Pirkanmaan maakuntamuseo suoritti vuonna 2008 Tampereen Ylä- ja Ala-Pispalan sekä Tahmelan kaupunginosien arkeologisen inventoinnin. Tutkimukset tehtiin Tampereen kaupungin tilauksesta uuden asemakaavan laatimisen vuoksi. Tutkimuksen kustannukset olivat n. 16500 euroa. Inventoinnin kenttä- ym. töitä johti Pirkanmaan maakuntamuseon kulttuuriympäristöyksikön tutkija, FM Vadim Adel, jonka työpanos projektissa oli yhteensä kolme kuukautta. Apulaistutkijana toimi arkeologian opiskelija Teemu Tiainen Oulun yliopistosta. Töiden valvojana oli tutkija, FM Ulla Lähdesmäki joka oli mukana myös yhdessä maastotarkastuksessa. Inventoinnin esityöt tehtiin talvella ja keväällä 2008. Kenttätyöt suoritettiin 5.-20.5. (Vadim Adel ja Teemu Tiainen), 6.10. (Vadim Adel ja Ulla Lähdesmäki) ja 21.11.2008 (Vadim Adel). Jälkityöt ja raportti tehtiin vuoden loppupuolella.

Inventointialue sijaitsee Tampereen länsiosassa, Tammerkoskesta 2 km länteen, Näsijärven (pinnan korkeus 95,4 m mpy) ja Pyhäjärven (77,2 m) välisen kannaksen länsiosassa, sen kapeimmassa kohdassa. Lounaassa ja etelässä se rajautuu Pyhäjärven Hyhkynlahden rantaan, lännessä vanhaan uittotunneliin, koillisessa ja pohjoisessa NW-SE-suuntaiseen rautatiehen, joka kulkee kannasta pitkin sen pohjoisosassa. Inventointialueen mitat ovat 1,9 km (NW-SE) x 1,1 km, pinta-ala 110 ha (ks. yleiskartat). Ala-Pispala muodostaa inventointialueen luoteisosan, Ylä-Pispala itä- ja Tahmela eteläosan. Maasto on hyvin epätasaista, ja korkeuserot ovat suuria. Alueen korkein kohta on sen itäosassa, NW-SE-suuntaisen Pispalanharjun laella (159 m). Etenkin harjun lounaisrinne on hyvin korkea ja jyrkkä; Ala-Pispalassa harjun rinteet loivenevat huomattavasti. Tutkimusalueen keskiosassa, harjun ja Pyhäjärven välissä kulkee loivarinteinen rantavyöhyke. Tahmelan eteläosassa sijaitsee korkea (138 m) ja jyrkkärinteinen kalliomäki, Ansionkallio, ja myös Pyhäjärven ranta muuttuu kallioiseksi jyrkänteeksi.

Inventointialueelta tunnettiin ennestään neljä kiinteää muinaisjäännöstä: Tahmelan uhrilähde (kohde 6) ja kolme linnoituslaitetta 1. maailmansodan ajalta (kohteet 7 ja 8). Esihistoriallisia irtolöytöjä oli tiedossa viisi (kohteet 12-16).

Tampereen ensimmäisen muinaisjäännösinventoinnin suoritti Jouko Räty vuosina 1971-72. Silloin Pispalan alueella todettiin yksi kiinteää muinaisjäännös, Tahmelan lähde (Räty 1972). Vuoden 1994 Tampereen perusinventoinnissa (Teija Nurminen) alueelta ei löydetty uusia kiinteitä muinaisjäännöksiä (Rajala 1995).

2000-luvulla maakuntamuseo suoritti Pispalassa kolme arkeologista tarkastusta (kohteet 8, 10, 16; Adel 2001; Lähdesmäki 2005; Korri & Lähdesmäki 2005). Yhden tarkastuksen tuloksena Pispan koulun linnoituslaitteet lisättiin muinaisjäännösluetteloon (Lähdesmäki & Palokoski 2005, 225). Lisäksi vuonna 2006 Kalle Luoto, Ulla Lähdesmäki ja Aino Nissinaho suorittivat pienet koekaivaukset Tahmelan lähteen lähistöllä (Lähdesmäki 2007). Viimeksi Olli Soininen (2007) tarkasti kohteen nro 7 (Mäkikatu 43) ja Ulla Lähdesmäki (2008) teki arkeologista valvontaa Pispalanharjulla (kohde 10). Molemmat tutkimukset koskivat 1. maailmansodan aikaisia puolustusvarustuksia. Soinisen tarkastuksen perusteella Mäkikatu 43:n kohde tallennettiin muinaisjäännösrekisteriin mahdollisena muinaisjäännöksenä.

