Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikon mukaiseen rakennuslupahakemukseen. Lupaa haetaan uuden asuinrakennuksen ja kevytrakenteisen autokatoksen rakentamiselle Tampereen Ylä-Pispalan kaupunginosaan, osoitteeseen Pispalanharju 32. Lisäksi on tarkoitus kunnostaa tontin vanhan asuinrakennuksen julkisivut ja muuttaa julkisivuväritystä sekä rakentaa vesi- ja viemärijohto. Maakuntamuseo on antanut hakijalle ennakkolausunnon hankkeesta, erityisesti muinaisjäännöksen osalta, 9.12.2020 (DIAR: 758/2020).
Rakennetun ympäristön ja maiseman osalta Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa, että alueella on merkittäviä maisemallisia ja kulttuurihistoriallisia arvoja. Pispalanharju 32 on osa valtakunnallisesti merkittävää Pispalanrinteen rakennettua kulttuuriympäristöä ja maakunnallisesti arvokasta Pispalanharju - Pyynikki maisema-aluetta. Arvoalueet on merkitty voimassa oleviin Pirkanmaan 2040 maakuntakaavaan sekä Tampereen kantakaupungin yleiskaavaan 2040. Arvojen säilyminen on huomioitava kaikessa alueen maankäytössä. Lisäksi tontilla sijaitseva vanha asuinrakennus on Pispalan - Tahmelan rakennetun ympäristön inventoinnissa (Pirkanmaan maakuntamuseo, 2008) määritelty kulttuurihistoriallisesti ja maisemallisesti erittäin merkittäväksi (arvoluokka 1).
Alueella on voimassa 2016 hyväksytty suojeluasemakaava, jossa tonttiin kohdistuu lukuisia suojeluun ja uudisrakentamisen ohjaamiseen tähtääviä kaavamerkintöjä. Keskeisimmät näistä ovat tontin vanhan, pienikokoisen asuinrakennuksen suojelu srp-1 merkinnällä (Suojeltava rakennus. Rakennus edustaa erityisen hyvin paikallista rakentamisen tapaa ja sillä on rakennushistoriallista, historiallista tai kaupunkikuvallista merkitystä. Rakennusta ei saa purkaa ja sen ominaispiirteet tulee korjaus- ja muutostöissä säilyttää. Rakennuksen rungon ja katon muotoa ei saa muuttaa eikä julkisivujen kulttuurihistoriallista arvoa turmella.) sekä poikkeuksellisen hyvin perinteisen ilmeensä säilyttäneen tontin sk-piha -merkintä (Kulttuurihistoriallisesti erittäin arvokas pihapiiri. Muutokset ja lisärakentaminen tulee tehdä kulttuurihistoriallisia ominaispiirteitä kunnioittaen.). Lisäksi rakentamista ohjataan kaavassa myös yleismääräyksillä sekä rakentamistapaohjeella.
Rakennuslupa-aineistojen perusteella rinteeseen tontin perälle, vanhan asuinrakennuksen taakse, rakennettaisiin uusi asuinrakennus, joka olisi satulakattoinen, julkisivuiltaan puuverhoiltu, mutta rungoltaan kivirakenteinen ja ilmeeltään hillityn moderni. Kevytrakenteinen, kooltaan maltillinen, pulpettikattoinen ja väritykseltään uudisrakennuksen kanssa yhtenevä autokatos puolestaan sijoittuisi tontin länsikulmalle, lähelle katulinjaa. Tonttia rajaisi alueelle tyypillinen pystyrima-aita. Asuinrakennus vaikuttaa runkomuodoltaan, korkeudeltaan ja muilta ominaisuuksiltaan pääosin noudattavan kaavamääräyksiä ja rakennustapaohjetta ja molemmat rakennukset vaikuttavat ympäristöönsä sovitetuilta. Näiltä osin Pirkanmaan maakuntamuseolla ei ole rakennusluvasta huomautettavaa. Autokatoksen toteuttamiseen otetaan myöhemmin tässä lausunnossa erikseen kantaa arkeologian näkökulmasta.
Suojeltu vanha asuinrakennus on tarkoitus kunnostaa uusimalla katemateriaali sekä kunnostamalla tai uusimalla muut julkisivupinnat. Rakennuksen keskeiset kaavalla suojellut ominaispiirteet ovat: runkomuoto, loiva kolmiorimahuopakatettu satulakatto, lasikuisti, säilyneet 1900-luvun alkupuolen materiaalit ja rakennusosat, kuten useista materiaaleista muodostuva perustus ja sokkeli, vaihteleva vaaka-pysty-julkisivulaudoitus, listoitukset, pieniruutuiset puurunkoiset ikkunat ja koristeelliset hammastetut ikkunoiden kehykset. Jotta rakennuksen arvot ja ominaispiirteet säilyvät, tulee kunnostus tulee tehdä sen omilla ehdoilla, ominaispiirteitä kunnioittaen, perinteisiä materiaaleja ja alkuperäisiä rakennusosia vaalien.
