Pirkanmaan maakuntamuseo teki kesällä 2010 arkeologisen koekaivauksen Tampereen Kirjastonpuistossa esiintymislavan rakentamista koskevan suunnitelman johdosta. Alueella todettiin Frenckellin paperitehtaaseen liittyvää kenttäkiveystä ja kapearaiteisen rautatien (rillirata) jäännöksiä. Jäännökset ovat osa Frenckellin paperitehtaan teollisuuspihaa. Kesän 2010 aikana selvisi, että teollisuuspiha on osa Frenckellin paperitehtaan teollisuushistoriallista muinaisjäännöstä. Koekaivauksen tuloksena pidettiin teollisuuspihan tarkempaa ja laajempaa kartoitusta tarpeellisena, jotta saataisiin selville, voidaanko puistoon rakentaa uusi esiintymislava. Syyskesällä ja alkusyksyllä 2010 kaivettiin esiin ja kartoitettiin laajemmin teollisuuspihaa. Kartoituksen yhteydessä pyrittiin selvittämään kiveyksen laajuus ja säilyneisyys. Kartoitusta johti FM Kalle Luoto apunaan HuK Teemu Tiainen ja Riia Siltanen. Lisäksi työssä avusti muiden töiden ohella FM Sami Raninen.

Tutkimusaluetta ja kohteen historiallista taustaa on tarkemmin kuvattu kesäkuun 2010 koekaivausraportissa (Luoto, Kalle 2011). Tässä raportissa kuvataan erityisesti kartoituksen tuloksena syntyneitä dokumentteja.

Tutkimusalue sijaitsi Tampereen keskustassa Tammerkosken rannassa Keskustorin vanhan kirkon luoteispuolella. Tutkimusalue rajautui itäosiltaan Frenckellin paperitehtaan pannuhuoneeseen, jota nykyisin käytetään Kirjaston lehtienlukusalina. Nykyisin alue on puistoa. Kartoitettu teollisuuspiha koostuu mukulakivistä ja kapearaiteisen teollisuusrautatien radanpohjista sekä kiskojen jäännöksistä. Kiveys ja rautatie oli arkistotutkimuksen perusteella rakennettu 1900-luvun alussa ja se on osa Frenckellin paperitehdasta. Elo- ja syyskuussa 2010 paljastettiin kiveykseen liittyviä maakerroksia lavan rakentamissuunnitelman mukaiselta alueelta, jotta rakentamisen uhkaaman kiveyksen säilyneisyys ja laajuus saataisiin selvitettyä.

Inventointi: Kalle Luoto 2008.

Valvonta ja kaivaus: Kalle Luoto 2009.

Koekaivaus: Kalle Luoto 2010.

Kaivutyö

Kaikkiaan kaivaustyötä tehtiin noin 50 m x 30 m kokoisella alalla. Käytännössä aiempia puistokerrostumia poistettiin Frenckelin paperitehtaan pannuhuoneen, eli nykyisen lehtienlukusalin, länsi ja lounaispuolelta.

Kenttäkiveys paljastettiin koneellisesti rakennushankkeen kannalta oleelliselta alueelta. Koneellisesti poistettiin kiveyksen yläpuolisia maakerroksia noin 40 cm paksuudelta. Kiveyksen ulkopuolella puistoon liittyviä multa- ja savikerrostumia poistettiin kiveyksen pintaa vastaavaan syvyyteen. Kiveyksen paljastuttua kiveys puhdistettiin lapiolla. Tämän jälkeen kiveyksen pinta pestiin puhtaaksi järvivedellä istutusten kastelemiseen käytetyllä traktoritoimisella painevesilaitteistolla ja siistittiin katuharjalla. Puiston maannos koostui paikalle 1960-luvun jälkeen tuodusta puutarhamullasta ja savesta. Kaivettua maata ei seulottu ja se kuljetettiin maankaatopaikalle tai uusiokäyttöön muissa puistoissa.

Kiveyksen alapuolisia maakerrostumia ei tutkittu, joten on mahdollista, että alueella sijaitsee teollisuuspihaa vanhempia kerrostumia.

Dokumentointi

Työn tarkoitus oli kartoittaa teollisuuspihan rakenteita kunnostustyön alueella. Teollisuuspihan dokumentoimiseksi tehtiin takymetrimittauksia, karttapiirroksia ja sanallisia muistiinpanoja. Lisäksi kivetty alue valokuvattiin systemaattisesti. Valokuvadokumentoinnin apuna käytettiin narusta tehtyä ruudukkoa, jonka ruutukoko oli noin 2 m x 2 m.

