Rautaveden ja Liekoveden välissä olevaan Vammaskoskeen muodostui merkittävä kauppa- ja eräreittien sekä monien teiden yhtymäkohta ja tunnettu ylikulkupaikka. Vanhimmat tiedot Vammaskosken yli johtavasta sillasta lienevät Tyrvään tuomiokirjassa 1600-luvulta, mahdollisesti paikalla on ollut silta jo aiemminkin. Sillan kautta on kulkenut itäsatakuntalaisten markkinatie Turkuun. Rautaveden ja Liekoveden välisellä niemellä on ollut asutusta jo kivikaudella, myös rautakautisia löytöjä on tehty. Asiakirjoissa varhaisimmat merkinnät asutuksesta ovat vuosilta 1469-1524. Tuolloin mainitaan neljä taloa, jotka myöhemmin tunnetaan nimillä Marttila, Hoppu, Traki ja Finne. Viimeksi mainittu yhdistettiin Trakiin vuonna 1591. Marttilan nimi muutettiin 1800-luvun puolivälissä Heikkiläksi ja Traki eli Traaki samoihin aikoihin Tuomistoksi. Koko Tyrvään keskusalue rantoineen oli asutettu 1500-luvun puoliväliin mennessä. Maanmittari Jonas Strängin 1640-luvulla piirtämän kartan mukaan kylän ensimmäiset talot sijaitsivat aluksi tiheässä ryhmässä Liekoveden itärannalla lähellä Kaalisaarta (nykyinen kortteli 22). 1700-luvulla talojen määrä kasvoi. Isojaon myötä ryhmäkylän rakenne hajosi, Hoppu ja Heikkilä siirrettiin 1830-luvulla suunnilleen nykyisten Lapinmäenkadun, Marttilankadun ja Puistokadun rajaamalle alueelle (kortteli 32) ja Tuomisto 1800-luvun puolivälissä hieman muita etelämmäksi. Nykyinen Vammalan keskustan alue sijaitsee pääasiassa Hopun ja Heikkilän talojen entisillä mailla.

Kantatalojen maat sijaitsivat kolmena Vammaskoskea kohti suuntautuvana kiilana siten, että Rautaveden ja vanhan maantien (nykyisen Marttilankadun) välinen osa kuului Hopulle, maantien ja suunnilleen nykyisen Puistokadun välinen osa Heikkilälle ja loppu Liekoveteen asti oli Tuomiston aluetta. 1800-luvun puoliväliin saakka tämä alue oli asumaton ja suureksi osaksi synkkää metsää, jossa pahantekijöiden kerrotaan piileskelleen. 1870-luvulla kirkonkylän alueella viljelyksiä oli eniten Tuomiston maalla, näitä peltoja nimitettiin kylävainioiksi. Tuomistolle kuului myöskin Kaalisaari. Marttilalla ja Hopulla oli kummallakin kaksi vainiota. Metsää kasvoi vain Seuratalon mäessä ja siitä uuden torin koilliskulmaan asti.

Vuonna 1855 valmistui Vammaskosken eteläpuolelle kirkko, mistä alkoi taajaman kasvu. Kirkko rakennettiin Tuomiston maalle. Pitäjäläiset nimittivät kirkon ympäristöä asumuksineen Kirkonmaaksi, asukkaat kutsuivat paikkaa Vammalaksi. Kirkonmaasta tuli kylän suuretessa kirkonkylä. 1860-luvulla kirkonkylän kasvuun vaikuttivat maakaupan ja käsityöelinkeinojen vapauttaminen. Ammattikuntapakko kumottiin vuonna 1868, minkä jälkeen Marttilan kylään alkoi asettua kauppiaita ja käsityöläisiä. Kirkon lähellä olevalla ”markkinaplassilla” alettiin pitää markkinoita ja toripäivien tapaisia kauppatilaisuuksia. 1870-luvun lopulla Marttilan kylässä oli noin 25 liike- ja asuinrakennusta. Taajaman kasvu kytkeytyi myös maatalouden nopeaan kehitykseen. Rautatien valmistuminen vuonna 1895 lisäsi pienteollisuutta ja vilkastutti liike-elämää.

