Tampereen Tampellan (IX) kaupunginosassa sijaitseva Herrainmäki on entisellä Tampellan tehdasalueella sijaitseva kallionnyppylä, joka on toiminut tehtaan ylimmän johdon asuinalueena. Nykyisin Tampereen kaupungin omistamalla puistoalueella on viisi rakennusta, jotka on rakennettu 1860–1960-luvuilla.

Herrainmäen alueella on käynnistymässä asemakaavan muutos. Jotta alueen kulttuurihistorialliset ja maisemalliset arvot voitaisiin huomioida kaavoituksen yhteydessä, tulee kaavan perustua riittäviin selvityksiin. Tampellan teollisuusalueen rakennuskannasta on olemassa vuonna 1990 laadittu Arkkitehtitoimisto 8 Studio Oy:n laatima selvitys Tampellan kanta-alueen historia vuosina 1850–1990. Selvitys keskittyy kuitenkin teollisuusrakennuksiin, eikä siinä juurikaan huomioida Herrainmäkeä tai sen rakennuksia. Tämän vuoksi alueen arvojen määrittelemiseksi katsottiin tarpeelliseksi teettää asemakaavatasoinen rakennusinventointi.

Herrainmäki sijaitsee Tampereen ydinkeskustan pohjoispuolella Näsijärven rannan tuntumassa. Toisaalta alueen merkityksen ja erityisesti maisemallisten arvojen ymmärtämiseksi tarkastelualuetta on ollut tarpeen laajentaa huomattavasti inventointialueen rajojen ulkopuolelle. Tutkimusalueen sijaintia kaupunkirakenteessa on havainnollistettu alla olevassa kartassa.

Herrainmäen rakennusinventoinnin tilaaja on Tampereen Tilakeskus Liikelaitos. Työn tekijäksi valikoitui Pirkanmaan maakuntamuseo. Inventointityön on tehnyt tutkija Miia Hinnerichsen (FM) ja työtä ohjasi museolla rakennustutkija Miinu Mäkelä.

Rakennusinventointi toteutettiin maalis-huhtikuussa 2016. Inventointityöhön kuuluivat esiselvitykset, maastokäynnit tutkimusalueella, aineiston analysointi ja raportointi sekä tallennus. Inventoinnin lähdemateriaalina käytettiin mm. vanhoja valokuvia, kartta- ja ilmakuva-aineistoja, kirjallisuutta sekä rakennusvalvonnan arkiston rakennuspiirustuksia.

Maastokäynnillä inventointialueen ja lähiympäristön nykytila dokumentoitiin sekä sanallisessa että kuvallisessa muodossa. Tutkimusalue, rakennukset ja välitön lähiympäristö valokuvattiin sekä tehtiin muistiinpanot muun muassa rakennusten piirteistä ja rakennusmateriaaleista. Rakennuksista tarkastettiin julkisivujen lisäksi kursorisesti myös sisätilat, jotta saatiin yleiskuva kiinteän sisustuksen säilyneisyydestä. Lisäksi suoritettiin ympäröivän alueen historiallinen ja kaupunkikuvallinen arviointi, siltä osin kuin se oli tarpeen tutkimusalueen arvojen määrittelemiseksi.

Tutkimusalueella sijaitsee viisi rakennusta, jotka kaikki inventoitiin rakennuskohtaisesti. Ne kaikki sijaitsevat samalla puistoksi kaavoitetulla alueella, jonka kiinteistötunnus on 837-109-9903-0000. Pihoja ei ole aidattu, vaan ne rajautuvat saumattomasti ympäröivään puistoon. Jokainen rakennus ja sen välitön lähiympäristö on raportissa kuvattu erikseen sekä sanallisesti että kuvin ja kartoin.

