Urjalan rakennusinventoinnin materiaali kerättiin ja muokattiin raportiksi huhti- ja kesäkuussa 2002. Työn suoritti Jari Heiskanen Pirkanmaan maakuntamuseon maakunnallisesta yksiköstä. Kenttätöissä apuna oli Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitokselta harjoittelija Anne Uosukainen. Inventoitavia kohteita oli 51, jotka keskittyivät etupäässä Urjalankylän alueelle. Kylän itälaidalta Turun valtatien varrelta inventoitiin vain kaksi kohdetta. Nämä olivat Metsola Laukeelassa ja Kankaanpään tila Kankaanpään kylässä.

Kaavoitustarpeiden lisäksi Pirkanmaan maakuntamuseon yhtenä lähtökohtana olivat aikaisemmat arviot Urjalankylästä kulttuuriympäristönä. Urjalankylä on määritelty Rakennettu kulttuuriympäristö- teoksessa valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuurihistorialliseksi ympäristöksi. Pirkanmaan seutukaavaliiton julkaisema Pirkanmaan kulttuurihistorialliset kohteet –kirjassa mainitaan kohteina Urjalankylän kulttuurimaisema, kivisakasti, kivisilta, museoalue ja Kankaanpää. Kohteiden lisäksi Urjalankylä omaa pitkän asutushistorian. Se on yksi kunnan kantakylistä ja toimi kirkonkylänä aina 1800-luvun alkuun saakka. Kiinteistöjen inventointi muodosti pohjan maakuntamuseon arvioille rakennusten kulttuuriarvoista osana kokonaisuutta. Arvottamiseen vaikuttivat enemmän rakennusten säilyneisyys, autenttisuus, muutosten määrä ja historia kuin fyysinen kunto. Myös tontilla oli merkitystä, pitkä asutushistoria, vanhat kylätontit, kantatalot ja osatalot ovat kylän asutuksen kannalta merkittäviä, vaikka rakennuskanta olisi uudistunut.

Aluerajaus noudatti projektin osarahoittajan, Urjalan kunnan valmisteilla olevan kaavan rajoja. Alue kattoi Rutajärven pohjoisosan rannat ja asutut alueet, jotka keskittyvät Urjalankylään ja Punkalaitumentien varrelle. Idässä rajana oli Turun tie (E63), jonka länsipuolelle jää pieni osa Laukeelan kylää. Sen eteläpuolella on Kankaanpään tila, joka muodostaa itsessään Kankaanpään kylän. Lännessä raja kulki Ritasuontien ja Kajalahdentien asutuksessa. Inventoidut kohteet sijoittuvat eri puolille rajattua aluetta. Suurin osa kohteista, 49 kpl sijoittuu kuitenkin asutuksen painopisteisiin eli Urjalankylän keskustaan ja Punkalaitumentien varrelle.

Yksittäisten rakennusten inventointitiedot tallennettiin kohdekorteille, joiden lisäksi erillisiä alueita tarkasteltiin erikseen aluekortissa. Aluekortti, jossa käsitellään rajatun alueen historiaa, maiseman muuttumista ja nykyajan tilannetta laadittiin jokaisesta kylästä. Aluekorttien lisäksi rajattiin neljä arvoaluetta, jotka muodostavat edustavan ja näkyvän kokonaisuuden kylän kulttuuriperintöä. Kokonaisuuteen kuuluvat alueen rakennukset, ympäristö ja niiden historia. Huomiota kiinnitettiin kokonaisuuteen ja sen säilyneisyyteen. Erikseen rajattuja arvoalueita olivat Naurismonmäki, kylän keskusta sekä Häihälän, Kantalan ja Kankaanpään tilojen ympäristöt.

Yksittäiset inventoitavat kohteet, kiinteistöt dokumentoitiin valokuvaamalla rakennukset mustavalkofilmille. Rakennusten lisäksiotettiin yleiskuvia, joista näkyy rakennusten sijoittuminen muuhun ympäristöön. Kohteista otetut kuvat ovat pinnakkaisvedoksiksi kehitettynä liimattu liitelomakkeeseen. Kuvauksen lisäksi kohteesta piirrettiin asemapiirros ja mahdollisesti asuinrakennuksen pohjapiirros. Rakennusten nykytilan inventoinnin lisäksi pyrittiin mahdollisuuksien mukaan satunnaisilla haastatteluilla kartoittamaan rakennusten syntyä, käyttöä ja muutoksia. Tilojen historiaa on selvitetty myös kirjallisuudesta. Arvokasta aineistoa tarjosi myös Urjalan kansalaisopistossa 1980-luvulla Osmo Urjanheimon vetämän perinnepiirin keräämä aineisto. Urjalan kunta tarjosi käyttöön rekisteritiedot, kartta-aineistoa ja kiinteistöjen omistajille suunnatun rakennuskyselyn tulokset.

