rakennusperinteinen

sosiaalihistoria

maisemallisesti keskeinen sijainti

Rakennushistoriallisesti, sosiaalihistoriallisesti sekä maisemallisesti erittäin merkittävä kohde

Vehkajärven kylän kantatalosta Raukolasta 1700-luvulla halkomisten seurauksena syntynyt talo, joka siirtynyt nykyiselle paikalleen 1800-luvun loppupuolella. Pihapiiri kertoo maatilan toiminnasta ja asumisen ja elämisen tavasta 1800-1900-luvuilla. Rakennukset ovat säilyttäneet hyvin rakennusaikansa rakennusmateriaalit, muodot ja piirteet. Pihapiiri on jäsentelyltään, pinnoiltaan ja kasvillisuudeltaan vaivatta hahmotettavissa maatilaksi. Maisemallisesti keskeinen sijainti alueen päätien Vehkajärventien (maantie 325) varressa, peltomaisemassa.

Yli-Raukolan pihapiiri sijaitsee Vehkajärventien (maantie 325) varressa, maantien eteläpuolella. pihalla kasvaa ruusuja, sireeniä ja muita koristepensaita sekä perennoja.

Pihapiirin rakennukset:

1 Vanha päärakennus (1915), kookas, hirsirunkoinen

2 Viljamakasiini (1925), punatiilinen, talon omista tiilistä

3 Riviaitta, osittain tiili-, osittain puurunkoinen, talon omista tiilistä

4 Asuinrakennus, Haarajärven rannalta 1900-luvun alussa siirretty huoneen ja keittiön torppa, jota laajennettu kahdesti, osin punatiilinen, osin puurakenteinen

5 Karjasuoja (1915 jälkeen), punatiilinen, talon omista tiilistä

Lisäksi pihapiiriin kuuluu maakellari ja kolme puurunkoista talousrakennusta.

Vehkajärven kylän kantatalo Raukola mainitaan kirjallisissa lähteissä ensimmäistä kertaa 1539 maakirjassa. Talo on halottu ja yhdistetty useita kertoja, kunnes se 1700-luvun alussa halottiin Ala-Raukolaksi ja Yli-Raukolaksi. Nykyiselle paikalleen Yli-Raukola on siirtynyt 1800-luvun loppupuolen aikana. Henkikirjojen mukaan Raukolan torppia perustamisvuosineen olivat 1700-1800-luvuilla: Kuoppala 1833, Syrjälä 1810, Miilumäki 1807-59, Leppänen 1853, Perkiö 1789, Loukkuniemi 1856, Mäkelä 1853, Hietalahti 1828-52, Syrjäntaka 1805, Pappinen 1811-50, Tolkas 1838-54 ja Eerola 1847. Tilasta on lohkottu maata seuraavasti: Lilja, Leppänen 1887, Vierumäki, Kivistö 1924, Katajaharju II 1928 ja lisäksi kolmisenkymmentä kiinteistöä 1930-2000-luvuilla, ilmeisesti pääosin kesämökkitonteiksi.

Kulttuuriympäristöinventointi, Kuhmalahti, Vehkajärvi 2003. Rakennuskulttuurityö Kivikenkä.

Kiinteistötiedot. Maanmittauslaitos, Kiinteistötietojärjestelmä. http://www.ktj.fi/

Längelmäveden seudun historia. 2, Kuhmalahden historia II. Hämeenlinna 1954.

Peruskartta 2016 ja ortoilmakuvat. Maanmittauslaitos. http://www.paikkatietoikkuna.fi/

Peruskartta 1965. Maanmittauslaitos. http://vanhatpainetutkartat.maanmittauslaitos.fi/

Pitäjänkartta 1899. Maanmittaushallituksen historiallinen kartta-arkisto. http://digi.narc.fi/digi/

Senaatinkartta 1855. Maanmittaushallituksen historiallinen kartta-arkisto. http://digi.narc.fi/digi/