Rakennukset on nimetty niiden vakiintuneilla nimillä ja nimihistoria kerrottu kunkin rakennuksen historiatiedoissa. Nimen lisäksi rakennukset on identifioitu katuosoitteilla ja rakennusnumeroilla. Rakennuksen tiedoissa ensimmäisenä mainittu rakennusnumero on ns. vanha kiinteistönumeroon perustuva rakennusnumero, minkä jälkeen on merkitty uusi Tampereen kaupungin pysyvä rakennusnumero. Lisäksi rakennuksista on inventoinnissa käytetty Tampellan tehdasalueella 1800-luvun lopulta alkaen käytössä ollutta alkuperäistä rakennusnumerointia. Tampellan tehdasalueen kartoissa rakennukset on numeroitu valmistumisjärjestyksessä ja niiden eteen on lisätty käyttötarkoituksesta kertova kirjain. Käytetyt kirjaintunnisteet olivat: L = Pellavatehtaan rakennus, W = konepajan rakennus, H = yhteiskäytössä oleva rakennus, B = asuinrakennus, M = makasiini ja vaja sekä U = ulkohuone ja kellari.

Herrainmäen ja sen ympäristön nykytilaa ja historiatietoja vertaamalla luotiin kokonaiskuva alueen muutoksista, säilyneisyydestä ja kulttuurihistoriallisista ominaispiirteistä. Inventoinnin tulokset koottiin yhteenvetoraporttiin, joka sisältää raporttitekstin, karttaliitteiden ja kuvien lisäksi yksityiskohtaiset kohdeinventointitiedot.

Aineistot on tallennettu maakuntamuseon Siiri-tietojärjestelmään, johon tilaajan on mahdollista saada selausoikeudet. Siiri on museon tietopankki, jonne tallennetaan valokuvia sekä tietoa esineistä ja maakunnan kulttuuriympäristöstä. Siiriin tallennetut tiedot ja tutkimusraportti ovat selattavissa myös Siirin julkisessa versiossa internetissä http://siiri.tampere.fi/, lukuun ottamatta henkilötietoja ja muita yksityisyyden suojan piirissä olevia aineistoja. Siiriä voidaan hyödyntää mm. kaavan aineistojen esillepanossa. Inventointikohteen ydintiedot näkyvät myös Maanmittauslaitoksen Paikkatietoikkuna-sovelluksessa http://www.paikkatietoikkuna.fi/ (Karttatasot – Tiedontuottaja – Tampereen kaupunki – Pirkanmaan rakennetun ympäristön kohteet).

Tilaajalle on toimitettu tulostettu kierreselkäinen loppuraportti sekä sähköiset aineistot, joihin kuuluvat pdf-tiedosto loppuraportista, paikkatietoaineistot (MapInfo) sekä kenttätöiden yhteydessä otetut digitaalivalokuvat jpg -tiedostoina. Tilaaja vastaa saamansa aineiston jatkokopioinnista.

Inventoinnin aikana otettujen värivalokuvien kuvaaja on Miia Hinnerichsen, ja niiden oikeudet omistaa Tampereen museot. Kuvituksena käytettyjen muiden kuvien ja karttojen oikeudet on mainittu kuvateksteissä. Valokuvien, yhteenvetoraportin sekä kaikkien inventoinnin liiteaineistojen julkaisuoikeudet ovat Pirkanmaan maakuntamuseolla. Tilaaja voi käyttää aineistoja veloituksetta asemakaavoituksessa ja muissa aluetta koskevissa ei-kaupallisissa hankkeissaan.

HISTORIA

Nykyisin Herrainmäkenä tunnettu alue oli pitkälle 1800-luvulle Hämeen lääniin ja Messukylän pitäjään kuuluva luonnontilainen ja rakentamaton kallioinen kukkula Näsijärven rannassa. Alueen muutos alkoi kun Tammerkosken rannalle, suunnilleen nykyisen museokeskus Vapriikin pohjoispäädyn kohdalle 1842 perustettiin rautamalmia jalostanut masuuni; Tampellan tehdasalue alkoi muodostua. Masuuni muutettiin pian konepajaksi ja sen lähistölle perustettiin Suomen ensimmäinen pellavatehdas. Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Oy syntyi vuonna 1861, kun konepaja ja sen eteläpuolella toimiva pellavatehdas yhdistyivät.

