Vehkajärven kyläkeskus sijaitsee Vehkajärven pohjoisrannalla nykyisten Rantalan ja Anttilan tilakeskusten välissä. Viimeistään myöhäiskeskiajalla, 1500-luvun lopulla muodostuneessa kylässä on ollut kaksi kantataloa. Näppilä ja Raukola, joista halkomalla ovat syntyneet kylän nykyiset vanhimmat talot. Näppilä on 1700-luvulla jaettu Näppiläksi, Rantalaksi, Riihimäeksi ja Anttilaksi ja Raukola Yli- ja Ala-Raukolaksi sekä Perkiöksi. Tiivis ryhmäkylä on hajaantunut vähitellen 1800-luvun kuluessa 1840-luvulla valmistuneen isonjaon seurauksena.

Nykyisin Vehkajärven kylän keskustassa, vanhan kylätontin tuntumassa ovat enää Anttilan ja Rantalan tilakeskukset sekä kylän yhteinen venevalkama (F). Maantien varressa on vielä kaksi vanhaa tilakeskusta, Riihimäki ja Yli-Raukola, muutamia 1900-luvun alussa rakennettuja mäkitupia (A ja E) sekä maantien eteläpuolella Riihimäentien varressa Riihimäestä 1900-luvun alussa lohkottu Koivulan tila (B). Kaikkien vanhimpien tilojen, Rantalan, Anttilan, Riihimäen ja Yli-Raukolan pihapiireissä on säilynyt päärakennuksen lisäksi runsaasti muita pihapiirin rakennuksia.

Entisen kyläkeskuksen pohjoispuolella, Kirkkoharjulla, maisemallisesti erittäin merkittävällä paikalla sijaitsee Vehkajärven kirkko. Pitkään kirkkomatkaan väsyneet vehkajärveläiset rakensivat kirkon omin luvin ja omin varoin 1841. Kirkonmäellä on myös säilynyt kylän yhteinen lainaviljamakasiini.

1960-luvulla valmistuneen Vehkajärventien (maantien 325) ja Mattilantien kulmauksessa on 1900-luvun alussa valmistunut Vehkajärven kansakoulu (C), joka toimii nykyisin harrastustilana ja kesäkahvilana. Hieman edempänä Mattilantien varressa on Lepooni (D), joka on toiminut pappilana ja seurakuntatalona. Yli-Raukolaa vastapäätä Kaupantien alussa on ollut Vehkajärven Osuuskauppa. kauppa on hiljattain peruskorjattu ja laajennettu, niin että sen alkuperäinen ilme on täysin kadonnut.

1960-70-luvuilla alkanut maaltamuutto näkyy selvästi kylässä autioina taloina ja näivettyneinä palveluina. Koulu lopetti toimintansa 1974 ja osuuskauppa 1980-luvulla. Maantien pohjoispuolelle on rakennettu 1980-2000-luvuilla omakotitaloja ja rivitaloja. Maisemallisesti arvoalue on komeaa seutua, Vehkajärveen työntyvä kirkkoharju, Vehkajärven järvenselkä ja kirkonkylänseutu peltoaukeineen, tilakeskuksineen, muutamine mäkitupineen ja vielä hahmotettavine palveluineen muodostavat kertovan ja kerroksellisen kokonaisuuden. Jäljellä olevat pellot tulisi säilyttää avoimina ja raivata myös umpeen kasvavia tien vierustoja sekä maisemia.

Kulttuuriympäristöinventointi, Kuhmalahti, Vehkajärvi 2003. Rakennuskulttuurityö Kivikenkä.

Raine Raitio, Kuhmalahden yleispiirteinen rakennusinventointi 2001.

Kiinteistötiedot. Maanmittauslaitos, Kiinteistötietojärjestelmä. http://www.ktj.fi/

Längelmäveden seudun historia. 2, Kuhmalahden historia II. Hämeenlinna 1954.

Raitio, Raine: Kuhmalahden historia 3, 1865-1995. Kuhmalahden kunta, 1996.

Peruskartta 2016 ja ortoilmakuvat. Maanmittauslaitos. http://www.paikkatietoikkuna.fi/

Peruskartta 1965. Maanmittauslaitos. http://vanhatpainetutkartat.maanmittauslaitos.fi/

Pitäjänkartta 1899. Maanmittaushallituksen historiallinen kartta-arkisto. http://digi.narc.fi/digi/

Senaatinkartta 1855. Maanmittaushallituksen historiallinen kartta-arkisto. http://digi.narc.fi/digi/

Isojakokartta 1810-1851. Kansallisarkisto.