rakennusperinteinen

asutushistoria

maisemakokonaisuus

Kohde on rakennettu ennen Kissanmaan ensimmäisen asemakaavan laatimista vuonna 1951. Kiinteistö on säilynyt mallikkaasti alkuperäisessä asussaan. Kohde edustaa esimerkillisellä tavalla paitsi aikakautensa rakennusperinteitä myös ajan kunnallista vuokra-asuntorakentamista. Erityisesti on mainittava kauniisti alkuperäisessä asussaan säilyneet porraskäytävät sekä väli-ovet. Kohde sijaitsee näkyvällä paikalla entisen pääkadun varressa. Kiinteistön 15 talon ryhmä muodostaa merkittävän maisemakokonaisuuden.

Kiinteistön monikulmainen tontti sijaitsee Hippoksenkadun varrella, siten että tontin pohjoissivu rajautuu Hippoksenkatuun. Tontilla on kuusi hiekkapintaista katuliittymää Hippoksenkadulle.

Tontin pinta on loivaa rinnettä, joka laskee kaakkoon. Tontin pinta on nurmea, hiekkaa ja luonnotilaista metsää. Kasvillisuutena on mm. mäntyjä, kuusia, pihlajia, koivuja, tervaleppiä, tuomia, sireenipensaita ja perennoja. Tontin pinnat ja kasvillisuus ovat pääosin alkuperäiset.

Tontilla on 14 asuinkerrostaloa sijaiten vapaan asemakaavan mukaisesti pohjois-etelä ja itä-länsi suuntaisesti sekä kylän yhteinen sauna- ja pesutuparakennus.

Ensimmäiset asuinrakennukset Kissanmaalle rakennettiin vasta vuonna 1947. Tuolloin kaupunginvaltuusto hyväksyi suunnitelman kaupungin vuokratalojen rakentamisesta raviradan tuntumaan, metsämaastoon Kosken maantien länsipuolelle. 15 talon ryhmä sai nimekseen Hipposkylä. Tarkoituksena oli rakentaa suuri määrä pienten perheiden asuntoja, jotka täyttäisivät kohtuullisten asumisolojen vaatimukset. Aikaisemmin rakennetut asuntotalot Nekalassa ja Härmälässä oli suunniteltu suurperheille.

Hipposkylän asuntotyyppiä kutsuttiin Salmelan tyypiksi suunnitelijansa rakennusmestari Väinö Salmelan mukaan. Asuntojen huoneistopinta-alaksi määriteltiin 31 m2. Taloryhmään suunniteltiin 14 kaksikerroksista asuintaloa, joihin jokaiseen tuli kuusitoista yhden huoneen ja keittiön asuntoa. Koko kylään tuli siis kaikkiaan 224 asuntoa, joista lähes 900 Tamperelaista sai kodin. Lisäksi kylällä oli yhteinen sauna- ja pesutuparakennus. Talojen piirrustukset tehtiin kaupungin rakennustoimiston arkkitehtiosastolla arkkitehti Bertel Strömmerin johdolla.

Talot sijoitettiin tontille vapaan asemakaavan mukaisesti, mikä teki jokaisen huoneiston valoisaksi. Rakennusten ulkomaalauksessa käytettiin vaihdellen kahta väriä, punaruskeaa ja harmaanvihreää. Taloihin tuli uunilämmitys, vesijohto ja sähkövalo. Kellarikerrokseen tulivat puusuojien lisäksi kylmäkellarit sekä asukkaiden yhteisiä tiloja. Kolmessa pohjoisemmassa rakennuksessa oli pohjakerrokseen rakennettu myymälähuoneistoja. Joka toiseen taloon sijoitettiin pesutupa ja koko kylää varten rakennettiin erillinen saunarakennus.

Hipposkylän rakentamista johti rakennusmestari Arvo Salo. Töissä oli keskimäärin 100 miestä kerrallaan. Rakennustyöt aloitettiin elokuussa 1947 ja viimeinen talo valmistui kesäkuussa 1949. Kylästä tuli siihen mennessä suurin kaupungin rakennuttama kunnallinen taloryhmä Tampereella.

Kohteen lähiympäristössä on mittasuhteiltaan kohdetta suurempia ja tiili- ja betonielementtirunkoisia kerrostaloja.

Alueen ominaispiirteiden säilymiseksi on tärkeää säilyttää avoin, puistomainen pihamuoto ilman voimakkaita rajauksia. Alueen yhtenäisyyden ja alkuperäisyyden kannalta on tärkeää säilyttää julkisivujen jälleenrakennuskauden ilme: puuverhous, säännöllinen aukotus ja yksinkertainen ikkunamalli sekä niukoin yksityiskohdin korostetut sisäänkäynnit.(kirj. Anna Lyyra -Seppänen)

Alkuperäiset rakennuslupapiirrokset sekä myöhemmät mahdolliset muutos- tai laajennuslupapiirrokset. Tampereen kaupunki, Rakennusvalvonnan arkisto.

Eero Kivimäki.