Kasvava teollisuuslaitos tarvitsi paljon työvoimaa ja työväki asuntoja. Niitä rakennettiin aluksi aivan tehtaiden tuntumaan ja myöhemmin erityisesti Herrainmäen eteläpuoliselle Massunmäen kallioiselle kukkulalle. Tehdasalueesta laaditun selvityksen perusteella Herrainmäellä on ollut muutamia pieniä rakennuksia, mahdollisesti asuinrakennuksia, jo 1860-luvulla. Ne ovat kuitenkin kadonneet kartoilta vuosisadan vaihteeseen mennessä.

Säilyneistä mäen viidestä rakennuksesta vanhin on todennäköisesti Villa Sakari (B 11). Sen rakennusajaksi on useissa yhteyksissä mainittu vuosi 1916, mutta selvitystä tehtäessä väitteelle ei löytynyt vahvistusta. Rakennusvalvonnan arkistossa on kaikkien muiden mäen rakennusten alkuperäisiä rakennuspiirustuksia, mutta ei Sakarin. Tämä viittaisi siihen, että rakennus on joko rakennettu ilman piirustuksia, mikä ei ole 1800-lopun ja 1900-luvun alun välisenä aikana ollut epätavallista, tai sitten piirustukset ovat myöhemmin kadonneet. Vahvempi peruste Villa Sakarin iälle on, että samalle paikalle on merkitty rakennus jo vuonna 1898 laaditulle tehdasalueen kartalle. Villa Sakarin vanhin osa lieneekin rakennettu 1860–1890-lukujen välisenä aikana.

Alueen maisema muuttui merkittävästi 1800-luvun lopussa, kun Porin rautatielle louhittiin tasainen väylä Herrainmäen pohjoispuolitse Näsijärven rantaan. Rataosuus avattiin liikenteelle 1895. Pian sen jälkeen Herrainmäelle rakennettiin kaksi uutta asuinrakennusta: luoteiskulmaan insinööri Ryselinin talo (B 36) ja koilliskulmaan insinööri Lavoniuksen talo (B 37). Villa Sakarin pohjoispuolella olevan ulkohuone- ja kellarirakennuksen (U 16) lisäksi mäellä näkyy 1900-luvun alun kartoissa kaksi makasiini- tai varastorakennusta (M 46 ja M 49), jotka kaikki on myöhemmin purettu.

Neljäs asuinrakennus Villa Sandsund (B 39) rakennettiin Herrainmäelle 1914. Arkkitehti Birger Federleyn suunnittelema tiilitalo toimi insinööri Sandsundin perheen asuinrakennuksena. Lisäksi mäellä näkyy kartoissa useita pieniä numeroimattomia rakennuksia, jotka ovat saattaneet olla esimerkiksi ulkohuoneita, puutarhavajoja, huvimajoja tai leikkimökkejä. Mäelle on vain yksi kulkureitti lännestä tehdasalueen kapearaiteisen rautatien ylittävän sillan kautta. Viimeistään tässä vaiheessa mäki lienee saanut nimen “Herrainmäki”; työläiset asuivat Massunmäellä, ”herrat” Herrainmäellä. Herrainmäki koettiin hyvin yksityiseksi alueeksi. Tehtaan työntekijät tai kaupunkilaiset eivät päässeet sinne kuin kutsuttuina tai toimittaessaan alueelle tavaroita tai palveluja.

Tehdasalue laajentui vähitellen yhä lähemmäs Herrainmäen länsi- ja eteläpuolille. Kun tehdasaluetta pommitettiin talvi- ja jatkosodassa, vaurioita sai ainakin Villa Sandsund, mahdollisesti myös muut mäen asuinrakennukset. Mäellä oli sotien aikana ilmatorjunta-asema. 1940-luvulla Herrainmäen alle, kallion sisään rakennettiin sotatarviketeollisuuden tuotantoa varten luolasto ja sen kaakkoispuolelle luolan eturakennus (W 29). Kenties sitäkin suurempi maisemallinen vaikutus oli kuitenkin 1950-luvulla mäen itäpuolelle rakennetulla höyryvoimalaitoksella (H 11) ja sen 99 metriä korkealla tiilipiipulla.