Seurannan sijaintimittaukset tehtiin lähinnä takymetrin sekä taitto- tai kelamittojen avulla. Käsin piirretyt havainnot merkittiin muistiin karttaluonnokseen, joka piirrettiin puhtaaksi jälkitöiden yhteydessä. Havaittujen rakenteiden ja kulttuurimaakerrosten reunapisteet mitattiin takymetrillä. Osasta takymetrimittauksista vastasi Tampereen kaupungin mittaus- ja geotekniikan palvelut.

Takymetrimittausten koordinaatistona käytettiin Tampereen kaupungin koordinaatistoa. Mittauspisteiden tarkkuutena voidaan pitää 1 cm tarkkuutta. Mittausten perustana olleessa Tampereen kaupungin korkeusjärjestelmässä on säilytetty aikanaan kaupungissa käyttöönotettu korkeustaso, joka on noin NN-järjestelmän mukainen . Kartoituksen pohjakarttana käytettiin otetta Tampereen kaupungin asemakaavakartasta sekä työhankkeen suunnitelmakarttoja.

Kaivauslöydöt pyrittiin dokumentoimaan löytöyksiköittäin. Suuri osa esineistä kerättiin talteen kiveyksen yläpuolisista sekoittuneista kerrostumista. Lähinnä 1900-luvulle ajoittuvia löytöjä ei taltioitu Kansallismuseon eikä Pirkanmaan maakuntamuseon kokoelmiin.

Työn tarkoituksena oli kartoittaa teollisuuspihan rakenteita puistolavan suunnittelualueella. Kartoituksen perusteella oli tarkoitus määritellä rakenteiden säilyneisyys ja laajuus. Tutkimuksen tuloksena kiveyksestä laadittiin karttapiirros ja se valokuvattiin.

Teollisuuspiha

Tampereen kaupunginarkiston Frenckellin aluetta kuvaavasta kartasta voidaan päätellä teollisuusalueen laajuus ja teollisuuspihan sijainti vuonna 1915 (ks. kuva 4). Kartoitettu alue sijaitsee tehdasalueen eteläosassa. Vuoden 1915 kartasta voidaan päätellä, että teollisuusalueen raja on kulkenut kartoitetun alueen etelä- ja lounaispuolella. Kartasta ei voida päätellä kivetyn teollisuuspihan laajuutta, sillä pihan pintamateriaalia vuoden 1915 karttaan ei ole merkitty.

Kivetty osa teollisuuspihasta rajoittui kartoitetun alueen lounaisosassa täyttömaahan. Kivetyn teollisuuspiha-alueen ja kiveämättömän teollisuuspihan raja oli selkeä. Ilmeisesti alueella ei alun perinkään ole ollut kiveystä, sillä kiveyksen ja täyttömaan reuna näytti varta vasten rakennetulta. Teollisuuspihan pohjustuksessa oli hyödynnetty rakennusjätettä, joka päällystämättömänäkin ilmeisesti riitti teollisuuspihan tarpeisiin.

Kartoituksen yhteydessä tehtyjen havaintojen perusteella teollisuuspiha-alue ja siihen kuuluvat rakenteet jatkuvat kartoitetun alueen ulkopuolelle. Selkeimmät havainnot teollisuuspiha-alueen jatkumisesta saatiin teollisuuspiha-alueen kaakkois- ja pohjoisosasta. Selkeimmin kivetty alue oli aiemmissa rakennustöissä tuhoutunut kartoitetun alueen luoteisosassa.

Teoksessa "Sadan vuoden urakka, Tampereen talojen rakentajat 1902 - 2002" mainitaan, että Tampereella 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa katujen kiveyksiä teki kaksi työkuntaa. Toista työkuntaa johti venäläinen Grigorij Ivanoff ja toista suomalainen Aapo Lindroos (Helen 2003:26). Tehdaspihan kiveys on mahdollisesti jommankumman työryhmän tekemä.

Kivetty alue

Teollisuuspihan kiveys (ks. kartta 5) paljastui noin 30 - 40 cm tutkimuksia edeltävän maanpinnantason alapuolelta. Kartoitetulla alueella oli puistoa varten alueelle levitettyä savea ja puutarhamultaa sekä kiveyksen pinnassa teollisen toiminnan jälkeen levitettyä hiekkaa ja kivituhkaa.

