1. Pispalanharju 32. Paikallisten asukkaiden kertomusten perusteella paikannettu betoninen rakenne, todennäköisesti v. 1915-1917 rakennettu suojahuone tai konekivääriasema. Kohde sijaitsee 25 x 20 m kokoisen tontin W-osassa, talon NW-puolella olevalla n. 10 x 10 m laajuisella tasanteella, entisellä parkkipaikalla. Kertomusten mukaan "bunkkerin" tasainen betonikatto on (osittain?) romahtanut, minkä jälkeen rakennelma on peitetty maalla ja sen päälle tehty parkkipaikka. Sisäänpääsy "bunkkeriin" olisi ollut talon alla tai pihassa. Kerrotaan myös, että "bunkkerin" betonikatossa on ollut peltiluukku (?) (Adel 2001).

Inventoinnin yhteydessä paikalle kaivettiin kolme koekuoppaa. Yhdestä koekuopasta (kk 7) löydettiin NW-SE-suuntaisen betonirakenteen jäännös (ks. Koekuopat). Talon kellarissa ei havaittu mitään linnoituksiin liittyvää.

2. Pispalanharju 34. Talon kellarikerroksessa, tilan SW-kulmassa sijaitsee betonirakenne, suojahuoneen tai tuliaseman S-seinän ja katon osa. Näkyvissä olevan rakenteen osan mitat ovat 1,5 x 1,4 m, korkeus 1 m. Katon paksuus on 35-40 cm, sen ala- eli sisäpinnassa on W-E-suuntaisia, hirsistä jääneitä painanteita (samanlaisia, kuin kohteiden Pispan koulu ja Mäkikatu 43 konekivääriasemissa). Seinän paksuus on 40 cm. Rakenne jatkuu talon perustusten sisään ja ulkopuolelle n. 2 m WSW ja ainakin 3 m NW, joten sen kokonaismitat ovat arviolta n. 3,5 x 4,5 m; suuntaus NW-SE. Rakenteen ja kellaritilan katon väli on n. 30 cm. Rakenteen yläreunasta kellarin vanhaan lattiaan on 1,1-1,3 m. Rakenne on vähän kallistunut koilliseenpäin, samoin vanha lattiapinta (inventoinnin aikana kellarissa oli tekeillä remontti, jonka yhteydessä oli tarkoitus mm. betonoida lattiat; tämä vuoksi maalattiaa oli kaivettu 30-40 cm syvyydelle). Rakenteen sisätila on osittain täytetty soralla ja aukko sen NE-sivulla 20-40 cm kokoisilla kivillä (mahdollisesti kellariremontin aikana). Kellarikerroksen katto on suunnilleen samalla korkeustasolla ulkopuolisen maanpinnan kanssa.

3. 1960-luvulla julkaistussa kuvassa "Pyykkimetsä"-nimisen puiston NW-osassa näkyy "betonibunkkerin" katto (Taive 1964, 200). Inventoinnin yhteydessä kuvan perusteella arvioidulle paikalle kaivettiin neljä koekuoppaa. Yhdestä koekuopasta (kk 4) löydettiin betonirakenteen jäännös. Kyseessä on mahdollisesti samanlainen konekivääriasema kuin Pispan koulun ja Mäkikatu 43:n kohteissa, länteen suunnattu (ks. Koekuopat).

Informantin (synt. 1934, asunut sittemmin puretussa talossa Pispalanharju 39 vuoteen 1943 saakka) mukaan paikalla on ollut samanlainen "betonikansi", kuin Pispan koulun konekivääriasemissa. Rakenteessa "oli jonkinlainen syvennys betonireunan jälkeen, jonne heitettiin kaikenlaista rojua sen täyttämiseksi. Nythän se kohta on täysin maisemoitu." (s-posti 30.10.2008).

4. Paikallisasukkaiden kertoman mukaan em. paikan itäpuolella, puiston N-osassa, keinun kohdalla on vielä 1960-luvulla ollut näkyvissä betoninen "laatta", todennäköisesti siis suojahuoneen tai tuliaseman katto. Siitä on johtanut yksi käytävä tai "tunneli" (katettu yhdyshauta) koilliseen, tien alle ja sen toiselle puolelle, ilmeisesti Pispalanharju 34:n alla olevaan "bunkkeriin". Toinen käytävä johti länteen, todennäköisesti siis vanhassa valokuvassa esiintyvään linnoituslaitteeseen.

"Pyykkimetsässä", etenkin puiston SW-reunalla on näkyvissä muutamia epämääräisiä maakumpareita, mahdollisesti suojavallien ja tuliasemien jäännöksiä.

5. Pispalanharju 31. Talon ja kadun välissä on kertoman mukaan sijainnut hirsistä rakennettu, n. 6 m (?) syvä keskuskorsu, johon on liittynyt useita "sivukäytäviä" ja harjun rinteille johtavia juoksuhautoja. Yksi yhdyshaudoista on johtanut Pispalanharju 32:n "bunkkerille" (Adel 2001). Heleniuksen mukaan "bunkkeri" oli rakennettu pyöreistä hirsistä, mutta sen katto oli sementtiä. "Se oli niin korkea, että mies pystyi suorana seisomaan. Seinänvieriä kiersivät laverit. ... bunkkerin päällä oli pärekatto. Santamäki oli rakentanut talonsa välittömästi venäläisten lähdön jälkeen ja se oli valmistunut 1916. Keväällä 1918 talon ostivat Kalle ja Impi Kivelä. Kivelä ryhtyi heti oston jälkeen purkamaan bunkkeria, kasasi hirret pihamaalle ja peitti montun kivien ja mullan sekoituksella. Hirret Kivelä käytti talonsa laajennukseen" (Helenius 2001, 148-149) eli talon SE-osan rakentamiseen.

Puretun korsun sijainti arvioitiin Heleniuksen julkaisemien vanhojen kuvien perusteella. Korsuun liittyvien yhdyshautojen tarkasta sijainnista ja kunnosta ei ole tietoa.

Maaliskuussa 2008 maakuntamuseo teki tontin SE-reunalla talon remonttiin liittyvien kaivutöiden arkeologisen valvonnan (U. Lähdesmäki), jossa ei löydetty merkkejä muinaisjäännöksestä. Talon silloisen omistajan mukaan bunkkerin betonikatossa on ollut ratakiskoja, joita käytettiin myöhemmin saunan ja nyt puretun maakellarin rakentamisessa. Osa kiskoista on tallessa.

Paikalla tehtiin koekaivaus vuonna 2020. Kiinteistön lounaisosaan sijoitetulta koealueelta löytyi sorakerroksen alta suorakaiteenmuotoinen betonirakenne, jonka koko oli 5,6 x 4,0 m. Sen kattorakennetta paljastettiin kuitenkin vain sen verran, että saatiin selvitettyä rajat niihin suuntiin, joihin rakentamista oli suunniteltu. Rakenne tulkittiin ulkomuodon ja maastosijoituksen perusteella ensimmäisen maailmansodan aikaiseksi suojahuoneeksi. Kiinteistön muista osista ei löytynyt puolustusvarustukseen liittyviä rakenteita tai maakerroksia.