Laajeneva teollisuusalue tarvitsi lisätilaa ja sitä saatiin siirtämällä rantaviivaa kohti pohjoista. Näsijärven ranta-alueiden täytön vuoksi Myllysaari muuttui 1950-luvulla niemeksi ja lopulta sen muoto katosi kokonaan näkyvistä. Monialaisen Tampellan tehtaan tunnetuimpia tuotteita olivat 1900-luvulla veturit, turbiinit, paperikoneet ja pellavakankaat. Pellavateollisuus oli alkuun ollut tuotantoaloista menestyksekkäämpi, mutta toisen maailmansodan aikainen aseteollisuus sekä sotakorvaukset nostivat metalliteollisuuden johtavaksi toimialaksi. Vuonna 1960 yhtiön nimeksi muutettiin Oy Tampella Ab. Nimi oli tuolloin jo pitkään ollut käytössä puhekielessä sekä yhtiön yhtenä tuotemerkkinä.

Herrainmäen säilyneistä rakennuksista viimeisenä rakennettiin Villa Nykopp, joka tunnetaan myös nimellä Villa Pääjohtaja (B 3). Se valmistui mäen korkeimmalle kohdalle luolan eturakennuksen taakse vuonna 1963. Moderni, arkkitehti Jaakko Tähtisen suunnittelema rakennus tehtiin Tampellan uudeksi pääjohtajaksi kutsutun Johan Nykoppin ja tämän vaimon asunnoksi ja edustustilaksi.

1970-luvulla kulku Herrainmäelle siirtyi lähelle nykyistä Valumallinpolun kohtaa alueen luoteiskulmaan. Ajotie kiersi kuitenkin tuolloin Ryselinin talon pohjoispuolitse. Maantäytön vuoksi Näsijärven rantaviiva oli paennut kauas ja tehdasalue levittäytyi nyt myös Porin radan pohjoispuolelle. Alueen viimeisimpiä suuria mullistuksia oli Kekkosentien rakentaminen 1980-luvulla täyttömaalle Näsijärven rantaan.

Laajimmillaan Tampellan tehdasalue rajautui pohjoisessa Näsijärveen, idässä Porin rautatiehen, etelässä Lapintiehen ja lännessä Tammerkoskeen. Alue käsitti tehdas- ja konttorirakennusten ja tehtaanmyymälän lisäksi tehtaan johdon asuinalueen Herrainmäellä ja työväen asuinalueen Massunmäellä. Alueella sijaitsivat myös mm. juhlatalo, tehtaan konepajakoulu, työntekijöiden lasten koulu ja liikuntatalo. Alueen rakennuskanta oli jatkuvassa muutoksessa erityisesti teollisuusrakennusten osalta; rakennuskantaa uusittiin tuotannon tarpeiden muuttuessa.

Tekstiiliteollisuuden vaikeudet alkoivat keinokuitujen ja painokankaiden yleistymisen myötä. Pellavan tuotanto siirtyi Tampellasta Lapinniemeen 1977 ja loppui kokonaan 1980-luvulla. Konepaja lopetti toimintansa 1990-luvun alussa laman seurauksena, jolloin koko yhtiö pilkottiin ja myytiin. Vanhimmat Tammerkosken itärannalla sijaitsevat 1870–1920-luvuilta peräisin olevat tehdasrakennukset säilytettiin. Niissä toimivat nykyisin mm. Tampereen oikeustalo ja museokeskus Vapriikki. Valtaosa nuoremmista teollisuusalueen rakennuksista purettiin ja niiden tilalle on 2000-luvulla rakentunut moderni asuinkerrostalojen ja toimistorakennusten kaupunginosa. Edellä kuvattua Herrainmäen ja sen lähiympäristön maankäytön historiaa on selvitetty vanhojen karttojen ja ilmakuvien avulla myös karttaliitteessä 1 (ks. liitetiedosto, loppuraportti).

