teollisuushistoria

Kiinteistö liittyy Kokemäenjoen Uittoyhdistyksen toimintaan ja sillä on historiallista merkitystä. Rakennusten muodostama kokonaisuus on osittain hajonnut,mutta pihapiirissä on vielä jäljellä useita ympäristön kannalta arvokkaita rakennuskai. Uittorakennuksen ulkoasussa on säilynyt alkuperäisiä piirteitä. Rakennukset eivät ole näkyvällä paikalla maisemassa, mutta tontilta avautuu hieno näkymä Rautavedelle.

Tontilla on kaksikerroksinen punatiilinen rakennus sekä 1½-kerroksinen miehistönsuoja/varasto, joka on kunnostettu taideyhdistyksen grafiikanpajaksi. Rakennus on vuorattu peiterimoitetulla pystylaudoituksella, seinät ovat punaiset ja listat valkoiset. Satulakatossa on betonitiilikate. Rakennus on rakennettu ennen vuotta 1953.Tontilla on myös 1980-luvulla rakennettu kirkkovenevaja (1987) sekä 1½-kerroksinen varastorakennus, jossa kesäisin toimii rantakievari. Varastorakennus on rakennettu ennen vuotta 1953 ja siinä on toiminut myös traktorimuseo. Venevajan runko on pystylautainen, seinät ovat punaiset ja listat valkoiset. Satulakatossa on huopakate. Kievarirakennuksen perustuksena on betonivalu, runko on vuorattu peiterimoitetulla pystylaudoituksella. Seinät ovat punaiset ja listat valkoiset. Satulakatto on katettu betonitiilillä. Pitkällä eteläsivulla on puurakenteinen terassi. Rantatontilla on yleinen venelaituri.

Porissa toimi useita sahoja ja niiden asiamiehet kiertelivät 1860-luvulta lähtien ostamassa metsiä myös Sastamalasta. Paikallisten hakkuiden lisäksi Sastamalan järvi- ja jokialueiden kautta uitettiin myös eri puolilta Hämettä, Etelä-Pohjanmaalta sekä Uudenmaan pohjoisosista kaadettuja tukkeja. Porilaisyhtiöiden puut sekoittuivat uitossa toisiinsa ja perillä ne jouduttiin erottelemaan, joten yhtiöt alkoivat 1870-luvun alkupuolella solmia yhteisiä uittosopimuksia yksityisten urakoitsijoiden kanssa. Porin seudun suursahat perustivat vuonna 1876 uittoyhdistyksen, joka muutettiin toiminta-alueeltaan laajemmaksi Kokemäenjoen Uittoyhdistykseksi vuonna 1925. Sen suurosakkaita olivat W. Rosenlew & Co Ab, Oy Rauma Wood Ltd. sekä A. Ahlström Oy. Muita omistajia olivat mm. Reposaaren Höyrysaha Oy, Hammarén & Co Ab, Viiala Oy, Nokia Ab, Karvian Saha Oy ja Lammin Saha. Uittoyhdistyksen kotipaikaksi tuli Vammala ja uiton huoltokeskukseksi Siikasuon rannalle noussut rakennusryhmä. Kokemäenjoen uittoyhdistyksen toiminta lopetettiin syksyllä 1967 Rosenlew-yhtiön siirtyessä autokuljetuksiin. Tukinuiton päätyttyä uittoyhdistyksen tontti siirtyi Vammalan kaupungin omistukseen Osa tontin rakennuksista on purettu.

Uittoyhdistyksen tontti sijaitsee Rautaveden pohjoisrannalla. Sinne kuljetaan Siikasuon kerrostaloalueen läpi. Tontilta avautuu näkymä Rautavedelle. Tontin itäpuolella on Tervakallion leirintäalue.

Tarkemmin inventoidun rakennuksen säilyttämiseen tulisi kiinnittää huomiota ja pyrkiä myös säilyttämään alueen muukin rakennuskanta kokonaisuuden kannalta arvokkaana. Alueen väljtä yleisilme ja pihapiirin yhteys rantaan tulee säilyttää. Alueella olevat vanhemmat tämän inventoinnin ulkopuolelle jäävät rakenteet on syytä kartoittaa ennen mahdollisten maankäyttösuunnitelmien tekoa.

Mäkelä, Juha 2000: Vammalan keskustaajaman maisemaselvitys. Vammalan kaupungin tekninen palvelukeskus.

Piilonen, Juhani 1997: Sastamalan historia 3. 1860-1920. Vammalan Kirjapaino Oy.

Vammalan-Mouhijärven kulttuuriympäristöjen kehityshanke. A. Rakennetun ympäristön selvitys. 1.painos 1997, 2. painos 1999.

http://www.parkano.fi/lamminkoski/Uitto.htm

http://www.ss-aure.fi/nasijarvi_act.html

Rakennuslupa-asiakirjat.Vammalan kaupungin rakennusvalvonnan arkisto.