Kenttätutkimuksia täydennettiin Hämeen maanmittaustoimiston arkistossa säilytettävän iso- ja uusjakokartta- aineiston avulla. Erityistä apua maiseman historian tutkimuksessa oli kuitenkin Kuninkaan kartastosta v. 1776 – 1805, joka tarjoisi huomattavan tarkan kartan tutkittavalta alueelta. Inventoitavien kohteiden tonttien muodostushistoria ja omistustiedot löytyvät Tampereelta Pirkanmaan-Satakunnan maanmittaustoimiston kiinteistörekisteristä ja mikrofilmeillä olevista asiakirjoista. Kiinteistöissä ja aluekorteissa käytetyn lähdemateriaalin tiedot löytyvät ko. korteista. Inventoinnissa kerättyä materiaalia, negatiivit ym. säilytetään Pirkanmaan maakuntamuseon maakunnallisessa yksikössä.

Kuninkaan kartastosta löytyvät maankäyttötiedot, asutut paikat, niityt, pellot ja tielinjat on digitoitu oheisena olevan nykykartan päälle. Työ tapahtui etsimällä vanhasta ja uudesta kartasta pisteitä, jotka ovat pysyneet muuttumattomina karttojen välisen ajan. Valitut pisteet olivat Urjalankylän ympäristöstä, etupäässä erilaisia niemien kärkiä. Vaikka Kuninkaan kartaston kartta on hyvin tarkka ovat siirretyt tiedot jossain määrin kuitenkin suurpiirteisiä nykykartalle siirrettynä. Rajaukset ovat tarkkoja, mutta pieniä siirtymiä tielinjojen, peltojen ja niittyjen suhteen on tapahtunut. Osaksi ongelma selittyy pisteiden painottumisella kartan keskiosaan, jolloin tarkkuus kärsii juuri reuna-alueilla. Kankaanpäässä ongelmana oli myös karttalehden vaihtuminen, jolloin välistä puuttuu osa aluetta. Kuitenkin oheinen kartta tarjoaa hyvin tarkan kuvauksen siitä millainen 1700-luvun maisema on ollut ja mitä siitä on edelleen nähtävissä.

Aineiston keräämiseen ja raportin kokoamiseen käytetty aika, kuusi viikkoa, on ollut liian lyhyt perinpohjaiseen tutkimukseen. Erityisesti kiinteistön ja rakennusten historiaan liittyvät tiedot ovat osittain jääneet hyvinkin vajavaiseksi. Kiinteistörekisteri antoi vain osavastauksia ja kertoi usein vain tontin muodostamisesta, ei rakennuksista tai ihmisistä. Tontilla oleva rakennus saattoi olla kymmeniä vuosia vanhempi kuin itse tontti, jolle se oli rakennettu. Rakennuksen ensimmäiset vuosikymmenet omistajineen eivät näy rekisterissä. Ongelmallista on ollut myös pienempien asuinkiinteistöjen varhaisin tyypin määrittely. Pienehkö paritupa on voinut olla mäkitupa, itsellismökki tai joku muu tilattoman väestön asuinrakennus. Käytettävissä olevat lähteet eivät ole useinkaan maininneet ensimmäisen asukkaan sosiaalista määritelmää esim. mäkitupalainen, itsellinen, työmies, renki, käsityöläinen, setämies, muonamies ym. Kiinteistön määritelmä on voinut usein muuttua omistajien vaihtuessa. Parhaimmillaan käytettävissä oli vain lunastushetken tieto, joka usein on vasta 1920-luvulta. Raportti on kuitenkin perusselvitys rakennetusta kulttuurimaisemasta ja tarjoaa parhaimmillaan lähtökohdan tarkemman historian kirjoittajille.

Rakennusinventoinnin lähtökohtana olivat em. määritelmät ja välineet. Kohteita oli yhteensä 51 ja ne edustivat rajattujen alueiden vanhempaa rakennuskantaa, ollen etupäässä 1900-luvun vaihteessa rakennettuja. Urjalankylän osayleiskaava-alueen rakennettua ympäristöä koskeva inventointiaineisto analysoitiin ja arvotettiin käyttämällä seuraavaa menetelmää. Rakennuksia tarkasteltiin kiinteistökohtaisesti pihapiireittäin sekä laajempina aluekokonaisuuksina, jotka käsittivät useita kiinteistöjä. Huomion kohteena olivat pihapiirien ja alueiden rakennushistorialliset, historialliset ja maisemalliset piirteet. Rakennushistoriaan kuuluvat alueelle tyypilliset rakennusperinteen muodot, arkkitehtoniset arvot ja rakennusteknisesti tyypilliset, harvinaiset tai innovatiiviset piirteet. Rakennusperinteen osalta arvokkaita ovat tyypilliset ja hyvin alkuperäisen muotonsa säilyttäneet talonpoikaistalot, torpat ja mäkituvat sekä niiden talousrakennukset. Historialliset arvot voivat olla esimerkiksi talous-, henkilö-, asutus- tai sosiaalihistoriaan liittyviä seikkoja. Asutushistorialla on ympäristön kannalta suuri merkitys, sillä pitkään tietyssä paikassa jatkunut asutus on jättänyt voimakkaasti jälkensä myös ympäristöön. Maisemallisesti arvokas kohde joko sijaitsee näkyvällä paikalla tai muodostaa itsessään maisemallisen kokonaisuuden. Edellä mainittujen seikkojen lisäksi kohteelle voivat erityistä arvoa tuoda mm. intensiteetti, kerroksisuus, opetus- ja tutkimusarvo sekä symboliarvo. Intensiteettiä katsotaan olevan kohteilla, jotka vahvasti viestivät vielä nykyäänkin alkuperäisestä käyttötarkoituksestaan. Yleisesti ottaen on katsottu että uudempi, sotien jälkeinen rakennuskanta ei vielä toistaiseksi ole tarkemman tutkimuksen ja arvottamisen piirissä ellei kyseessä ole alueellisesti merkittävä kokonaisuus.