NYKYTILA

Herrainmäki rajoittuu kaikilta sivuiltaan selkeisiin kallioleikkauksiin. Pohjoisessa kallioleikkauksen alapuolella on Porin rata, itäpuolella pieni Törngrenin aukio ja höyryvoimalaitoksen piippu ja kaakossa luolan eturakennus, jossa nykyisin on mm. toimistoja ja parkkitilaa. Länsipuolella on 2000-luvulla rakennettujen kerrostalojen pihoja. Herrainmäen eteläkulmasta johtavat portaat alas Pellavantorille, jonka keskellä on Tampere-päivänä 2010 pystytetty Hans-Christian Bergin veistos Valonkehrä.

Täyttömaalle Porin radan pohjoispuolelle on kaavoitettu uusi Ranta-Tampellan alue, jonka rakentaminen on alkamassa. Inventointihetkellä alue oli pääasiassa avointa sorakenttää, jossa oli käynnissä alueen maapohjan kunnostamiseen ja Rantatunnelin rakentamiseen liittyviä maansiirtotöitä. Maasto Herrainmäen ympärillä on tasaista, mistä johtuen mäellä on merkittävä maisemallinen asema etenkin vielä rakentamattoman pohjoispuolisen ranta-alueen suuntaan ja pitkälle sen yli Lapinniemeen, Näsijärvelle ja Särkänniemeen. Ranta-Tampellan rakentaminen tulee muuttamaan herrainmäen maisemallista asemaa merkittävästi.

Inventointihetkellä Herrainmäen maapohja on Tampereen kaupungin omistama ja se on yleistä puistoa. Herrainmäellä on voimassa 1995 vahvistettu asemakaava, jossa alue on määritelty puistoksi ja neljä vanhinta rakennusta, Ryselinin talo, Lavoniuksen talo, Villa Sakari ja Villa Sandsund on suojeltu merkinnällä sr-8. Määräyksen mukaan: ”Rakennukset ovat rakennustaiteellisesti arvokkaita ja kaupunkikuvan säilymisen kannalta tärkeitä. Rakennuksia ei saa purkaa. Rakennuksissa suoritettavien korjaus- ja muutostöiden tulee olla sellaisia, että rakennusten rakennustaiteellisesti arvokas ja kaupunkikuvan kannalta merkittävä luonne säilyy.” Kaikkien rakennusten, myös modernin Villa Nykoppin, käyttötarkoitukseksi on määritelty toimintorakennus (151).

Maasto Herrainmäellä kumpuilee luonnonmukaisesti, paikoitellen näkyvissä on avokalliota. Puisto on hyvin hoidettu, puistokäytävät ovat hiekkapintaisia ja siellä kasvaa kookkaita jaloja lehtipuita sekä jonkin verran asuinrakennusten puutarhoista säilyneitä omenapuita, pensaita ja kukkia. Herrainmäen säilyneet rakennukset on sijoitettu puistoon vapaasti ja niiden pihat ovat aitaamattomia, lukuun ottamatta osia Villa Nykoppin ja Lavoniuksen talon pihoista. Ne on 2000-luvulla myyty yksityisasunnoiksi. Kolme muuta rakennusta on vuokrattuna YIT:lle ja niistä kaksi, Villa Sakari ja Villa Sandsund, edelleen eri vuokralaisille toimisto- ja harjoitustiloiksi. Yleisilmeeltään Herrainmäki on puistoinen saareke modernin kerrostaloalueen kyljessä.