Kivetty teollisuuspiha koostuu harmaista pyöreähköistä luonnonkivistä, joiden koko vaihtelee pienistä, kooltaan pienistä (noin 10 cm x 8 cm) kivistä, keskikokoisiin (n. 15 cm x 10 cm) ja suuriin (n. 30 cm x 20 cm). Kiveys koostuu yhdestä kerroksesta kiviä, jonka paksuus on noin 10 - 20 cm.

Kivet on asetettu vyöhykkeisiin, joissa lähimpänä radanpohjaa ovat suurimmat kivet. Suurimpien kivien vyöhyke ulottuu noin 0,8 m etäisyydelle radan reunasta. Tämän jälkeen on noin 1 - 2 metrin levyinen vyöhyke keskikokoisia kiviä. Keskikohdalla ratojen välisellä alueella on kaikkein pienimmät kivet. Todennäköisesti radan reunaa on tuettu suurilla kivillä ja rakenteen keskelle on asetettu pienempiä kiviä helpottamaan kiveyksen päällä kulkemista. Kiveyksen pinta on tasainen ja se viettää kohti kaakkoa. Alueen luoteisosassa kiveyksen pinta on tasossa 90,7 m mpy ja alueen kaakkoisosassa noin 90,1 m mpy (kartta 4). Kartoitetulla alueella kiveyksen eri osilla on korkeuseroa yli puoli metriä. Radanpohjat erottuivat kiveyksessä kivettöminä alueina.

Radanpohjia kartoitetulla alueella havaittiin kuusi kappaletta. Näistä pohjoisimpien lähistöllä kiveys näytti tasalaatuisimmalta ja parhaiten rakennetulta. Eteläosassa kartoitettua aluetta kiveys oli rakennettu satunnaisemmasta kivimateriaalista. Pohjoisesta laskien kolmannen radanpohjan eteläpuolella oli kiveyksessä muutamia suorakaiteen mallisia muotokiviä (koko noin 25/20 cm x 14/10 cm). Radanpohjia ei muutamasta kohdasta tehdyn havainnon mukaan ollut kivetty. Kiveykseen on rakentamisvaiheessa tehty matalia kivettyjä syvennyksiä. Syvennysten funktio ei kartoituksen yhteydessä selvinnyt, mutta ne saattavat liittyä alueen kunnossapitoon.

Kiveyksen alapuolisia kerrostumia ei tutkimuksen yhteydessä tutkittu. On mahdollista, että kiveyksen alla on säilynyt kerrostumia, jotka kuuluvat Tammerkosken muinaisjäännösalueeseen. Kiveyksen alla saattaa olla säilynyt osia Tammerkosken kartanoon tai markkinapaikkaan kuuluvista rakenteista tai esineistä.

Kivetty teollisuuspiha havaittiin osin tuhoutuneeksi tai rikkoutuneeksi kartoitetulla alueella (ks. Luoto, Kalle 2011: kartta 6):

1. Alueen länsiosassa kivetyn teollisuuspihan päälle oli rakennettu todennäköisesti 1930-luvulla betonisokkeli, jona rakenteet olivat tuhonneet kiveystä. Betonisokkelin pohjoispäässä havaittiin kiveyksen rikkoutuneen myös sokkelin rajaaman alueen sisäpuolella kolmessa kohdassa. Näillä paikoilla ovat ilmeisesti varastorakennukseen kuuluneiden tukipilarien perustukset.

2. Kartoitetun alueen itäosassa Lehtienlukusalin länsiseinällä sijainneen vanhan esiintymislavan rakentaminen oli tuhonnut kiveystä. Nyt paikalla havaittiin Styrox -levyjä, täyttömaata ja muutamia ilmeisesti kiveykseen alun perin kuuluneita kiviä.

3. Kartoitetun alueen kaakkoisosassa havaittiin kiveyksen rikkoutuneen aiemman maankäytön, mahdollisesti putkityön, seurauksena noin 8 m x 2 m kokoisella alueella. Kaakkoisosan rikkoutuneen alueen länsipää rajautui suureen maakiveen. Kaakkoisosan rikkoutunut alue jatkui tutkimusalueen kaakkoispuolelle.

4. Kastelukaivon rakentaminen tutkitun alueen länsiosaan oli tuhonnut kiveystä

5. Radanpohja kartoitetun alueen itäreunassa on osin tuhoutunut, kun sen päälle oli vedetty keltaisessa suojaputkessa ollut sähköjohto.

