211404

URJALA

Ääripisteet aikaisempien tutkimusten perusteella.

Noin 280 x 65 m

Kohde sijaitsee Urjalan kirkosta noin 450-650 metriä kaakkoon. Kiven- ja maansekaiset röykkiöt sijaitsevat kuivatun Vanhajärven pohjoisrannalla harjun etelään viettävällä rinteellä. Alue rajoittuu etelässä Salmentiehen (tie 284) ja pohjoisessa asuttuihin tontteihin. Kohde on ollut museoviraston hoitokohteena ainakin vuodesta 1994 ja tällä hetkellä suurin osa kalmistoalueesta on aidattuna ja lampaita laiduntaa siellä kesäisin. Maasto on paikoin melko jyrkkää etelään viettävää rinnettä, jolla kasvaa jonkun verran koivuja ja runsaasti katajaa. Tarkastusajankohtana näkyvyyttä haittasivat runsaat tuuheat katajat. Maisemaa kohti kuivattua Vanhajärveä ei nähnyt kuin paikoin puiden lomasta.

Ali-Uotilan röykkiöt ovat osa Vanhajärven luoteispäässä sijainnutta rautakautista kalmistoa, joka on ollut noin 300 m pitkä järven rantaa noudatteleva vyöhyke. Kunnalliskodin röykkiö kuuluu samaan kalmistoon ja Ali-Uotilan röykkiöt löydettiin Kunnalliskodin tutkimusten yhteydessä vuonna 1953. Jorma Leppäaho kiinnitti huomiota kunnalliskodin röykkiön kaivausten yhteydessä läheisessä Ali-Uotilan haassa oleviin kumpuihin, erityisesti Kuulaanmäen länsirinteellä ollut kumpu vaikutti rautakautiselta haudalta. Seuraavana vuonna Anna-Liisa Hirviluoto tutki tämän röykkiön ja se todettiin rautakautiseksi haudaksi. Kuulaanmäen röykkiö on itäisin Ali-Uotilan röykkiöistä. Hirviluoto kaivoi koeojan myös Kuulanmäen laella sijainneen mahdollisen kiviladelman pohjan läpi, mutta se osoittautui löydöttömäksi ja maa puhtaaksi. Tutkitusta röykkiöstä länteen sijaitsi Hirviluodon mukaan muutamia rautakautisilta raunioilta vaikuttavia röykkiöitä, joista Kuulaanmäkeä lähimmästä tuli koekaivauksessa kahden kivikerroksen alta runsaasti nokimaata.

Hirviluoto teki samana kesänä Urjalan historiatoimikunnan tilauksesta koko kunnan kiinteiden muinaisjäänteiden luetteloinnin. Tässä raportissa Hirviluoto kuvailee 9 mahdollista hautarauniota Kuulaanmäellä ja Ali-Uotilan haassa.

Seuraavan kerran Ali-Uotilan kalmiston kohteita tutkittiin vuosina 1959 ja 1960 liittyen Tie- ja vesirakennushallituksen suunnitelmaan uuden tielinjan rakentamisesta Urjalan kirkonkylältä Urjalan asemalle. Hirviluoto kartoitti tielinjantarkastuksessa Ali-Uotilan haasta 21 mahdollista hautaröykkiötä. Tiesuunnitelmaa muutettiin ensimmäisen tarkastuksen johdosta ja lopulta tutkittavaksi määrättiin läntisimmät rauniot 20 ja 21. Lisäksi Hirviluoto tutki 1960 peltotien leventämisen yhteydessä osittain tuhoutuneen raunion. Siitä löydettiin saviastianpaloja, rautakuonaa, palanutta luuta, puukko ja pronssirengas. Tutkittu röykkiö sijaitsi lähinnä entistä peltotietä sen länsipuolella. Röykkiö entistettiin kaivauksen jälkeen.