Kiinteistöt ja arvoalueet jaettiin neljään arvoluokkaan: valtakunnallisiin (V), maakunnallisiin (M), paikallisiin (P) ja maisemallisesti/historiallisesti (m/h) arvokkaisiin. Näistä kolme viimeistä ovat maakuntamuseon käytössä, valtakunnallisen arvon määrittelee museovirasto. Tutkitulla alueella Urjalankylä oli arvioitu v. 1993 tehdyssä arvioinnissa valtakunnallisesti arvokkaaksi kohteeksi. Tämän tutkimuksen kiinteistökohtaiset arvot löytyvät alla olevasta listasta, arvoalue-rajaukset on esitetty liitteenä olevina kartoilla. Useat listassa mainitut kiinteistöt kuuluvat lisäksi arvoalueeseen, jonka arvoon se osaltaan vaikuttaa. Paikallisesti ja maisemallisesti/historiallisesti arvokas ovat paikallisten arvojen kannalta erityisen merkittäviä.

1 Alanko

2 Ali-Simola M

3 Anttila P

4 Astala P

5 Hakala P

6 Häihälä M

7 Ihamäki P

8 Jokiranta P

9 Järventausta

10 Kaitanen

11 Kajamäki P

12 Kangas P

13 Kantala P

14 Kauppila M

15 Kissankulma m/h

16 Kotiaho m/h

17 Kotilahti P

18 Kotipelto P

19 Koulu P

20 Krouvi

21 Kulmakallio P

22 Kylä-Nikkilä m/h

23 Lehto P

24 Lepistö m/h

25 Lepola m/h

26 Leppälä

27 Lielahti

28 Mattila P

29 Maunola P

30 Naurismo m/h

31 Pekkilä P

32 Peltomäki P

33 Peltonen m/h

34 Päivölä P

35 Rantala m/h

36 Riihenmäki

37 Savilahti m/h

38 Sillanpää m/h

39 Simolanmäki M

40 Soukko M

41 Taka-Uotila P

42 Tervamäki P

43 Urjanmäki

44 Vanha-Astala M

45 Vanha-Helin M

46 Vastamäki P

47 Vatilahti m/h

48 Viertola P

49 Vuorenpää P

50 Yli-Simola P

Kankaanpään kylä

1 Kankaanpää M

Laukeela

1 Metsola P

Kiinteistökorteissa Simolanmäki on yhdistetty Ali-Simolaan.

Kaikki arvotetut kohteet ja alueet on syytä huomioida osayleiskaavassa, mutta kaavamerkintä ja esimerkiksi suojelutavoitteiden tarkempi määrittely voivat olla eri tasoilla erilaisia. Kaavaselostukseen on syytä liittää luettelo em. kohteista ja paikantaa kohteet esimerkiksi liitekartalle. Valtakunnallisesti, maakunnallisesti ja paikallisesti arvokkaat kohteet ja alueet tulisi varustaa suojelumerkinnällä, joka voi olla esimerkiksi alueen pääkäyttötarkoitus ja /s sekä määräys. Kartoilla olevat arvoalueet voidaan rajata aluetta osoittavalla pistekatkoviivalla tai rasterilla ja varustaa niinikään määräysosiolla. On mahdollista myös varustaa suojelumerkintä alaindeksillä ja eri vahvuisilla määräyksillä. Vahvimman määräyksen tulisi koskea valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaita kohteita.

Varsinaisten rakennusten ja rakennettujen kokonaisuuksien lisäksi inventointiraportissa on esitelty vanhat tielinjat sekä avoimena säilyneet, joko niittynä tai peltona 1700-luvun lopulta saakka olleet alueet. Nämä tulisi niinikään huomioida kaavassa, pellot esimerkiksi MA-merkinnällä ja sopivalla kaavamääräyksellä. Rakennusten lisäksi myös silta, kiviaidat ja muut rakenteet voivat olla MRL:n nojalla suojeltuja.