Petsamon kaupunginosassa sijaitsevat ns. Ludekylän ja Perhetalojen kiinteistöt sekä saman korttelin kaksi Kalevan puistotien reunassa sijaitsevaa kiinteistöä tutkittiin toukokuussa 2010 alueella käynnissä olevan asemakaavoituksen tueksi. Tutkimusalue sijaitsee noin 1,5 kilometriä itään Tampereen keskustasta rajautuen lännessä Kalevan puistotiehen, etelässä Väinölänkatuun ja idässä Petsamonkatuun. Tutkimusalue on rajattu edellä olevassa karttaotteessa. Alueen sijainti kaupunkirakenteessa hahmottuu liitekartasta 1.

Hanke toteutettiin museoviraston inventointiohjeiden mukaisesti. Alue tutkittiin kenttätöissä, jolloin tutkija kävi läpi inventoitavat kiinteistöt (4 kpl) ja rakennukset (17 kpl) sekä lähiympäristön Petsamon, Tammelan ja Kalevan kaupunginosissa. Alueen muodostumisen hahmottamiseksi tutkittiin kirjallisuutta ja arkistolähteitä. Alueen maankäytön historiaa tarkasteltiin hieman tavallista laajemmin, sillä tutkimusalue sijaitsee Kalevan valtakunnallisesti arvokkaan rakennetun ympäristön välittömässä läheisyydessä.

Inventoinnissa selvitettiin kiinteistöjen rakennushistoria ja ominaispiirteet: rakennusaika, suunnittelija, rakennustapa, tehdyt muutokset ja korjaukset. Samalla tarkasteltiin rakennusten säilyneisyyttä, sitä miten hyvin ne on hahmotettavissa aikansa rakennusperinnöksi ja mitä ne kertovat aikansa rakentamisen ja asumisen tavoista.

Tutkimuksessa määriteltiin kohteiden ja rakennusten kulttuurihistorialliset arvot yleisesti käytetyn kolmijaon (rakennushistorialliset, historialliset ja maisemalliset arvot) mukaisesti. Lisäksi annettiin toimenpidesuosituksia arvojen vaalimiseksi ja asemakaavan suojelutavoitteiden määrittelyn pohjaksi. Kohteiden tai rakennusten arvoluokittaminen katsottiin alueen suppeuden ja siten vertailukohtien vähäisyyden vuoksi mahdottomaksi. Johdonmukainen arvoluokitus vaatisi kattavaa keskustan itäpuolisten alueiden sotien jälkeen rakennetun rakennuskannan tutkimusta.

Alue sijaitsee Tampereen keskustan ja Tammelan kaupunginosan itäpuolella, entisillä Tammelan vainioilla. Tutkimusalueen maankäytön historiaa 1600-luvulta nykypäiviin on hahmotettu liitteessä 2. Aluetta vuosisatoja leimanneesta agraarikulttuurista ei ole säilynyt jälkiä. Nykyinen kaupunkikuva alkoi muodostua 1920-luvulla, jolloin voimakkaasti kasvava kaupunki alkoi laajentua kohti itää. Tammelan jälkeen rakentaminen suuntautui koilliseen, metsäiselle alueelle, joka nykyisin tunnetaan Petsamona. Kaupunki rakensi tuolloin runsaasti vuokra-asuntoja; niin muodostuivat mm. Punakylä, Ludekylä ja Pellavanpetsamo, joista viimeksi mainitussa oli myös paljon tehtaiden rakennuttamia työväenasuntoja. Ludekylä edustaa kaupungin vuokratalorakentamista 1920-luvulla. Talotyyppi suunniteltiin kaupungin arkkitehtikonttorissa kaupunginarkkitehti Bertel Strömmerin johdolla. Asunnot olivat ajalle tyypillisiä, nykymittapuulla pieniä huoneen ja keittiön asuntoja. Edistyksellisenä voidaan pitää, että niihin rakennettiin alusta pitäen sisävessat. Myös rakennusten yksityiskohdat olivat huoliteltuja ja melko runsaita. Pellavanpetsamossa kaupunki rakensi pitkälti samojen tyyppipiirustusten mukaan, mutta listoituksia ja ikkunatyyppejä oli selvästi karsittu.