1800-luvun puolivälin jälkeen tilalliset eivät voineet palstoittaa ja myydä maitaan asutustarkoituksiin, sillä lainsäädäntö ei ennen 1800-luvun loppua juuri sallinut lohkomista tai pientilan muodostamista. Estämällä tilojen jakamisen valtiovalta pyrki pitämään maatilat elinkelpoisina ja veronmaksukykyisinä. Uuteen kirkonkylään asettuvat käsityöläiset tarvitsivat kuitenkin asuntoja, joten ainoana ratkaisuna oli vuokrata maapalanen ja rakennuttaa talonsa siihen. Tulokkaita kiinnostivat lähinnä Hopun ja Tuomiston maat, jotka sijaitsivat maantien eli suunnilleen nykyisen Marttilankadun molemmin puolin. Rusthollari Hoppu vuokrasi 1850- ja 1860-lukujen aikana taloonsa kuuluneen maantienvarren oman kotipihansa tuntumasta kirkolle saakka. Parin vuoden kuluessa sopimuksen solmimisesta kukin vuokramies rakensi tai rakennutti tontilleen talon, johon muutti asumaan. Vuokrasopimukset tehtiin yleensä 50 vuodeksi. Tuomiston isäntä vuokrasi halukkaille kymmenkunta palstaa maantien ja Liekoveden väliseltä alueelta. Heikkilän talon mailla ei ollut yhtä suurta kysyntää kuin Hopun ja Tuomiston mailla.

1900-luvun alussa kauppalan kasvua hillitsi edelleen vapaan maa-alan puute. Kauppalan asukkaat eivät saaneet täyttä omistusoikeutta tontteihinsa eivätkä voineet käyttää tonttejaan vapaasti tai luovuttaa niitä toiselle. Voimassa olevien vuokravälipuheitten uusiminen sekä uusien tonttien hankkiminen oli melko vaikeaa, koska toimenpiteet olivat riippuvaisia maanomistajien tahdosta. Ennen asemakaavaa ja rakennusjärjestystä rakennukset sijoitettiin omistajan parhaaksi katsomaan paikkaan ilman kokonaisuuden huomioimista. Liikerakennukset sijoittuivat lähimmäksi kirkkoa tien varteen. Tontit olivat yleensä kapeita tien suunnassa, mutta ulottuivat usein järven rantaan asti. 1900-luvun parin ensimmäisen vuosikymmenen aikana taajaan rakennettua aluetta oli mm. Vammaskosken sillan pohjoispuoli.

Vuonna 1907 tsaari Nikolai II määräsi osasta Tyrvään pitäjän Marttilan kylää perustettavaksi Vammala -nimisen kauppalan. Senaatin päätöksellä kantatalojen omistamat kauppalan maa-alueet lunastettiin valtiolle. Vuonna 1909 senaatti vahvisti V. O. Lillen laatiman kauppalan asemakaavan ja valtio myi siihen merkityt tontit jättäen kadut, puistot ja muut yleiset alueet kauppalan hallintaan ja hoitoon. Vuoden 1909 asemakaavassa pääkaduksi oli suunniteltu uusi, puiden reunustama katu, joka valmistuttuaan sai nimen Puistokatu. Vanha ja alkuperäinen pääkatu kauppalan halki kulki Vammaskosken sillalta linjaa Kirkkokatu-Marttilankatu-Itsenäisyydentie. Vuonna 1912 senaatti vahvisti Vammalan kauppalan ohjesäännön ja rakennusjärjestyksen. Vammalan kauppala erotettiin Tyrvään kunnasta itsenäiseksi kunnaksi vuonna 1915. Vuoden 1918 tapahtumien yhteydessä Vammalan kauppala poltettiin, mikä mahdollisti suunnitellumman kaupunkirakentamisen. Palossa tuhoutui lähes 60 asuinrakennusta ja 56 ulkorakennusta, julkiset rakennukset säilyivät pääosin. Vuoteen 1923 mennessä oli kauppalaa rakennettu uudelleen niin, että tiilirakennuksia oli rakennettu neljä ja puurakenteisia asuinrakennuksia 49. Vielä 1920-luvulla Marttilankatu oli pääkatuna. Keskustan asuinrakennukset olivat keskittyneet Aittalahdenkadun, Marttilankadun ja Ojansuunkadun rajaamalle alueelle.

