rakennusperinteinen

kirkkohistoria
liikennehistoria

maisemakokonaisuus

Pappila muodostaa yhdessä kirkon ja ympäröivien peltojen kanssa edustavan kokonaisuuden jolla on myös asutushistoriallista merkitystä.

Pappila sijaitsee Etelä-Pirkkalan kirkon luoteispuolella, lähellä Pyhäjärven rantaa. Pappilan asuinrakennus on vuodelta 1967, työväen asuinrakennus 1800-l, aitta 1900-l alkupuolelta. Luoteispuolella on rantaan viettävässä rinteessä pieni asuinrakennus 1900-alkupuolelta. Lähellä on myös tiilinen vuonna 1916 rakennettu navetta, jossa toimii pienyritys. Navetta ei kuulu enää Pappilan tonttiin. Pihaan johtavan tien risteyksessä on muistomerkki Flemmingin sotilaiden yöpymisestä kirkon läheisyydessä nuijasodan aikaan joulukuussa 1596.

Vuonna 1602 mainitaan maakirjassa Järvensivu -niminen talo, joka ostettiin Pirkkalan kappelikunnan alaiseksi. Kirkkoherra Samuel Tolpo asui kruunuluontoisessa talossa v. 1722. Pappilan entinen paikka oli lähempänä rantaa. Kirkon siirron aikoihin 1820-luvulla kirkkoherra Samuel Bohm otti urakalla rakentaakseen uuden pappilan nykyiselle paikalle. Suunnittelijana oletetaan olleen C.L Engel.

Pappila purettiin v. 1965 ja uusi rakennus valmistui v. 1967.

Rakennushistoriallinen selvitys, syyskuu 2015

FT Georg Haggrén:

Vanhaa rakennuskantaa pappilassa edustavat vuosina 2014 ja 2015 kunnostetut pakari-väentupa sekä kaksikerroksinen luhtiaitta. Ne ovat molemmat osa ainakin 1600-luvulle ja luultavasti aina keskiajalle asti ulottuvaa jatkumoa pappilan pihapiirissä. Pakari ja renkipirtti mainitaan jo vanhimmassa eli vuoden 1703 katselmuksessa. Tuolloin ne sijaitsivat erillään

toisistaan, vaikka pakarin yhteydessä oli toinen tupa. Uusi pakari, jota käytettiin myös panimona, valmistui vuonna 1754. Se jäi lyhytikäiseksi, sillä huonokuntoisen rakennuksen

tilalle valmistui uusi jo vuonna 1796. Isonvihan jälkeen luultavasti 1720-luvulla rakennettu renkitupa sai puolestaan väistyä uuden tilalta vuonna 1767. Tämä puolestaan korvattiin uudella vuonna 1803. Sekä pakari että renkitupa siirrettiin vuosina 1810–1811

päärakennuksen edustan siipirakennuksiksi eli nykyisille paikoilleen.

Päärakennuksen lounais puolella uutta miespihaa rajaamaan tuodut pakari ja renkitupa paloivat vuonna 1829. Samoille paikoille rakennettiin heti vuonna 1830 uudet rakennukset, jotka olivat niin lähellä toisiaan, että ne päätettiin vuonna 1833 yhdistää väliin rakennetun eteisen ja eteiskamarin avulla saman katon alle. Pakarin ja väentuvan yhdistämisen jälkeen

miespihan lounaissivua rajasi kahden siipirakennuksen sijaan paritupa. Tämä pakari-väentupa paloi talvella 1877, mutta se rakennettiin hieman lyhyempänä kokonaisuutena uudelleen vanhalle kivijalalle. Tämä kivijalka todettiin vuonna 1899 huonoksi ja sen tilalle vaihdettiin ajanmukainen suurista lohkokivistä koostuva kivijalka. Vuonna 1925 rakennuksen sisätiloja

muutettiin siten, että väentuvasta tehtiin tilanhoitajan asunto, eteisen peräkamarista ja uudesta leivintuvan kamarista tuli naimattoman työväen asuinsijoja. Nyt rakennuksen huonejako on jälleen palautettu siihen asuun, joka sillä oli 1800-luvun lopulla. Pappilassa on jo keskiajalla ollut ruoka-aitta. Vuonna 1703 miespihalla oli kaksi pientä aittaa. Niiden tilalle päätettiin vuonna 1708 rakentaa keskiosainen luhtiaitta. Tämä suunnitelma toteutui vasta vuonna 1789, jolloin pappilan uuden holvikellarin päälle pystytettiin uusi aitta. Se siirrettiin vuonna 1811 uuden miespihan itälaidalle, mutta jo tuolloin osa hirsistä jouduttiin uusimaan. Tällä paikalla rakennus sijaitsi ainakin vuoteen 1877, mutta luultavasti aina 1800-luvun lopulle asti. Aivan 1900-luvun alussa luhtiaitta siirrettiin nykyiselle paikalleen eli hyvin lähelle

vanhaa kellaria, jonka päälle sen runko oli alkujaan 1700-luvun lopussa rakennettu. Rakennuksen alakerrassa on aittamaisia tiloja, mutta yläkerta on sisustettu kesäkappeliksi

Pappilan pihapiiri on matalalla kumpareella, joka viettää rantaan. Pihaa ympäröivät pihapuut ja -pensaat. Ympärillä aukeavat avoimet peltomaisemat. Itäpuolelle on rakenteilla uusia omakotitaloja. Navetan takana on uudistettu 1940-luvun omakotitalo.

Pappilan niemen vanha asuttu ympäristö ja siihen jääneet asutushistorialliset jäljet; rakenteet, rakennukset ympäröivine viljelymaisemineen tulee pyrkiä säilyttämään. Aluetta koskeva maankäyttö tulee toteuttaa siten ettei alueen kulttuurihistoriallinen arvo ja maisemalliset ominaispiirteet vaarannu.

Rautela Eevaliisa, Pirkkala, rakennushistoriallinen tutkielma, moniste 1975.