Rauniot 20 ja 21 tutki Pirkko-Liisa Lehtosalo vuonna 1961. Molemmista löydettiin Lehtosalon mukaan yksi hautaus ja melko vähäiset esinelöydöt. Molemmat rauniot entistettiin kaivauksen jälkeen. Lehtosalo suoritti myös pienimuotoiset koekaivaukset tielinjan alle jääviin epämääräisiin kumpareisiin. Viidestä koekuopasta yhteensä kahdeksasta löydettiin hiiltynyttä maata, osasta kiveystä ja saviastiapaloja. Seuraavana vuonna Lehtosalo tutki uuden tielinjauksen alle jäävää aluetta koeojin, mutta ei tehnyt tielinjan sijaintiin vaikuttavia löytöjä. Lehtosalo löysi myös edellisenä vuonna kaivetun raunion yhteydestä kuppikiven. Kaivausten aikaan raunion yhteydessä ollutta isoa maakiveä peitti sammal, eikä kuppeja tuolloin nähty. Kivi oli uuden tien linjalla ja se siirrettiin seuraavana vuonna pois uuden tien linjalta. Siirtoa oli valvomassa Hirviluoto. Tutkitut alueet digitoitiin peruskartalle ja näkyvät yleiskartassa 10/2.

Vuonna 1983 Lauri Pohjakallio totesi Urjalaa inventoidessaan, että uudis- ja tierakentaminen on pirstonut muinaismaisemaa. Salmentie oli rakennettu 1960-luvulla ja Kalliotien parannustöissä sen länsipuolella olleiden raunioiden reunaa on vahingoitettu. Muuten alue oli ilmeisesti säilynyt entisellään.

Lauri Pohjakallio tutki Kalliotien itäpuolelta tietä lähinnä olevan röykkiön vuonna 1989 Urjalan kunnan myöntämällä rahoituksella. Kaivausten aikana selvisi, että kummun ympärille oli raivattu perunapelto 80-luvulla ennen kuin maa myytiin Urjalan kunnalle. Peltoa oli kynnetty melko syvältä ja osa röykkiön reuna-alueista oli tuhottu tuolloin. Kaivauksissa röykkiön ulkopuolelta tulikin puhdasta maata paikoin. Röykkiöstä löydettiin pronssispiraalikoristetta, lasimassahelmi, joitain metalliesineitä ja niiden katkelmia sekä runsaasti saviastianpaloja, savikiekon kappaleita, rautakuonaa. Lisäksi löydettiin palanutta luuta, josta osa on identifioitu ihmisen luuksi, joten röykkiöön oli tehty myös hautaus.

Vuoden 2008 inventointi

Pirkanmaan kiinteät muinaisjäännökset -julkaisussa vuodelta 2005 esitetty muinaisjäännösalueen rajaus muuttui tämän inventoinnin myötä jonkun verran. Se vastaa nyt enemmän hoidetun alueen rajausta. Rajaus perustuu vuosilta 1960, 61 ja 1962 peräisin olevien yleiskarttoihin ja tämän inventoinnin maastohavaintoihin. Yleisesti ottaen alue on säilynyt samanlaisena edellisestä inventoinnista. Tämän inventoinnin tarkastuksen yhteydessä aidatuilta muinaisjäännöstenhoitoalueilta rekisteröitiin GPS-paikantimella yhteensä 20 mahdollista röykkiötä, joista 2 sijaitsee Kalliotien itäpuolella ja loput länsipuolella hoidetulla alueella. Kuppikivi sijaitsee noin 200 metriä Kalliotieltä länteen , se on aidatun alueen ulkopuolella. Osa röykkiöksi tulkituista kivi- ja maarakenteista on kuitenkin hyvin pieniä, epämääräisiä kiveyksiä. Alueen maankäytön historiaa tulisi selvittää vielä lisää sekä laatia kunnollinen yleiskartta koko alueesta, johon merkittäisiin myös tutkitut alueet.

Säilytetään rauhoitusluokka 1.

Kunnalliskoti 200 m itään