Tutkimusalueen eteläosa, kuten pääosa Kalevaa säilyi rakentamattomana vuokraviljelymaana aina 1940-60-luvulle saakka. Sotien jälkeisen voimakkaan väestönkasvun ja jälleenrakennuskauden aikana muodostui alueen nykyinen kaupunkikuva. Yksi alueen varhaisimmista rakennushankkeista oli Perhetalot. Perhetalot rakennettiin kaupungin vuokrataloiksi, joten ne kertovat myös aikansa kunnallisesta vuokra-asuinrakentamisesta. Ero vain 20-vuotta aikaisemmin toteutettuihin Ludekylän taloihin on suuri, vaikka suunnittelija on sama; rakennuslupakuvat on signeerannut Bertel Strömmer. Perhetalot edustavat modernia rakentamista, jota leimasi yksinkertaisuus ja funktionalismi. Oman lisänsä rakentamiseen toi heti sodan jälkeen kärsitty puute lähes kaikista rakennustarvikkeista, mikä paitsi hidasti rakennustöitä antoi myös leimansa ajan rakentamiselle, jossa kaikesta turhasta koristeellisuudesta oli luovuttava. Puutteesta huolimatta Perhetaloihin suunniteltiin ajan mittapuun mukaan tilavat kodit 105 perheelle.

Perhetalojen kortteli täydentyi 1950-luvun alussa vielä kahdella Kalevan puistotien reunaan sijoitetulla kerrostalolla, jotka ovat muista poiketen asuntoyhtiömuotoisia. Kalevan puistotie 13, As Oy Kalevan linna tunnetaan rakennuttajiensa mukaan rintamamiesten talona ja muutamaa vuotta myöhemmin valmistunut Kalevan puistotie 11 niin ikään veturimiesten talona. Rakennusten suunnittelijoina olivat rakennusmestari Oskar Helminen ja arkkitehti Harry W. Schreck, jotka molemmat vastasivat useiden Kalevan alueen rakennusten piirustuksista.

Kalevan alue on määritelty yhdeksi valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä (RKY). Alueen rajaus hahmottuu alla olevasta kuvasta. Se on yksi laajimmista ja yhtenäisimmistä kaupunginosista, jotka on toteutettu jälleenrakennuskaudella funktionalismin kaavoitusperiaatteiden mukaisesti. Merkittävää on ollut ruutuasemakaavasta luopuminen, aukinaiset lamellikerrostalokorttelit ja tarkkaan suunnitellut valokulmat. Rakennuksille tyypillisiä piirteitä ovat mm. rapatut julkisivupinnat, loivat harja- tai tasakatot, julkisivujen kulmat, ulokkeet, erkkerit sekä lisäosat kuten piiput, lämpökeskukset, pyykkituvat ja liikesiivet. Tutkimusalue ei kuulu tähän RKY alueeseen, mutta sen eteläosa nivoutuu piirteiltään selkeästi osaksi muuta Kalevaa, kun taas Ludekylä kuuluu luonteeltaan selkeästi Petsamon klassisvaikutteiseen puurakentamiseen.

Tutkimusalue jakautuu kahteen varsin eri tyyppiseen alueeseen. Pohjoisosan muodostaa Ludekylä selkeästi erottuvana omana alueenaan, jota leimaa 1920-luvun klassismi ja puurakentaminen. Se kuuluu Petsamon kaupunginosalle tyypilliseen rakennusperinteeseen. Tutkimusalueen eteläosan kerrostalot edustavat jälleenrakennuskauden ihanteita selkeine, rationaalisine rakennusmassoineen ja niukkoine, vaatimattomine yksityiskohtineen. Eteläosa kuuluukin selkeästi luonteensa ja rakentamisen tapansa puolesta Kalevan funktionalismin kaavoitusperiaatteiden mukaisesti toteutettuun alueeseen.