Herrainmäki on entinen Tampellan tehdasalueen johtajien asuinalue. Mäen viisi rakennusta ovat peräisin 1860-1960-luvun väliseltä ajalta. Ympäristön voimakkaista muutoksista huolimatta mäki rakennuksineen on säilyttänyt maisemallisen asemansa ja 1900-luvun alkupuolella muodostuneen ilmeensä pääosin hyvin. Se on ympäristöään korkeampi, väljästi rakennettu puistoinen saareke modernin kerrostaloalueen reunalla. Vastaavaa teollisuushistoriaan kytkeytyvää yhtenäistä ylemmän keskiluokan asuinaluetta ei Tampereella eikä todennäköisesti koko Pirkanmaalla ole säilynyt.

Herrainmäki kuuluu Museoviraston määrittelemän valtakunnallisesti arvokkaan rakennetun kulttuuriympäristön, Tammerkosken teollisuusmaiseman, alueeseen (RKY 2009). Tampereen arvokkaat luontokohteet -selvityksessä (2003) mäki on määritelty arvokkaaksi kasvialueeksi, jossa kasvaa kulttuurinseuralaiskasveja. Rakennuksista neljä on voimassa olevassa 1995 asemakaavassa suojeltu merkinnällä sr-8. Ainoastaan Villa Nykoppilla ei ole suojelumerkintää.

Inventoinnin perusteella määritellyt Herrainmäen kulttuurihistorialliset arvot

Rakennushistorialliset arvot: arkkitehtoninen, rakennusperinteinen

Kaikkiin Herrainmäen asuinrakennuksiin on vuosien kuluessa tehty jonkin verran muutoksia sekä julkisivuihin että sisätiloihin. Rakennukset ovat kuitenkin ulkoisesti yhä vaivatta tunnistettavissa aikansa rakennusperinnöksi ja niistä useammissa on nähtävissä jonkin arkkitehtonisen tyylisuunnan piirteitä. Parhaiten alkuperäisen ilmeensä on julkisivujen osalta säilyttänyt moderni Villa Nykopp. Sisätiloissa muutokset ovat olleet voimakkaampia. Jokaisessa rakennuksessa on kuitenkin jäljellä joitain rakennusaikaisia rakennusosia, pintoja tai materiaaleja, vaikka vaikuttavia sisätilakokonaisuuksia ei olekaan säilynyt. Alkuperäinen tilanjako on säilynyt pääosin kaikissa rakennuksissa.

Historiallinen arvo: henkilöhistoria, sosiaalihistoria, teollisuushistoria

Rakennukset ovat toimineet Tampellan tehtaan johtoportaan perheiden asuinrakennuksena, osa myös edustustiloina. Ne kertovat ylemmän keskiluokan rakentamisen, asumisen ja elämäntavasta 1800-luvun lopun ja 1960-luvun välisenä aikana. Rakennusten asukkaista vuorineuvokset Lavonius ja Nykopp ovat myös henkilöhistoriallisesti merkittäviä.

Ympäristöarvo: maisemakokonaisuus, maisemallisesti merkittävä sijainti

Kaikilta sivuilta kallioleikkauksiin rajoittuva selkeärajainen Herrainmäki rakennuksineen muodostaa ehjän, säilyneen, alueen teollisuushistoriaan kytkeytyvän saarekkeen modernin asuinalueen reunalla. Selvästi ympäristöään korkeammalla Herrainmäellä ja sen rakennuksilla on merkittävä maisemallinen arvo etenkin vielä rakentamattoman pohjoispuolisen ranta-alueen suuntaan ja pitkälle sen yli Lapinniemeen, Näsijärvelle ja Särkänniemeen. Tosin maisemallinen asema tulee Ranta-Tampellan rakentamisen myötä muuttumaan.

Alueen kulttuurihistoriallisia arvoja ja keskeisiä näkymiä on havainnollistettu myös seuraavan sivun kartassa.

Toimenpidesuositukset

Herrainmäen ja sen rakennusten kulttuurihistoriallisten arvojen säilymisen kannalta tärkeää on:

- Alueen avaran ja puistomaisen yleisilmeen ja luonnonmukaisten maastonmuotojen säilyminen.