Rakennuslupa-aineistossa vanhan asuinrakennuksen katemateriaaliksi on merkitty musta kermi tai saumattu pelti. Pirkanmaan maakuntamuseon näkemys on, että rakennuksen vesikatto tulee toteuttaa nykyisen mukaisena kolmiorimahuopakatteena, joka on ollut alueen pienten työväen asuinrakennusten tyypillinen katemateriaali pärekattojen väistymisen jälkeen. Sokkelin ja perustusten osalta aineisto on epäselvä, eikä siitä täysin käy ilmi millaisia muutoksia näihin kohdistuu. Rakennus on perustettu lohkotuille kivipaasille, joiden välit on muurattu umpeen luonnonkivillä ja betonilla. Kuistin perustusta peittää laudoitus. Tämä perinteinen, materiaaliltaan vaihteleva ilme tulee säilyttää. Sokkelia ei tule yhtenäistää eikä peittää rappauksella.
Aineiston perusteella näyttäisi, että julkisivulaudoitus on tarkoitus uusia kokonaan vaakalaudoituksena ja listoitusta yksinkertaistaa etenkin ikkunoiden kehysten osalta. Tätä ei voida hyväksyä, sillä laudoituksen muuttaminen yhdenmukaiseksi koko rakennuksessa muuttaisi merkittävästi rakennuksen alkuperäistä ilmettä, joka muodostuu pääkerroksen vaakalaudoituksesta ja vinttikerroksen kapeasta pystypaneloinnista. Listoituksen yksinkertaistaminen puolestaan hävittäisi rakennuksen rakentamisajasta kertovia tyylipiirteitä. Nykyinen laudoitus ja listoitus tulee säilyttää, tarvittaessa paikkakorjata ja vain aivan välttämättömin osin uusia. Uuden laudoituksen ja listoitusten tulee vastata leveydeltään, profiililtaan ja muilta yksityiskohdiltaan aiempaa.
Lupa-aineiston julkisivu- ja havainnekuvissa esitetyt vanhan asuinrakennuksen ikkunat eivät täysin puite- ja ruutujaoltaan vastaa rakennuksen vanhoja ikkunoita. Aineistoista ei myöskään käy ilmi, onko vanhat ikkunat tarkoitus uusia vai kunnostaa. Ikkunoiden aukkokoon, ruutu- tai puitejaon muutos ei ole hyväksyttävissä. Vanhat ikkunat tulee ensisijaisesti kunnostaa. Mikäli ikkunoiden uusiminen on aivan välttämätöntä, tulee uusien ikkunoiden olla puurunkoisia ja vastata kooltaan, ruutu- tai puitejaoltaan sekä muilta yksityiskohdiltaan aiempia ikkunoita.
Edellä mainituilta osin vanhan rakennuksen kunnostussuunnitelmia tulee vielä kehittää. Lisäksi kunnostuksen yhteydessä tulee kiinnittää huomiota siihen, etteivät rakennuksen mittasuhteet tai muut yksityiskohdat, kuten ikkunoiden asema julkisivulaudoituksen tasossa tai avoimien räystäiden muoto tai pituus muutu. Vanhan rakennuksen värityksen muutokseen Pirkanmaan maakuntamuseolla ei ole huomautettavaa.
Pihaa koskevat muutokset, kuten istutukset tai laatoitukset eivät pääsääntöisesti vaadi rakennuslupaa. Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo kuitenkin tarpeelliseksi huomauttaa, että asemakaavan sk-piha -merkintä edellyttää pihan 1900-luvun alkupuolelle tyypillisten kulttuurihistoriallisten ominaispiirteiden säilyttämistä. Näitä piirteitä ovat osin luonnonmukainen, paikoin pengerretty rinnepiha, perinteinen pihan pinta (nurmi, sora) ja kasvillisuus. Näiden piirteiden säilyttämiseksi pihalla tulee vältää laajaa pihan tasaamista ja laatoitusta sekä modernin pihakasvillisuuden istuttamista. Myöskään asfaltointi ei sovi perinteisen pispalalaispihan ilmeeseen.
Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa, että kiinteistöllä sijaitsee osa muinaismuistolain suojaamaa kiinteää muinaisjäännöstä Pispalanharju (mj-tunnus 1000006152), joka on 1.maailmansodan aikainen linnoitusalue. Tontin alueella sijaitsee betonista ja pohjaosaltaan luonnonkivistä tehty rakenne, todennäköisesti suojahuone tai konekivääriasema. Kiinteän muinaisjäännöksen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen ja muu siihen kajoaminen ilman muinaismuistolain nojalla annettua lupaa on kielletty. Kiinteään muinaisjäännökseen kuuluu suoja-alue, jonka leveys on vähintään 2 m muinaisjäännöksen näkyvistä ulkoreunoista (MML 1, 4 ja 5 §).