Tutkimusalueen kaupunkikuvallisia ja kulttuurihistoriallisia arvoja on hahmotettu liitteessä 3. Alueen kaupunkikuvassa merkittäviä näkymiä ovat näkymät etelään ja pohjoiseen Kalevan puistotieltä, näkymät itään ja länteen poikittaiselta Väinölänkadulta sekä näkymä pohjoisesta Petsamonkatua kaakkoon. Kalevan puistotie on yksi keskustan itäpuolen pääliikenneväylistä. Sitä rajaavat pohjois-eteläsuuntaiset kerrostalot muodostavat tiiviin kaupunkimaisen katutilan. Inventointialueen kohdalla Kalevan puistotiessä on aukiomainen levennys ja sitä reunustavien kerrostalojen katutasoissa on liiketiloja. Aukio on suunniteltu alueen liike-elämän keskukseksi; siinä toimivat alkujaan posti, elintarvikeliike sekä monia pikkuliikkeitä. Alueen luonne tulisi säilyttää myös jatkossa.

Väinölänkadulla keskeisimpiä elementtejä ovat säännölliset kerrostalojen päätyjen rivit sekä niiden välistä aukeavat näkymät piha-alueille. Vastaava pihapiirin sisäinen tärkeä näkymä muodostuu Petsamonkadulta länteen Perhetalojen tontille. Näkymiä piha-alueille ei tulisi liiaksi sulkea rakenteilla tai kasvillisuudella. Pihojen jäsentelyyn, pintamateriaaleihin sekä kasvillisuuteen tulisi kiinnittää huomiota. Modernit tai modernilla tavalla toteutetut elementit eivät kuulu yksinkertaisiin ja pelkistettyihin 1940-50-lukulaisiin pihoihin.

Petsamonkadun katunäkymän muodostavat keskenään hyvin erilaiset Saukonmäen kerrostalot ja Ludekylän puutalot sekä vehreä Saukonpuisto. Ludekylän asuinrakennukset ja pesutupa muodostavat ehjän maisemakokonaisuuden, joka kertoo elävästi kaupungin 1920-luvun varsin laadukkaasta vuokratalojen rakentamisesta ja toisaalta 1900-luvun alkupuolen vuokra-asumisen kulttuurihistoriasta. Ludekylän rakennusten rajaamalle sisäpihalle muodostuu pihapiirin luonteen säilymiselle tärkeitä näkymiä, jotka pitäisi turvata myös jatkossa. Alueen yleisilmeen säilyttämiseksi käynnissä olevassa peruskorjauksessa tulisi kiinnittää erityistä huomiota pihojen jäsentelyyn, pintamateriaaleihin sekä kasvillisuuteen. Rakennusten sijoittelun periaatetta ei tule muuttaa. Piha-alueet tulisi säilyttää sorapintaisena ja välttää moderneja kiveyksiä ja puutarhakasvillisuutta. Ajalle tyypillistä kasvillisuutta ovat mm. sireenit, juhannusruusu, jasmike, marjapensaat, hedelmäpuut sekä luonnonpuut.

Rakennusten säilyneisyydessä on suuria eroja. Kalevan puistotien reunassa sijaitsevat rakennukset ovat säilyneet pääosin alkuperäisessä asussaan, kun taas Perhetalot on 2000-luvulla peruskorjattu erittäin voimakkaasti. Ludekylän taloissa peruskorjaus on alkanut. Muutoksista johtuen Perhetalojen alkuperäinen ilme on osittain kadonnut. Ludekylän, Kalevan puistotie 11 ja 13 kiinteistöjen tulevissa korjaustöissä tulisi pyrkiä vaalimaan niiden rakennusperinteisiä arvoja kunnostamalla säilyneitä rakennusosia, kuten julkisivupintoja, ikkunoita, ovia ja vetimiä. Mikäli rakennusosia uusitaan tulisi käyttää ajalle tyypillisiä materiaaleja, muotoja ja väritystä.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS

ARKISTOLÄHTEET

Asemakaavat; Tampereen kaupunki/ kaupunkiympäristön kehittäminen/ maankäytön suunnittelu.

