Maakunnallisesti arvokas ja on osa valtakunnallisesti merkittävää teollisuusympäristöä.

Rakennus on inventoitu vuonna 1989, koska rakennus on aikoinaan ollut hyvin hoidettu ja kartanomainen. Sen maille on aikoinaan perustettu saha, joka vuoden 1989 aikana toimi edelleen nimellä Kuhmoisten Saha OY:n nimellä. Tila mainitaan mm. Suomen kartanot ja suurtilat III- kirjassa vuodelta 1945. Korppila arvotettiin rakennushistoriallisesti merkittäväksi.

Korppila kuuluu valtakunnallisesti merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöön, Kuhmoisten Sahan lahden alueelle. Kohteella on historiallisia ja rakennushistoriallisia arvoja.

Vuoden 1989 inventointitietojen mukaan rakennus sijaitsee hieman syrjässä kirkonkylästä, harjun rinteessä lähellä Päijännettä. Lähitienoolla oli vain muutama pienempi asuintalo 1930-40- luvuilta.

Inventointitietojen mukaan rakennus oli asuinrakennus. Yksikerroksisen rakennuksen perustana oli luonnonkivi ja runkona hirsi. Satulakaton katteena oli saumapeltikate. Vuoraus oli vaakapontti ja lisäksi pystylauta+rakorimapäällysteisiä osiai. Rakennuksen väri oli valkoinen/vaaleanruskea. Erityspiirteenä satulakaton muotoisessa suoratalossa oli kaksi kaari-ikkunaista, nelikulmaista umpikuistia. Kuusiruutuisten ikkunain otsikkolistoitus oli rikkain leikkauksin koristeltu. Rakennusajalle tyypillinen on niin ikään julkisivujen koristeellinen vuoraus.

Vuonna 1989 rakennuksen kunto oli huono. Pitkään asumattomana ollut rakennus oli pahasti rappeutunut. Ikkunat oli peitetty laudoituksella ja samoin ovet. Sisään oli kuitenkin päästy ja rakennusta oli tuhottu. Vuoden 1989 rakennusinventoinnissa todettaan, että mikälli rakennusta ei piakkoin kunnosteta, saattaa se pian olla myöhäistä. Saumapeltikate ei pitänyt vettä ja talossa oli jo lahovaurioita.

Korppila sijaitsee kirkonkylässä lähellä Päijänteen rantaa. Kantatila on puolet entistä Korppilan tilaa, joka lahjoitettiin v.1646 vph Fabian von Tiesenhausenille ja peruutettiin v.1683. Osaksi se on vanhaa perintöä, osa ostettiin perinnöksi v.1767. Tila jaettiin v.1735 kahteen osaan, Korppilaan ja Multamäkeen. Siihen yhdistettiin 1860-luvulla kolmas osa Kauppilan perintötilasta, Ranta-Puukila niminen kolmannes Lästilän kylän Puukilan perintötilaa, 1870-luvulla Lästilän Saksa, joka käsittää puolet Myysälän perintötilasta, 1880-luvulla Lästilän kylän Hokkala, joka käsittää puolet Jussilan perintötilasta, ja Tapiolan kylän Simunan perintötila. 1900-luvulla tila on hajonnut. Tilasta on vuonna 1918 maanvuokralain nojalla erotettu peräti 11 torppaa ja 2 mäkitupaa, käsittäen yhteensä 215 ha maata.

Tilan omistajat :

Johan (Brander) Palomaa, valtiopäivämies, 1869-1912; Hilja Hirvensalo (o.s. Palomaa), 1812-1947; Kaarina Norometsä 8Hirvensalo), 1947-noin 1966; Kuhmoisten Saha Oy, noin 1966-1992; Kalle Nurminen ja Sirkka-Liisa Ranta 1992 lähtien.

Päärakennuksen heikkokuntoinen ja vuotava saumapeltikate on vuonna 1995 vaihdettu kolmiorimahuopakatteeksi. Sisätiloissa on vuodesta 1992 lähtien huolella tehty säilyttävää korjausta osaksi ennallistaen.

Pihamaa oli vuonna 1989 melko jyrkästi viettävää rinnettä. Aikoinaan puistomainen puutarha oli villiintynyt; aitat ja ja karjarakennukset oli siiretty tai purettu.