rakennusperinteinen

kirkkohistoria

maisemallisesti keskeinen sijainti

Kirkkohistoriallisesti ja rakennushistoriallisesti sekä maisemallisesti erittäin merkittävä kohde

Viimeistään keskiajalla syntyneen Vehkajärven kylän maamerkki, puukirkko (1841), kellotapuli (1840-luku) ja vanha hautausmaa. Maisemallisesti erittäin keskeinen sijainti kirkonkylällä, alueen päätien Vehkajärventien (maantie 325), Mattilantien ja Kuusisentien välisellä korkealla Kirkkoharjulla, sekä ympäröivässä pelto- ja järvimaisemassa.

Vehkajärven kirkko sijaitsee korkealla harjulla Vehkajärventien (maantie 325), Kuusisentien ja Mattilantien välissä Vehkajärven kylän keskustassa. Kirkonmäelle ajetaan Kuusisentiestä erkanevaa kapeaa ajotietä. Kirkkorakennuksen lisäksi kiinteistöön kuuluu kellotapuli, vaatimaton piharakennus ja lainaviljamakasiini. Kirkon pohjoispuolella on hautausmaa.

Rakennukset:

1 Vehkajärven kirkko (1841), puukirkko, torniton pitkäkirkko, satulakatto, suorakaide hirsirunko, pitkillä sivuilla matalammat eteinen ja sakaristo, pyörökaariset ikkunat

2 Kellotapuli (1840-luku), kaksinivelinen

Lisäksi kirkonmäellä sijaitsee viljamakasiini, jonka omistaa Vehkajärven ja Pajulan lainajyvästö. Jyvästön perustivat kyläläiset itse ja osakkaita olivat kaikki tilalliset. Se on perustettu 1869 ja lainaus loppui 1940-luvulla.

Vehkajärveläiset rakensivat kirkon ja tapulin omalla luvallaan ja kustannuksellaan Vehkajärven harjulle 1841. Kirkon on suunnitellut kuhmalahtelainen puuseppä Benjamin Helen (tai Hellen). Ensimmäinen kirkonkello oli aisakello rautakaaressa, myöhemmin kello lahjoitettiin kiertokoulun kelloksi. Nykyisen kellon on valanut Emil Joenniemi Keuruulta 1901. Hautausmaa vihittiin 1860-luvulla. Kirkkoa on uudistettu 1931 ja 1971. Seurakunnan toimintaan kirkonkylällä liittyy oleellisesti myös harjun itäpuolella Mattilantien varressa sijaitseva Lepooni, joka on toiminut Vehkajärven pappilana.

Kulttuuriympäristöinventointi, Kuhmalahti, Vehkajärvi 2003. Rakennuskulttuurityö Kivikenkä.

Kiinteistötiedot. Maanmittauslaitos, Kiinteistötietojärjestelmä. http://www.ktj.fi/

Längelmäveden seudun historia. 2, Kuhmalahden historia II. Hämeenlinna 1954.

Museovirasto, Kulttuuriympäristö rekisteriportaali, Rakennusperintörekisteri. http://kulttuuriymparisto.nba.fi/

Peruskartta 2016 ja ortoilmakuvat. Maanmittauslaitos. http://www.paikkatietoikkuna.fi/

Peruskartta 1965. Maanmittauslaitos. http://vanhatpainetutkartat.maanmittauslaitos.fi/

Pitäjänkartta 1899. Maanmittaushallituksen historiallinen kartta-arkisto. http://digi.narc.fi/digi/

Senaatinkartta 1855. Maanmittaushallituksen historiallinen kartta-arkisto. http://digi.narc.fi/digi/