- Rakennuksia ympäröivien nurmialueiden pintojen, kulkuväylien, avokallioiden ja kasvillisuuden muodostamien saumattomasti ympäröivään puistoon liittyvien pihojen sekä alueen puuston säilyminen.

- Alueen rakennusten säilyminen.

- Rakennusten julkisivujen aukotuksen, ikkunoiden, ovien, kattomuodon, runkomuodon sekä kunkin rakennuksen rakennusajankohdalle ominaisten tai niitä vastaavien julkisivumateriaalien, muotojen, värityksen ja tyylipiirteiden säilyminen.

- Rakennusten alkuperäisen sisätilojen huonejaon sekä alkuperäisten tai niitä vastaavien rakennusosien, materiaalien, pintojen ja kiinteän sisustuksen kuten lattiapintojen, listoitusten, väliovien (mukaan lukien ikkunoiden ja ovien lukot ja heloitus), takkojen tai uunien säilyminen.

- Rakennusten keskeisen aseman säilyminen puistoalueen maisemassa sekä lähiympäristön maisemassa.

- Uudisrakentamisen välttäminen alueella.

Rakennusten kulttuurihistoriallisia arvoja ja toimenpidesuosituksia on eritelty yksityiskohtaisemmin kunkin rakennuksen yhteydessä.

SELVITYKSET JA INVENTOINNIT

VALTAKUNNALLISET

Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY), valtioneuvosto 2009. http://www.rky.fi

MAAKUNNALLISET

Pirkanmaan kulttuurihistorialliset kohteet, julkaisu B 174, 3 p. Tampereen seutukaavaliitto, Tampere 1990.

PAIKALLISET

Raninen Sami, Tampere, Keskustan osayleiskaava-alueen arkeologinen inventointi 2014. Pirkanmaan maakuntamuseo, 2014.

Rakennusinventointi, Ranta-Tampella IX-136, Rakennukset numerot 135, 136, H12, H13, H19, M10. Tampereen Infra, Suunnittelupalvelut, Asemakaavasuunnittelu, Tampere 2009.

Tampellan kanta-alueen historia vuosina 1850-1990, rakennuskannan perusselvitys Tampereen kaupungin kaavoitusviraston toimeksiannosta. Arkkitehtitoimisto 8 Studio Oy / Rainer Mahlamäki, Tampereen kaupunki 1990.

Tampereen arvokkaat luontokohteet. Ympäristövalvonnan julkaisuja 4/2003. Tampere, 2003.

Tampereen kantakaupungin kulttuurimaiseman kehitys. Tampere, 2006.

Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998. Tampereen kaupungin kaavoitusyksikkö, julkaisuja 2/98, Tampere 1998.

Tampere, kantakaupungin ympäristö- ja maisemaselvitys. Tampereen kaupunki, Maankäytön suunnittelu. Julkaisuja 1. Tampere, 2008.

Tampereen keskustan rantojen käytön historia 1700-luvulta lähtien. Tampereen kaupunki, Maankäytön suunnittelu, 2013.

RAKENNUSPIIRUSTUKSET

Alkuperäiset rakennuslupapiirustukset ja myöhemmin tehdyt muutoslupapiirustukset (mikrofilmit). Tampereen kaupunki, Rakennusvalvonnan arkisto.

KARTAT

1696: Oloff Mört, Tammerkosken kartanon maakirjakartta. Valokuvakopio Jyväskylän yliopisto Historialliset kartat http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-200805164319

1758: Isaac Lithov, isojakokartta. Valokuvakopio, Pirkanmaan maakuntamuseon arkisto.

1779: Daniel Hall, Plan till Tammerfors stad. Valokuvakopio, Pirkanmaan maakuntamuseon arkisto.

1780: Jean Limon & Jac. Stålström, Charta öfver Tammerfors Stad. Valokuvakopio, Vapriikin kuva-arkisto.

1841: C. W. Gyldén, Plan af Tammerfors. Kansalliskirjasto, Suomen karttoja ja kartastoja http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201002031265

1882: August Ahlberg, Plan Karta öfver Tammerfors Stad. Valokuvakopio, Pirkanmaan maakuntamuseon arkisto.