6. Lisäksi havaittiin muutaman puistovalaisimen paikka keskellä ratalinjaa lehtienlukusalin länsipuolella

Ratapohjat

Kiskot sijaitsivat noin 30-40 cm tutkimuksia edeltäneen maanpinnan tason alapuolella. Kiskoja peitti hiekka- ja kivituhkakerros, jolla oli tasattu maanpinnan muotoja teollisen toiminnan päätyttyä. Ratapohjien sijainti on esitetty kartassa 7.

Ratoja reunustaa suurehkoista kivistä tehty reunus. Ratapohjan leveys on noin 90 cm. Ratapohjassa erottuu noin 15 - 20 cm leveitä ratapölkkyjen jäännöksiä. Ratapölkkyjä on ollut noin 30 cm välein, mutta niitä on korvattu uusilla pölkyillä siten, että erityisen tarkkaa järjestystä ei pölkkyjen välillä voida havaita.

Muutamissa kohdissa ratapohjaa oli säilynyt jäännöksiä kiskoista. Kohdat, joissa ratakiskoja oli säilynyt, sijaitsevat joko betonisokkelin sisä- tai länsipuolella. Kartoitetun alueen eteläosassa on yksi kisko alkuperäisellä paikallaan. Kiskot ovat jäänteitä rautatiestä, jonka raideväli on ollut noin 60 cm. Kiskot ovat I-palkin muotoisia ja niiden koostuvat noin 8 metriä pitkistä osista. Kiskon korkeus on 8 cm, yläreunan poikkileikkaus on 2,5 cm ja alareunan poikkileikkauksen leveys noin 4 cm.

Kiveyksen ulkopuolinen alue

Kiveys puuttuu kartoituksen yhteydessä avatun alueen lounaisosasta. Tällä alueella pintamaan alapuolella erottuu kiveyksen pinnan tasossa tumma, lähes mustaksi värjäytynyt sekakoosteinen maakerros. Kerrostuma on muodostunut purku- tai rakennusjätteestä sekä teollisesta toiminnasta kertovasta materiaalista. Maakerros koostuu tiilen- ja laastinpaloista, kivistä, metallinpaloista sekä esineidenkatkelmista. Kerrostuma on syntynyt 1800-luvun loppupuolella ja/tai 1900-luvun alussa todennäköisesti tehdasalueen rakennus- ja/tai kunnostustöiden yhteydessä. Myöhemmin kerrostuman päälle on rakennettu teollisuuspihaan kuuluva kapearaiteisen teollisuusradan sivuraide.

Betonisokkeli

Teollisuuspihan kiveyksen kohdalla havaittiin kevyen betonirakennuksen sokkelin jäännöksiä (kartta 9). Paikalla on sijainnut ainakin 25 metriä pitkä ja noin 8 metriä leveä kevyehkö rakennus. Sokkelin rakenteen perusteella rakennuksessa on ollut kolme huonetta. Rakennus oli rakennettu pohjois-etelä - suuntaiseksi ja sen seinät on tehty samansuuntaisiksi pannuhuoneen kanssa. Betonisokkelin paksuus on noin 20 cm ja se ulottuu noin 40 - 60 cm syvyyteen rakenteen nykyisestä hieman teollisuuspihaa korkeammalla olevasta pinnasta. Rakenteen korkeus alueen länsiosassa on noin 90,65 m mpy ja itäosassa noin 90,40 m mpy.

Rakennus muodostuu kolmesta perättäisestä huoneesta, joista eteläisin on ollut kooltaan noin 10 x 8 m, keskimmäinen noin 8 x 8 m ja pohjoisin on ollut myös 8 metriä leveä ja ainakin 6,5 metriä pitkä. Rakennuksen pohjoisseinä puuttuu, joten rakennuksen tarkkaa kokoa on vaikea määritellä. Rakennukseen kuulunee myös kiveyksen läpi kaivettuja paalunsijoja, joiden pohjalla on mahdollisesti rakennuksen kattoa kantaneiden tukipilarien betonisia jäännöksiä.

Rakenteen länsilaita on muodoltaan epämääräinen ja rakenne näyttäisi rakentuvan suoraan kiveyksen reunaan. Ilmeisesti betonisokkelin rakentamisvaiheessa sokkelia varten kaivetun kuopan valua varten tehty laudoitus on tehty ainoastaan rakenteen sisäreunaan. Valun yhteydessä betonin raudoitukseen on käytetty mm. pienoisrautatien kiskoja.

