisiä asuinalueita ja modernin arkkitehtuurin kohteita, joiden säilyminen kehittyvässä kunnassa tulisi turvata myös tulevaisuudessa.

TULOKSET

PIRKKALAN MODERNIN RAKENNUSPERINNÖN PIIRTEITÄ

Pirkkalan kunta on kasvanut nopeasti 1930-luvulta alkaen. Suunnitelmallinen taajamakehitys asuinalueiden asemakaavoitusta vastaavine rakennussuunnitelmineen on perua samalta ajalta. Ensimmäiset suunnitelmallisesti toteutetut asuinalueet olivat Haikka, Killo ja Toivio, jotka on pääosin rakennettu 1940-luvulla ja 1950-luvun alussa. Ne edustavat jälleenrakennuskauden arkkitehtuuria, jolle ominaisia olivat puolitoistakerroksiset, lyhyen suorakaiteen muotoiset, satulakattoiset ns. rintamamiestalotyyppiset omakotitalot.

Seuraavaksi, 1960-70-lukujen aikana, rakentuivat tämän selvityksen puitteissa tarkastellut Loukonlahden, Huovin, Kyöstin ja Turrin asuinalueet sekä Pirkkalan kuntakeskus. Ajan asuinalueille tyypillisimpiä piirteitä ovat selkeästi erotetut kerros- ja pientaloalueet, vaaleansävyiset betonielementtirakennukset ja tummansävyiset matalaprofiiliset pientalot. Asuin-aluesuunnittelussa näkyy selviä yhtenäisiä piirteitä myös liikennejärjestelyissä. Kullakin alueella on pääväylänsä, josta erkanevat rauhallisemmat ja kapeammat asuinkadut. Alueet on pääasiassa rakennettu peltoalueille, mutta ne ovat ajan kuluessa vehreytyneet viihtyisiksi puistomaisiksi alueiksi.

Pirkkalan keskustan rakennettu ympäristö edustaa pääosin tyypillistä sotienjälkeistä modernismia ja maaseututaajaman suunnittelua. Rakennuskannasta valtaosa on syntynyt 1950-1980-lukujen aikana. Kehittyvälle ja yhä kasvavalle kunnalle tunnusomaisesti Pirkkalan kuntakeskus kasvaa ja kehittyy edelleen. Uusi kirkko rakennettiin 1990-luvun puolivälissä ja uusia liike- ja asuinrakennuksia rakennetaan parhaillaan Suupantielle.

Keskustan rakennettu ympäristö onkin ajallisten kerrostumiensa vuoksi moni-ilmeinen. Pirkkalalle tunnusomainen ranta-alueiden huvila-asutus on syntynyt pääosin 1900-luvun alkupuolen kuluessa. Tämän selvityksen yhteydessä tarkasteltiin muutamia modernimpia selkeän funkitionalistisiakin piirteitä omaavia rakennuksia. Yksilölliset huvilat ovat arkkitehtuuriltaan kiinnostavia ja rakennustaiteellisesti merkittäviä.

Pirkkalan modernin rakennusperinnön suunnittelijoina toistuvat Pekka Ilveskosken, Taito Uusitalon ja Olavi Suvitien nimet. Nämä arkkitehdit ovatkin vaikuttaneet suunnittelupanoksellaan merkittävästi kunnan merkittävän modernin rakennusperinnön syntyyn.

KOHTEIDEN JA ALUEIDEN KULTTUURIHISTORIALLISET ARVOT

Rakennuksia ja aluekokonaisuuksia arvotetaan niiden kulttuurihistoriallisten arvojen perusteella. Kulttuurihistoriallisilla arvoilla tarkoitetaan niitä ominaispiirteitä, jotka tekevät rakennuksesta tai alueesta ainutlaatuisen. Ominaispiirteissä korostuu paikallisuus, sillä ne ovat juuri tietylle alueelle tyypillisiä piirteitä. Ominaispiirteistä muodostuu alueen tai rakennuksen luonne, minkä vuoksi näiden piirteiden säilyttäminen on olennaista koko alueen tai kohteen omaleimaisuuden ja ainutlaatuisuuden säilymiseksi. Tässä selvityksessä kunkin kohteen kulttuurihistorialliset arvot on käsitelty erikseen kohteen inventointitietojen yhteydessä.

