Kaupunginosa VIII Särkänniemen ja Onkiniemen alueet ovat kehittyneet monipuoliseksi kokonaisuudeksi useammassa eri vaiheessa. Jo 1900-luvun alkupuolella alueelle alkoi keskittyä erilaista teollisuutta, sillä alue sijaitsi rautatien läheisyydessä ja raaka-aineita oli helppo kuljettaa paikalle Näsijärveä pitkin. Toisen tärkeän elementin kaupunginosan varhaisvaiheissa muodosti Kortelahden ja Mustalahden satama-alue. Satama toimi tärkeänä kaupan ja liiketoiminnan solmukohtana jo Tampereen kaupungin perustamisesta aina 1930-luvulle saakka, jolloin painopiste alkoi vaihtua tavara- ja kauppaliikenteestä enemmän matkailu- ja vapaa-ajan liikenteeseen.

Nykyisen Särkänniemen kaupunginosan ensimmäinen teollisuuslaitos lienee ollut suunnilleen Haarlan tehdasrakennuksen paikkeilla sijainnut Santalahden tiilitehdas, joka perustettiin 1804. Tiilitehdas oli toiminnassa vielä 1800-luvun lopulle saakka. Tampereen ensimmäisen tulitikkutehtaan perusti alueelle kauppias Henrik Eliander 1852 savipiipputehtaansa yhteyteen. Tehdas toimi 1874 saakka, mutta sen tarkkaa sijainti ei ole tiedossa. Elianderin uimaranta on nimetty tehtaan perustajan mukaan.

Onkiniemen oluttehdas eli Näsijärven pryki perustettiin Näsijärven rantaan 1864 apteekkarien Aksel Fredrik Tennberg ja Gustaf Adolf Serlachius toimesta. Panimon toiminta loppui 1909. Vuodesta 1865 kuolemaansa vuoteen 1888 saakka tehtaan panimomestarina toimi Emanuel Wilhelm Lönn, Wivi Lönnin isä. Lännempänä alueella on toiminut myös toinen oluttehdas, Santalahden oluttehdas nk. Plumperin pryki, jonka oli perustanut kauppias Carl Gustaf Blomberg 1883. Tämä tehdas toimi 1914 saakka.

Särkänniemen, Onkiniemen ja Santalahden muita merkittäviä teollisuuslaitoksia ovat olleet mm. Haarlan paperitehdas, OTK:n tulitikkutehdas, Höyrypuuseppä Oy, Suomen Sahanterätehdas Oy sekä Suomen Trikoon sukkatehdas. Alueella sijaitsi aikoinaan mm. kolme sahanterätehdasta, jotka valmistivat isoimman osan Suomen sahanteristä.

Haarlan tehtaan länsipuolella sijaitsi 1800-luvun puolen välin jälkeen suuri Finlaysonin halkovarasto, joka perustettiin viimeistään 1876, jolloin rakennettiin myös kapearateinen ja hevosvetoinen halkovarastolta tehtaalle johtanut kiskotie. Vuonna 1899 radalle saatiin lupa sähköistystä varten ja 1909 aloitti liikennöinnin sähköveturi, jota kutsuttiin Pikku-Pässiksi. Liikenne radalla jatkui vuoteen 1957 saakka.

Merkittävä vaihe alueen historiassa on ollut Särkänniemen huvipuistoalueen kehittäminen 1960-luvulta alkaen. Vapaa-aikakeskuksen kehittäminen on tuonut Tampereelle mm. arkkitehtonisesti ja kulttuurihistoriallisesti merkittävät Näsinneulan ja Sara Hildénin taidemuseon.

Alue on vähitellen muuttanut muotoansa teollisuus- ja varastoalueesta asuinalueeksi. Ensimmäiset neljä kolmikerroksista asuintaloa valmistuivat alueelle jo 1954. Paasikiventien varteen nousi 1970-luvulla pitkä kolmikerroksinen lamellitalo ja 1980-luvulla Elianderinkadun kortteleihin valmistui seitsemän 3-5 -kerroksista asuintaloa sekä saman verran rivitaloja. Viimeisimpänä valmistui alueen länsipäähän vuosina 2003 - 2007 kuusi asuinkerrostaloa, kuusi luhtitaloa sekä rivitalo.

Alueen rantaviivaa on muokattu erityisesti sen länsiosassa täyttämällä ranta-alueita siten, että noin puolet rautatien ja nykyisen rannan välisestä maasta on täyttömaata.

KOSKESTA VOIMAA -verkkojulkaisu

http://www15.uta.fi/koskivoimaa/kaupunki/1918-40/VIII.htm (vierailtu 10.12.2013)

Tampereen keskustan rantojen käytön historia 1700-luvulta lähtien, Tampereen kaupunki.

http://www.tampere.fi/material/attachments/t/6FPQmeF03/rantojenkaytonhistoria.pdf (vierailtu 12.12.2013)

Tampereen keskustan rakennettu kulttuuriympäristö-luonnos, A-Insinöörit Suunnittelu Oy, Tampereen kaupunki, 2012.