Inventoinnissa tarkastettiin lähes kaikki alueen ennestään tunnetut arkeologiset kohteet ja etsittiin uusia muinaisjäännöksiä. Tavoitteena oli paikantaa ja dokumentoida alueen kiinteät muinaisjäännökset ja muut asemakaavassa huomioitavat kohteet mahdollisimman kattavasti.

Esihistoriallisia muinaisjäännöksiä etsittiin pääasiassa topografisesti otollisilta alueilta, koska alueen irtolöytöjen (5 kpl, kohteet 12-16) löytöpaikkatiedot ovat enimmäkseen hyvin puutteellisia. Yksi kivikautinen irtolöytöpaikka (kohde 16) jätettiin tarkastamatta, koska se oli tarkastettu museon toimesta vuonna 2005 (Korri & Lähdesmäki 2005). Historiallisen ajan kohteita etsittiin pääasiassa kirjallisuudesta, arkistolähteistä ja yleisöilmoituksista saatujen tietojen perusteella. Kaikki paikannetut kohteet ja inventoinnin aikana tarkastetut alueet on merkitty Yleiskarttoihin. Viimeisenä oleva inventointikohde (nro 17) tuli museon tietoon raportinteon loppuvaiheessa, eikä sitä ollut enää mahdollista tarkastaa tämän projektin puitteissa.

Inventoinnin esityövaiheessa arkistoista etsittiin tietoja Pispalan 1. maailmansodan aikaisista linnoituksista. Arkistotutkimuksia tehtiin Kansallisarkistossa Helsingissä (mukaan lukien entisen Sota-arkiston kokoelmat) ja Venäjän valtiollisessa sotahistoriallisessa arkistossa Moskovassa yhteensä noin 10 työpäivää (matkustusaika mukaan lukien). Pispalan puolustusasemaa koskevia alkuperäisiä asiakirjoja löytyi ainoastaan Moskovasta. Käytettävissä olleen ajan puitteissa ei löydetty riittävän yksityiskohtaisia karttoja linnoituksista. Läpikäydyt 42. armeijakunnan esikunnan asiakirjat tarjoavat kuitenkin tärkeän taustamateriaalin Pispalan linnoitusjärjestelmän funktion, merkityksen ja rakenteen ymmärtämiseksi sekä dokumenttipohjan kenttätutkimuksissa löytyneiden kohteiden historialliselle tulkinnalle.

Kiinteiden muinaisjäännösten kartoittaminen tiheään rakennetulla pientaloalueella olisi mahdotonta ilman tiivistä yhteistyötä sen asukkaiden kanssa. Tämän vuoksi inventoinnista tiedotettiin laajasti maanomistajakirjeiden avulla sekä internetin ja lehdistön kautta. Lisäksi vuoden aikana järjestettiin useita tilaisuuksia, joissa pispalalaisille ja muille kiinnostuneille kerrottiin inventoinnista ja kerättiin löytö- ja muinaisjäännösilmoituksia sekä muisti- ja perimätietoa mahdollisista kiinteistä muinaisjäännöksistä. Tällaisten ennakkotietojen ja erimuotoisten yleisöilmoitusten keräämiseen sekä inventoinnista tiedottamiseen osallistuivat mm. Vadim Adel, Ulla Lähdesmäki ja arkeologi, museolehtori, FM Aino Nissinaho, joka mm. haastatteli joitakin Pispalan vanhoja asukkaita. Samanaikaisesti arkeologisen inventoinnin yhteydessä maakuntamuseo teki alueella rakennusinventoinnin päivittämistä ja täydentämistä, jolloin alueen asukkailta myös saatiin muinaisjäännösilmoituksia (tutkija Miia Hinnerichsen).

