Laukeela on Urjalan vanhoja kantakyliä. Siellä oli v. 1539 kuusi taloa, Keppilä, Pouru, Seppälä, Tala, Uotila ja yksi nimeltään tuntematon talo. Kylän taloluku kehittyi hitaasti. Taloja kyllä jaettiin, mutta pitkäikäisiä niistä ei tullut Vuonna 1870 kylässä oli edelleen kuusi taloa, Pouru, kaksi Seppälää, Tala ja kaksi Uotilaa. Torppia perustettiin kylään v. 1756 alkaen säännöllisesti. Osa hävisi ja vuonna 1870 jäljellä oli yhdeksän torppaa, Frodig, kaksi Kerolaa, Konki, Kärri, Mahnu, Mäkelä, Pykälä ja Tanhuanpää. Kirkko siirrettiin Laukeelaan Urjalankylästä v. 1807.

Inventoitu alue, joka kattaa Laukeelan kylään kuuluvan valtatie 9:n länsipuolisen alueen on kulttuurimaisemana nuorta. Lähes kaikki piirteet nykymaisemassa ovat 1900-luvun lopulta. Vanha, nykyisestä kirkonkylästä etelään suuntautunut tielinjaus kulki aluksi Laukeelasta alkavaa harjanteen itäpuolta lampien välistä etelään, kääntyen ennen Kankaanpäätä kaakkoon, ylittäen Kolkanjoen kosken kohdalta, jossa mylly sijaitsi. Vanha tienlinja on jäänyt parhaimmillaan paikallistieksi nykyisen valtatien 9:n valmistuttua 1960- ja 70-luvulla.

Nykyinen Punkalaitumentie noudattaa vanhaa tielinjausta. Alueella ei ole nähtävissä asutusta 1700-luvun lopun kuninkaankartastossa. Tielinjausten lisäksi ainoa merkki ihmisistä on harjulla olevien lampien länsipuolella oleva pelto, joka on tällöin ollut niittyä. Myös nykyisen Pirttiruuhen luoteispuolella on pieni niittylohko. Pirttiruuhen torppa edustaa ilmeisesti varhaisinta asutusta inventoidulla alueella. Se on 1800-luvun alusta.

Laukeelan kylän alueet ovat olleet 1900-luvulla kuivatun Vanhajärven länsipäässä. Inventoitu alue on vain pieni kappale 1970-luvulla rakennetun Turun tien länsipuolella. Punkalaitumentien alkupäässä on uusia omakotitalotontteja. Valtatien varteen on noussut 1900-luvun lopulla uusia suuria teollisuusrakennuksia ja kauppaliikkeitä. Näiden eteläpuolella on pitkään hyödynnetty hiekkakuoppa. Hiekkakuopan länsipuolella on muutamia asuinrakennuksia, joista Metsola on ainoa alueelta inventoitu. Sen vieressä on Pirttiruuhen toimiva ja rakennuskannaltaan uudistunut maatila.

Alueen maisema on valtatien varrella nykyaikanen. Siellä on teollisuusrakennuksia, kauppaliikkeitä ja Turun valtatie. Maisema on myös nuori. Lampien länsipuolella ja Pirttiruuhen luoteispuolella näkyy 1700-luvun lopun kuninkaankartastossa niittyalue. Nykyiset laajemmat pellot on raivattu todennäköisesti 1800- ja 1900-lukujen aikana. Pirttiruuhen torppa perustetttiin 1800-luvun alussa ja sitä ympäröivät pellot on raivattu sen jälkeen. Vanha tielinja etelään on vielä käytössä paikallistienä. Punkalaitumentie noudattaa vanhaa linjausta.

Urjala, rakennusinventointi. Urjalankylä, Kankaanpää, Laukeela:

Kuninkaan kartasto 1776 - 1805. Iso- ja Uusjakokartat, Hämeen maanmittaustoimiston arkisto, Hämeenlinna.

Kiinteistörekisteri ja asiakirjat, Pirkanmaan-Satakunnan maanmittaustoimisto, Tampere

Kuninkaan kartasto 1776 - 1805,julk. SKS, Tampere 1989. Oja Aulis,Urjalan talot ja isännät 1539-1870, Urjala-seuran julkaisuja 2,Punkalaidun. Urjalan kunnan historia I ja II, Tampere 1973 ja 1975. Pirkanmaan kiinteät muinaisjäännökset, Pirkanmmaan liitto, Tampere 1996. Pirkanmaan kulttuurihistorialliset kohteet, julkaisu B174, Tampereen seutukaavaliitto 1990.