Ilmakuvat; Tampereen kaupunki/ kaupunkimittaus, Maanmittauslaitos ja Lentokuva Hannu Vallas. Tarkemmat tiedot mainittu kuvateksteissä.

Kartat; Maanmittauslaitos/ Maanmittaushallitus, Tampereen kaupunki/ kaupunkimittauksen arkisto, Kuninkaan kartasto. Tarkemmat tiedot mainittu karttojen kuvateksteissä.

Rakennuslupapiirustukset; Tampereen kaupunki/ rakennusvalvonnan arkisto.

KIRJALLISUUS

Hildén, Juhani; Kaikkien aikojen Kaleva : Tammerkosken itäpuolisen kyläasutuksen ja kaupunkirakenteen kehitystä 1500-luvulta nykypäiviin. Tampere-Seura, Tampere 1996.

Hildén Juhani; Kaleva-kirja. Tampere-Seura, Tampere 2003.

Hildén, Juhani; Savipeltojen savupiiput. Tampereen teollisuuden vaiheet. Tampere-Seura. Tampere 1989.

Koivisto-Nieminen, Ilona: Tampereen XXI kaupunginosan muodostuminen 1920- ja 1930-luvulla. Suomen historian pro gradu -tutkielma. Tampere 1983.

Kuninkaan kartasto Suomesta 1776-1805; Toim. Timo Alanen ja Saulo Kepsu. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 505. Helsinki 1989.

Rasila Viljo, Tampereen historia 4. Tampere 1992.

Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998. Tampereen kaupungin kaavoitusyksikkö, Tampere 1998.

Tampere, Kantakaupungin ympäristö- ja maisemaselvitys. Tampereen kaupunki, suunnittelupalvelut, selvitykset ja arvioinnit. Tampere 2008.

Wacklin Matti: Petsamo - Kapeaa leipää, laveaa elämää. Etu-Petsamo, Pellavapetsamo, Perä-Petsamo, Lapintalot, Ludekylä. Tampereen kaupunginosat julkaisusarja XIII. Petsamon omakotiyhdistys ja Tampereen kaupunki. Tampere 1998.

INTERNETLÄHTEET

Koskesta voimaa. Tampereen yliopiston Tampereen historiaa esittelevä internet-portaalin artikkelit (luettu 11.5.2010):

Aaltonen, Salla: Kalevan alueen rajojen määrittely.

http://www.uta.fi/koskivoimaa/kaupunki/1940-60/rajat.htm

Aaltonen, Salla: Kalevan kaupunginosan rakentaminen.

http://www.uta.fi/koskivoimaa/kaupunki/1940-60/kaleva.htm

Aaltonen, Salla: Kalevasta uuden rakentamisen mallikaupunginosa.

http://www.uta.fi/koskivoimaa/kaupunki/1940-60/funkis.htm

Aaltonen Salla: Liisankallion rakentaminen.

http://www.uta.fi/koskivoimaa/kaupunki/1940-60/XX.htm

Aaltonen, Salla: Kalevanrinteen rakentaminen.

http://www.uta.fi/koskivoimaa/kaupunki/1940-60/XIX.htm

Aaltonen, Salla: Alueen väestö ja asuintapa.

http://www.uta.fi/koskivoimaa/kaupunki/1940-60/kalvaesto.htm

Minkovitsch, Sari: Perhetalot.

http://www.uta.fi/koskivoimaa/kaupunki/1940-60/perhetlo.htm

Suodenjoki, Sami: Petsamo - XXI kaupunginosa.

http://www.uta.fi/koskivoimaa/kaupunki/1918-40/petsamo.htm