Inventoinnin esityövaiheessa tutkittiin käytettävissä olevat, aluetta koskevat vanhat kartat 1700-luvulta alkaen. Historiallisessa kartta-analyysissä vanhat kartat vertailtiin nykyiseen karttapohjaan ottaen huomioon niiden mittakaava- ja suuntausominaisuudet, mahdolliset virheet sekä maiseman muutokset. Muinaisjäännösten paikantamiseksi tietty vanhan kartan osa asemoitiin nykyiselle karttapohjalle kuvankäsittelyohjelman (Adobe Photoshop) ja MapInfo -ohjelman avulla.

Inventoinnin kenttätyömenetelmiin kuuluivat koekuopitus, pintapoiminta ja muinaisjäännösten näkyvien rakenteiden visuaalinen havainnointi. Koekuopat kaivettiin paikkoihin, jotka valittiin käytettävissä olevien ennakkotietojen pohjalta (kohde 10) tai intuitiivisesti topografian perusteella. Kaivuutyö tehtiin lapiolla ja lastalla puhtaaseen pohjamaahan tai kiinteään rakenteeseen asti, kaivettu maa seulottiin tarvittaessa. Koekuopat peitettiin kaivamisen jälkeen. Koekuoppien lisäksi tehtiin pieniä lapionpistoja ja kairauksia ns. T-piikillä. Pintapoimintaa tehtiin kasvimailla, poluilla, tie- ja ojaleikkauksilla sekä muualla, missä maanpinta oli rikottuna.

Kaikki kiinteät muinaisjäännökset dokumentoitiin kentällä valokuvaamalla, sanallisin kuvauksin ja merkitsemällä ne pohjakarttoihin mittakaavassa 1:2000, 1:1000 tai 1:500 1-3 m:n tarkkuudella. Kuvissa esiintyvän linjakepin pituus on 150 cm (jaettu viiteen punaiseen tai valkoiseen 30 cm:n osaan). Etäisyysmittaukset maastossa suoritettiin pääasiassa 50 m:n mittanauhalla tai riippuen tilanteesta etäisyysmittarilla Bushnell Laser 500 ja askelmitalla 1 m:n tarkkuudella sekä silmämääräisesti n. 1-10 m:n tarkkuudella. Jälkitöissä paikkatiedot siirrettiin kenttäkartoista MapInfo -pohjaiseksi tietokannaksi. Mapinfo Professional -ohjelman (versio 8.0) avulla laskettiin kohteiden koordinaatit ja tulostettiin kaikki raportin kartat. Pohjana käytettiin Tampereen kaupungin kantakarttaa. Peruskarttaotteiden pohjana on v. 2005 version PerusCD-kartta (© Maanimittauslaitos, käyttöoikeuslupa PISA/020/2006). Kaikki inventointikohteiden tiedot tallennettiin maakuntamuseon YmpäristöSIIRI -tietokantaan, josta tulostettiin raportin pääosa. Koordinaattitiedot on ilmoitettu raportissa sekä yhtenäis- (p ja i), että peruskoordinaatteina (x ja y). Inventointikuvat säilytetään Pirkanmaan maakuntamuseon kulttuuriympäristöyksikössä. Inventoinnissa ei saatu talteen luetteloitavia esinelöytöjä.

Inventoinnin aikana tarkastettiin yhteensä 15 arkeologista kohdetta, useita muita, ennakkotietojen tai topografian perusteella potentiaalisiksi arvioituja alueita sekä useita yleisön ilmoittamia kohteita. Inventoinnin tuloksena alueelta tunnetaan 10 kiinteäksi muinaisjäännökseksi tulkittua kohdetta (kohteet 1-4 ja 6-11) ja yksi muu kaavassa suojeltavaksi ehdotettu rakenne (kohde 5). Kokonaan uusia kohteita on seitsemän (1-5, 9, 11). Kaikki uudet kohteet ovat historialliselta ajalta ja yhtä lukuunottamatta (kohde 5) kuuluvat ehdotuksemme mukaan rauhoitusluokkaan 2 (rauhoitettu kiinteä muinaisjäännös, jonka arvon selvittäminen edellyttää tarkempia tutkimuksia). Suurimman ryhmän muodostavat Venäjän armeijan vuosina 1915-1917 rakentamat puolustusvarustukset, jotka ovat alunperin kuuluneet yhtenäiseen linnoitusjärjestelmään (kohteet 7-10).