Kauppala oli jo syntyessään liian ahdas. Syynä tähän lienee ollut se, että valtio kauppalaa perustettaessa hankki tarvittavan maan pakkolunastuksen avulla, ja valtion menojen säästämiseksi lunastettavan alueen suuruutta pyrittiin rajoittamaan. Kauppala tarvitsi lisää maata mm. asuntoja ja teollisuutta varten. Kauppalan laajentaminen oli kauppalan kunnallisissa elimissä ollut esillä ainakin vuodesta 1919 alkaen. 1950-luvulla keskusta-alue alkoi käydä ahtaaksi, minkä vuoksi tehtiin merkittävä alueliitos. Vammalan kauppala ja Tyrvään kunta yhdistettiin vuonna 1955, jolloin Vammalan kauppalan kokonaispinta-ala 25-kertaistui. Vuonna 1951 valtio oli luovuttanut kadut, puistot ja muut yleiset alueet korvauksetta kauppalalle. Kaupunki Vammalasta tuli vuonna 1965. Viimeinen alueliitos tehtiin vuonna 1973, jolloin Karkku ja Tyrvää liitettiin osaksi Vammalaa.

Vammalan kaupungin I kaupunginosa sijaitsee Liekoveden ja Rautaveden välisellä niemellä. Pohjoisessa Vammaskosken toisella puolella on Pappilan kylä, jonka taloista osa sisältyy ko. keskustaajaman rakennusinventointiin. Etelässä on Marttilan kylä.

Vammaskosken eteläpuolella koskeen pistävällä Hätiniemellä on vuonna 1855 rakennettu kaksitorninen tiilikirkko, joka on arkkitehti P. J. Gylichin piirtämä ja aikakautensa kirkkoarkkitehtuurista poikkeava. Ristikirkon viistokulmaisesta ristikeskuksesta kohoaa matala kuparisärmiö ja alttaripäädyn kuoriosa on särmikäs. Kirkon sisätilat ovat pääosin arkkitehti B. Strömmerin vuonna 1938 suunnittelemassa asussa.

Vammaskosken sillan ylittävän tien kaakkoispuolella haarautuu kaksi keskustan läpi kulkevaa katua, nykyinen pääkatu Puistokatu sekä vanha pääkatu Marttilankatu. 1940-luvulla Puistokatu oli rakennettu koko pituudeltaan, mutta Marttilankatua kapeampana se oli sivukatu. Seuraavalla vuosikymmenellä Puistokadusta tuli pääkatu, sitä levennettiin ja päällystettiin uudelleen. 1960-luvun aikana rakennettiin Vammalan ensimmäinen tavaratalo Puistokadun pohjoispäähän. 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa sen itäpuolelle rakennettiin Kassantalo. Aivan keskustaan rakennettiin torialue, jonka laidalla sijaitsivat kaupungintalo, paloasema ja kirjapaino. Torin kulmalle rakennettiin uusi liikerakennus 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa ja maisema säilyi sellaisena 1980-luvulle asti. Nykyisin Puistokadun varrella on lähinnä 1940-luvun jälkeen rakennettuja liike- ja asuinrakennuksia. Maisemallisesti näkyvällä paikalla on Puistokadun itäpuolella sijaitseva liike- ja asuinkiinteistö, jossa toimivat mm. hotelli Seurahuone sekä Säästöpankki. Puistokadun ja Onkiniemenkadun kulmassa sijaitsee vuonna 1955 rakennettu vanha kaupungintalo. Sen länsipuolella on uudempien liikerakennusten reunustama torialue. Puistokatu kulkee kaakkoon ja yhdistyy pohjois-etelä –suuntaiseen Itsenäisyydentiehen.