Tässä selvityksessä käytetään kulttuurihistoriallisia arvoja määriteltäessä vakiintunutta kolmijakoa: 1) rakennushistorialliset arvot, 2) historialliset arvot ja 3) ympäristöarvot. Rakennushistorialliset arvot liittyvät rakennuksen arkkitehtonisiin, rakennusteknisiin tai rakennusperinteisiin ominaisuuksiin. Rakennus saattaa esimerkiksi edustaa jotain arkkitehtonista tyyliä, kuten 1930-luvun funktionalismia tai olla oman aikakautensa ja alueensa rakennusperinteen tyypillinen edustaja. Historialliset arvot ovat arvoista moninaisimmat. Ne liittyvät mm. rakennuksen tai alueen asuttamiseen, talouteen, tapahtumiin, merkkihenkilöihin tai sosiaalihistoriaan. Taloushistoriallisesti arvokas kohde liittyy esimerkiksi teollisuuteen, kauppaan tai liikenteeseen. Sosiaalihistoriallisesti arvokas kohde taas kertoo alueelle tyypillisestä sosiaalisesta kerrostumasta tai elämäntavasta. Ympäristöarvot puolestaan liittyvät rakennuksen sijaintiin ja näkyvyyteen. Rakennus voi olla maisemallisesti tai kaupunkikuvallisesti merkittävä, sijaita näkyvällä paikalla tai kuulua osaksi merkittävää ympäristö- tai rakennuskokonaisuutta.

Lisäksi on syytä muistaa, että inventoitaessa tarkastellaan rakennusta tai aluetta nykyasussaan. Jos alkuperäiset piirteet ovat kadonneet on myös rakennuksen tai alueen arvo usein menetetty. Alkuperäisessä asussaan säilynyt kohde on aina arvokkaampi kuin voimakkaasti muutettu.

MODERNIN RAKENNUSPERINNÖN VAALIMINEN JA TOIMENPIDESUOSITUKSET

Pirkkalan modernin rakennusperinnön säilymiseksi on syytä antaa tässä muutamia yleisluontoisia toimenpidesuosituksia. Yksityiskohtaisempia suosituksia on annettu tämän luvun jälkeisessä inventointiaineistossa kunkin alueen tai kohteen yhteydessä erikseen. Pirkkalan modernit asuinalueet ovat syntyneet 1960-70-lukujen aikana. Ne kertovat aikansa suomalaisesta asuinaluesuunnittelusta ja -rakentamisesta. Niistä yhtenäisimpänä ja parhaiten alkuperäisessä asussaan ovat säilyneet Loukonlahti ja Turri. Huovi ja Kyösti ovat rakennuskannaltaan epäyhtenäisempiä, mutta molemmissa on selkeitä ajallisesti ja arkkitehtonisesti yhtenäisiä osa-alueita. Ajan asuinalueille tyypillisimpiä piirteitä ovat selkeästi erotetut kerros- ja pientaloalueet, vaaleansävyiset betonielementtirakennukset ja tummansävyiset matalaprofiiliset pientalot.

Asuinalueiden ominaispiirteitä tulisi vaalia välttämällä alueiden täydennysrakentamista ja merkittäviä rakennusten ulkoasun muutoksia. Erityisesti pientalojen matalien kattolinjojen säilymiseen tulisi kiinnittää huomiota. Olemassa olevat viher- ja puistoalueet tulisi säilyttää alueen asukkaiden virkistyskäytössä. Puistoalueiden käyttöä voisi myös tehostaa yhteistyössä asukkaiden kanssa. Epäyhtenäisempien alueiden ilmettä voisi kohentaa suosimalla tonttien rajaamista esimerkiksi pensasaidoilla. Alueiden rakennusinventointi-tiedot eivät ole vielä kattavat ja mahdolliset uudet maankäyttösuunnitelmat, kuten asuinalueiden laajennukset tai purkulupa-asiat edellyttävät inventoinnin täydentämistä ja syventämistä.

Pirkkalan keskustan rakennettu ympäristö edustaa pääosin tyypillistä sotienjälkeistä modernismia ja maaseututaajaman suunnittelua. Rakennuskannasta valtaosa on syntynyt 1950-1980-lukujen aikana. Keskustan voimakas uudistaminen ja täydentäminen ovat käynnissä. Muutosten yhteydessä tulisi pyrkiä säilyttämään olemassa olevan rakennuskannan arkkitehtoniset ominaispiirteet ja sopeuttaa uudisrakennukset niihin.