Adel, Vadim 2001. Tampere, Pispalanharju 32. Arkeologisen kohteen tarkastus. Raportti 10.8.2001. Tampereen museot. 5 s.

Alanen, Timo & Kepsu, Saulo 1989. Kuninkaan kartasto Suomesta 1776-1805. Hki. 397 s.

Bergius, P. 1783 (1784). [Pispalan kylän isojakokartta]. - Maanmittauslaitoksen arkisto.

Hall, Daniel 1767. Första delen af chartan öfver Carla, Rahola och Willilä skatte rusthålls samt Pispala, Hyhky, Waakola och Tohloppi byars... Kartta.

Hall, Daniel 1770. [Pirkkalan pitäjän kartta]. - Krigsarkivet. Finska handritade kartor, Pf 73, nr 1.

Harjula, Kristiina 1992. Unelma Pispalasta. Tampereen kaupunki. 135 s.

Heiskanen, Jari 2006. Tampere. Tahmelan lähteen ympäristön maankäyttö. Pirkanmaan maakuntamuseo. 23 s.

Helenius, Kyllikki 2001. Pispala Tampereen pääkaupunki. Tampere-Seura ry. 160 s.

Korri, Eevastiina ja Lähdesmäki, Ulla 2005. Tampere Tahmela Tahmelan viertotie. Arkeologisen kohteen tarkastus. Raportti 23.11.2005. Pirkanmaan maakuntamuseo. 7 s.

Louhivaara, Maija 1999. Tampereen kadunnimet. Tampereen museoiden julkaisuja 51. Tampere. 302 s.

Lähdesmäki, Ulla 2005. Tampere, Pispala, I maailmansodan puolustusvarustukset. Arkeologisen kohteen tarkastuskertomus 18.2.2005. Pirkanmaan maakuntamuseo. 8 s.

Lähdesmäki, Ulla 2007. Tampere, Tahmelan lähteen ympäristön koekaivaus 2006. Raportti 8.8.2007. Pirkanmaan maakuntamuseo. 15 s.

Niukkanen, Marianna 2008. Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset. Opas määrittelyyn ja suojeluun. Museovirasto. 75 s.

Rajala, Ulla 1995. Tampereen kaupungin inventointi 1994. (Kenttätyöt: Teija Nurminen). Raportti 20.1.1995. Tampereen museot. 353 s.

Rantatupa, Heikki 2008. Pispalan markkinapaikka Tampereella. Sähköpostiviesti 14.8.2008.

Rasila, Viljo 1988. Markkinapaikasta tehdaskaupungiksi. - Tampereen historia I. Tampereen kaupunki. S. 315-735.

Räty, Jouko 1972. Tampereen muinaisjäännökset. Tampereen alueen, paitsi Teiskon kaupunginosan, inventointi. Raportti 30.3.1972. Museovirasto. 68 s.

Salo, Unto 1988. Tampereen esihistoria. - Tampereen historia I. Tampereen kaupunki. S. 53-162.

Sinisalo, Uuno 1960. Ensimmäisen maailmansodan varustuksia Pispalanharjulla. - Tammerkoski 1960: 11-12. S. 49 (373).

Soininen, Olli 2007. Tampere Mäkikatu 43. Arkeologisen kohteen tarkastus. Raportti. Museovirasto.

Suvanto, Seppo 1973. Keskiaika. Satakunnan historia III. 471 s.

Suvanto, Seppo 1988. Talonpoikainen Tampere keskiajalta 1600-luvun puoliväliin. - Tampereen historia I. Tampereen kaupunki. S. 161-313.

Suvanto, Seppo 2001. Vanhan Satakunnan henkilötiedosto 1303-1571. - http://www.narc.fi/suvanto

Taive, William 1964. Pispalanharju linnoitettiin ensimmäisen maailmansodan aikana lujasti. - Tammerkoski 1964:7, s. 200.

Tampere. Kantakaupungin ympäristö- ja maisemaselvitys. Tampereen kaupunki/suunnittelupalvelut.

Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998. Tampereen kaupungin kaavoitusyksikkö, julkaisuja 2/98. 318 s.

Ei luetteloitavia löytöjä.