Puistokadun länsipuolella Liekoveden itärannalla sijaitsee keskustan pientaloalue, joka on saanut nykyisen hahmonsa vuoden 1909 asemakaavassa. Se säilyi kuitenkin lähes rakentamattomana sotavuosiin asti, jolloin aloitettiin katuverkoston ja viemärien perusraivaukset. Alueen rakennuskanta on pääasiassa sotien jälkeiseltä jälleenrakennuskaudelta, ensimmäiset talot on rakennettu 1930-luvulla. 1950-luvun puolivälissä pientaloalue oli lähes valmis. Idässä Puistokadun puolella aluetta rajaavat 1960-luvulla rakennetut kerrostalot, lännessä Liekoveden puolella on puistoalueita.

Puistokadun itäpuolella sijaitsee vanha pääkatu Marttilankatu, joka yhdistyy etelässä Puistokatuun. Marttilankadun varrella on säilynyt Vammalalle tyypillisiä lähinnä vuoden 1918 jälkeen rakennettuja liike- ja asuinhuoneistoja. Kadun vanhimmat rakennukset on rakennettu 1900-luvun alkuvuosina ja ne ovat säilyneet vuoden 1918 tulipalolta. Osa rakennuksista edustaa 1920-luvun klassismia, osa 1930-luvun klassismia. Kadun varrella on 1940-50-luvuilla rakennettuja kivisiä liike- ja asuinrakennuksia sekä 1970-luvulla ja sen jälkeen rakennettuja liikehuoneistoja sekä kerrostaloja. Puistokadun ja Marttilankadun kulmauksessa sijaitseva elokuvateatteri Bion talo sekä sen länsipuolella olevat kerrostalot rakennettiin 1950-luvun alussa.

Parin viime vuosikymmenen suurimmat muutokset keskusta-alueella ovat tapahtuneet torin ympäristössä. Torin eteläpuolelle rakennettiin valtion virastotalo sekä liikerakennus. Kauppatorin länsilaidan uusi kauppakeskus erotti ydinkeskustan Kaalisaaren puistoalueesta. Viimeiset rippeet keskusta-alueen teollisuudesta katosivat, kun Vammalan Konepaja muutti Putajantien varteen ja Liekoveden rannan tuntumassa sijainnut, vuonna 1915 rakennettu Mallastehdas purettiin uusien kerrostalojen alta. Marttilankadun varrelta on purettu vanhoja puurakennuksia mm. Tyrvään Sanomien toimitilojen alta. 1990-luvun lamaa edeltäneinä vuosina purettiin kirjapainon rakennukset, samoin Onkiniemenkadun varren puurakennukset. Tontit ovat jääneet sittemmin rakentamatta. Seuratalon pohjoispuolella puiston vieressä on varta vasten parkkialueeksi rakennettua tyhjää tilaa.

Mäkelä, Juha 2000: Vammalan keskustaajaman maisemaselvitys. Vammalan kaupungin tekninen palvelukeskus.

Piilonen, Juhani 1997: Sastamalan historia 3. 1860-1920. Vammalan Kirjapaino Oy.

Sillanpää, L. A. 1962: Vammalan kauppalan historia 1897-1961. Vammalan Kirjapaino Oy.

Hankkeen Vammalan kulttuuriympäristöinventointi 2002 liitteet:

- Inventointikartta

- Inventointinumeroiden selite