Keskustan rakennetun ympäristön moni-ilmeisyys ja ajalliset kerrostumat ovat sen keskeinen ominaispiirre, jonka tulisi säilyä myös tulevaisuudessa. Kuten asuinalueidenkin, myös kuntakeskuksen rakennusinventointitiedot ovat pinnalliset. Mahdolliset uudet maankäyttösuunnitelmat ja esimerkiksi purkulupa-asiat edellyttäisivät yksityiskohtaisempaa selvitystä.

Selvitykseen kuuluneet Pirkkalan ranta-alueen huvilat ja huvilamaiset omakotitalot ovat varsin yksilöllisiä, eikä niillä siksi juurikaan ole yhteisiä ulkoasuun liittyviä ominaispiirteitä. Rakennustaiteellisesti arvokkaina niiden arkkitehtoniset piirteet tulisi säilyttää mahdollisimman muuttumattomina, eikä julkisivuihin tulisi tehdä merkittäviä rakennuksen muotoa ja ilmettä muuttavia muutoksia. Lisäksi rakennuksia korjattaessa tulisi käyttää ajalle tyypillisiä ratkaisuja ja rakennusmateriaaleja.

Kaikille huviloille on tyypillistä väljä, yksityisyyden säilyttävä rakentamisen tapa, joka tulisi säilyttää välttämällä liian lähelle sijoitettavaa uudisrakentamista. As Oy Kotkanpesän (Partolantie 8) tapauksessa yksityisyys ja väljyys on jo menetetty rakenteilla olevan rivitaloyhtiön vuoksi. Rannan välittömässä läheisyydessä sijaitseville Tuuliniemen, Partoniemen ja Villa Palmrothin huviloille on lisäksi ominaista rakennusten ja rannan välinen yhteys, joka tulisi säilyttää. Partolan ranta-alueen huviloista Partoniemi ja Villa Palmroth ovat oikeutetusti suojeltu asemakaavassa.

Nykyinen maankäyttö- ja rakennuslaki asettaa maankäytön suunnittelun lähtökohdaksi olemassa olevan rakennuskannan säilyttämismahdollisuuksien tutkimisen kohteen kulttuurihistoriallisista arvoista riippumatta. Maankäytön suunnittelun tavoitteena tulisikin olla rakennetun ympäristön kauneuden ja kulttuuriympäristön vaaliminen. Kauneutta ja arkkitehtonisia arvoja voi olla yhtä hyvin loisteliaassa funkkishuvilassa kuin 1960-70-lukujen pelkistetyissä betonielementtitaloissa. Uudisrakentaminen tulisi sovittaa vanhaan rakennustapaan ja muutoinkin toteuttaa alueen ja sen rakennusten ominaispiirteitä kunnioittaen. Rakennusten ja niiden arvokkaiden kulttuurihistoriallisten ominaispiirteiden säilymisessä keskeinen rooli on myös kiinteistöjen omistajilla ja asukkailla. Rakennukset eivät säily ilman hoitoa ja käyttöä.

Lähteet

Asema- ja yleiskaavat. Pirkkalan kunta.

Peruskartta. Pirkkalan kunta.

Rakennuslupapiirrokset. Pirkkalan kunta.

Painamattomat tutkimukset

Pirkkalan rakennetun kulttuuriympäristön selvitys 2002. Osat I-II. Jari Heiskanen. Pirkanmaan maakuntamuseo, kulttuuriympäristöyksikkö, Tampere 2002.

Kirjallisuus

Koivuniemi, Jussi, Kaarninen, Mervi, Kaarninen, Pekka, Nokian ja Pirkkalan historia : yhteinen Pirkkalan pitäjä 1865-1921 ja kuntien erilliset vaiheet 1990-luvulle. Nokian kaupunki ja Pirkkalan kunta, Nokia ja Pirkkala 1994.

Pirkanmaan kulttuurihistorialliset kohteet. Tekijät Putkonen, Lauri ja Tampereen seutukaavaliitto. 3. p. Tampereen seutukaavaliitto, Tampere 1990.

Pirkkalan seurakunnan vaiheita 80 vuoden ajalta Toim. Juhani Husa et al. Pirkkalan seurakunta, Jyväskylä 2004.

Pitkin poikin Pirkkalaa : pitäjänlukemisto. Pirkkalan kunta, Jyväskylä 1997.