1896: Lambert Petterson, Tampereen kaupungin asemakartta, Kansalliskirjasto, Suomen karttoja ja kartastoja http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201308194375

1908: Tampereen kaupungin asemaja aluekartta, Kansalliskirjasto, Suomen karttoja ja kartastoja http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201308194339

1921 ja 1926: Tampereen kaupungin asemakartta. Valokuvakopio, Pirkanmaan maakuntamuseon arkisto.

1942: Tampereen kaupungin asemakartta, Kansalliskirjasto, Suomen karttoja ja kartastoja http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201308194330

1953, 1960, 1975, 1980, 1991: Peruskartta, Maanmittauslaitos. Vanhat painetut kartat http://vanhatpainetutkartat.maanmittauslaitos.fi/

2016: Ajantasa-asemakaava, kantakartta ja virastokartta. Tampereen kaupunki, karttaja paikkatietopalvelu https://kartat.tampere.fi/oskari

2016: Peruskartta ja taustakarttasarja. Maanmittauslaitos, Paikkatietoikkuna, Karttaikkuna http://www.paikkatietoikkuna.fi/

VALOKUVAT JA ILMAKUVAT

Ortoilmakuvat 1946-2011. Maanmittauslaitos. http://www.paikkatietoikkuna.fi/ ja Tampereen kaupunki, karttapalvelu https://kartat.tampere.fi/oskari

Vanhat valokuvat, Vapriikin kuva-arkisto.

KIRJALLISUUS

Johansson Timo & Ekroos Leena. Massunmäki. Tampellan kylä kaupungissa. Tampellan kaupunginosakirja. Tampere 2005.

Jutikkala, Eino. Tampereen historia 3. Tampere 1979.

Kivinen, Paula. Tampereen jugend : arkkitehtuuri taideteollisuus. Otava, Helsinki 1982.

Miettunen, Katja-Maria. Birger Federley (1874–1935). Koskesta voimaa. Tampereen yliopiston historiatieteenlaitoksen verkkojulkaisu http://www.uta.fi/koskivoimaa/henkilot/federley.htm [luettu 26.4.2016]

Peltola, Jarmo. Magnus Karl Lavonius (1870-1948). Koskesta voimaa. Tampereen yliopiston historiatieteenlaitoksen verkkojulkaisu http://www15.uta.fi/koskivoimaa/henkilot/lavonius.htm [luettu 26.4.2016]

Pietarila, Pentti. Rakennusten värit ja koristetyylit. Tikkurila Paints, Helsinki 2004.

Rasila, Viljo. Tampereen historia II. Tampere 1984.

Seppälä, Raimo. Koskesta syntynyt. Tampella 125. Tampella, Tampere 1981.

Standertskjöld, Elina. Arkkitehtuurimme vuosikymmenet : 1900-1920. Rakennustieto, Helsinki 2006.

Talo kautta aikojen. Kiinteän sisustuksen historia. Rakentajain kustannus, Helsinki 1989.

Tampella - Metallin aika ja taika. Tampereen museot, Tampere 2004.

Uola Mikko. Nykopp, Johan (1906 - 1993). Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/1555/

Wäre Ritva, Arkkitehtuuri vuosisadan vaihteessa. Teoksessa: Ars Suomen taide. 4. Weilin + Göös, Espoo 1989. ss. 112-199.

MUUT LÄHTEET

Akseli – Pirkanmaan teollisuushistoriaa -sivusto www.akseli.tampere.fi

Kiinteistötiedot. Maanmittauslaitos, Kiinteistötietojärjestelmä http://www.ktj.fi/

Rakennustiedot. Tampereen kaupunki, karttaja paikkatietopalvelu https://kartat.tampere.fi/oskari

Tampella avautuu. Tampereen kaupungin kulttuuripalveluiden raittiesite. Tampere 2015. (Saatavilla myös: tampere.fi/kulttuuriraitit)