Löytöaineisto

Esinelöydöt koostuivat sekalaisesta, lähinnä 1900-luvun, materiaalista. Osa löytöaineistosta ajoittuu alueen 1900-luvun puisto- tai varastokäyttöön, kun taas osa löytöaineistosta voi ajoittua 1800-luvulle ja 1900-luvun alkupuolelle. Esinelöytöjen kontekstia voidaan pitää useimmissa tapauksissa sekoittuneena. Löydöistä suurin osa poistettiin jälkityövaiheessa. Osa poistetuista löydöistä kuvattiin digitaalisella kameralla. Löytöjä ei taltioitu minkään museon kokoelmiin. Löytöaineiston ajallinen nuoruus selittyy osittain sillä, että kaivauksen yhteydessä ei edetty alueen alimpiin kerrostumiin.

Kirjastonpuiston alueella v. 2010 tehdyn koetutkimuksen yhteydessä paljastui Frenckellin paperitehtaaseen (1783-1928) kuuluneen kenttäkiveyksen ja kapearaiteisen rautatien osia. Pääsääntöisesti rakenteita ja arkeologisesti arvokkaita kerroksia tuli esiin noin 0,3 - 0,4 m syvyydeltä. Rautatie on rakennettu 1900-luvun alkuvuosina ja se on jäänyt käytöstä 1920-luvun lopussa. Kapearaiteinen rautatie liittyy teollisuuden raskaiden puukuormien siirtelyyn. Teollisuuspihan radat yhdistivät Frenckellin teollisuusalueen varasto- ja tuotantotiloja. Teollisuuspiha tulkittiin osaksi Frenckellin paperitehtaan muinaisjäännöstä.

Syksyn kartoituksen tarkoituksena oli selvittää kiveyksen laajuus ja säilyneisyys suunnitellun esiintymislavan rakentamisalueella. Kartoitettu teollisuuspiha Frenckellin pannuhuonerakennuksen länsi- ja lounaispuolella käsittää puutavaran varastointi- ja lastauskentän osia. Todennäköisesti rakenne jatkuu myös tutkimusalueen kaakkoispuolelle, eli Pannuhuoneen eteläpuolelle. Tehdasalueen kenttäkiveyksen pienempiä osia on tullut esiin myös muualta puistosta koekaivausalueen ulkopuolelta. Kesällä 2010 tehtyjen tutkimusten yhteydessä havaittiin, että osa kiveyksestä on tuhoutunut aiempien maankäyttöhankkeiden yhteydessä.

Frenckellin alue muodostaa sekä muinaisjäännöksenä että rakennushistoriallisena kohteena merkittävän teollisuushistoriallisen kokonaisuuden. Kartoituksen tuloksena syntyneiden dokumenttien perusteella voitiin määrittää tutkimusalueen alalta suojeltava osa kiveystä. Kartoituksen jälkeen alue peitettiin talveksi suodatinkankaalla ja soralla. Rakenteen peittämistä valvoi loppusyksyllä 2010 FM Sami Raninen.

Lausuntoja

Museoviraston lausunto 24.6.2010 DNRO 251/304/2010

Pirkanmaan maakuntamuseon lausunto 12.03.2008 DIAR: TRE 3099/13.03.02/2008

Pirkanmaan maakuntamuseon lausunto 22.02.2010 DIAR: 56/2010

Pirkanmaan maakuntamuseon lausunto 24.02.2010 DIAR: 35/2010

Pirkanmaan maakuntamuseon lausunto 14.05.2010 DIAR: 171/2010

Pirkanmaan maakuntamuseon lausunto 09.09.2010 DIAR: 337/2010

Kirjallisuus

Helen, Olli 2003. Sadan vuoden urakka - Tampereen talon rakentajat 1902-2002, Tampereen Kaupungin tilakeskus, Hämeenlinna.

Lilius, Martin 2000. Frenckellin paperit, Tampereen paperitehdas kuvina. Tampereen museoiden julkaisuja 53.

Maunola, Jalmari 1931. Piirteitä Suomen tehdashistoriasta. Ensimmäiset puuhiomot selluloosa ja paperitehtaat. Hämeenlinna.

Nikander, Gabriel & Sourander, Ingwald 1955. Lumppappersbruken i Finland. En historik. Helsingfors.

Rakennettu kulttuuriympäristö 1993. Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt. Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 16.

Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998. Tampereen museoiden julkaisuja 2/98.

Internet

(15.2.2011):

http://www.tampere.fi/tampereinfo/kartat/koordinaattijarjestelmat.html

Ei luetteloituja löytöjä