Linnoituslaitteen tarkka sijainti ja laajuus on selvitetty Museoviraston koekaivausryhmän toimesta v. 2020, ja alustavan raportin mukaan jatkotutkimuksiin tontilla ei olisi tarvetta. Hankkeen suunnitelmissa autokatos sijoittuu osittain linnoitteen luoteisosan päälle. Hakijan antamien tietojen mukaan katoksen lattia tulisi olemaan maapohjainen ja auton painoa jaettaisiin teräsritilä- sekä Finnfoamlevy-ratkaisulla laajalle alueelle. Näin toteutettaessa linnoitteeseen kohdistuisi ajoneuvon paino tasaisesti. Ritiläratkaisu tulee mahdollistamaan myös linnoitteen esiinottamisen tarvittaessa helposti ja jopa purkamatta katosta. Katoksen tukitolpat sijoittuisivat 0,5-1,5 m etäisyydelle betonirakenteen reunasta. Vuoden 2008 inventointiraportin tietojen mukaan kyseinen pihan osa on aikaisemmin ollut käytössä auton parkkipaikkana.
Neuvoteltuaan asiasta Museoviraston kanssa maakuntamuseo toteaa, että esitetyn suojarakenteen tekeminen on muinaisjäännöksen suojelun näkökulmasta perusteltua. Hankevastaavan tulee kuitenkin vielä arvioida, onko oletettavissa tilannetta, missä suojarakenteiden suojauskyky heikentyy tai ei ole riittävä. Jos silloin linnoite rikkoutuu, voidaan se katsoa luvattomaksi kajoamiseksi muinaisjäännökseeen. Tämän vuoksi maakuntamuseo esittää tutkittavaksi mahdollisuutta täyttää linnoitteen sisätila (tai sen osa) leca-soralla tai vaahtolasilla, joka voi auttaa estämään katon sortumisen ja suojahuoneen vaurioitumisen arvaamattomissa tilanteissa.
Autokatoksen rakentamiseen liittyvät kaivutyöt 2 m leveällä suoja-alueella tulee tehdä maakuntamuseon arkeologin valvonnassa, jonka aikataulusta tulee sopia hyvissä ajoin, vähintään kolme viikkoa ennen töiden aloittamista.
Rakennusaikaisen raskaan liikenteen ajaksi muinaisjäännös tulee suojata riittävin keinoin siten, ettei sille aiheudu vaaraa. Betonirakennetta ei kiinteänä muinaisjäännöksenä saa vahingoittaa. Suunnitelma sen suojaamisesta sekä rakennusaikaisesta työkoneiden ja ajoneuvojen kulkureiteistä tulee lähettää maakuntamuseoon hyväksyttäväksi ja liittää lupahakemukseen. Aiemmin esitetty ehdotus ylitysrampista on mahdollinen ratkaisu, mikäli metallirampin reunat asetetaan selvästi betonirakenteen ulkopuolelle, jolloin paino ei kohdistu muinaisjäännökseen.
Suunnitelmaan merkitty kiinteän muinaisjäännöksen (linnoitteen) sijainti poikkeaa jossain määrin Museoviraston koekaivausryhmän laatiman kartan merkinnöistä. Rakenteen tarkka sijainti tulee varmistaa ja ottaa huomioon ennen autokatoksen perustustöiden aloittamista.
Autokatoksen suunnitelma on hyväksyttävissä edellä mainituin ehdoin, jotka on kirjattava rakennuslupaan.
Vesi- ja viemäriputkisto kadulta uudisrakennuspaikalle on suunniteltu toteutettavaksi alitusporauksena noin 3 m syvyydessä vanhan rakennuksen ja linnoituslaitteen välissä. Suunnitelmat ovat tältä osin hyväksyttävissä. Mahdollisista muista koneellisista kaivutöistä muinaisjäännösalueella (kaavan sm-merkintä) ja niiden arkeologisen valvonnan tarpeesta tulee neuvotella hyvissä ajoin maakuntamuseon kanssa.
Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikon mukaiseen rakennuslupahakemukseen. Lupaa haetaan uuden asuinrakennuksen ja kevytrakenteisen autokatoksen rakentamiselle Tampereen Ylä-Pispalan kaupunginosaan, osoitteeseen Pispalanharju 32. Lisäksi on tarkoitus kunnostaa tontin vanhan asuinrakennuksen julkisivut ja muuttaa julkisivuväritystä sekä rakentaa vesi- ja viemärijohto. Maakuntamuseo on antanut hakijalle ennakkolausunnon hankkeesta, erityisesti muinaisjäännöksen osalta, 9.12.2020 (DIAR: 758/2020).
Rakennetun ympäristön ja maiseman osalta Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa, että alueella on merkittäviä maisemallisia ja kulttuurihistoriallisia arvoja. Pispalanharju 32 on osa valtakunnallisesti merkittävää Pispalanrinteen rakennettua kulttuuriympäristöä ja maakunnallisesti arvokasta Pispalanharju - Pyynikki maisema-aluetta. Arvoalueet on merkitty voimassa oleviin Pirkanmaan 2040 maakuntakaavaan sekä Tampereen kantakaupungin yleiskaavaan 2040. Arvojen säilyminen on huomioitava kaikessa alueen maankäytössä. Lisäksi tontilla sijaitseva vanha asuinrakennus on Pispalan - Tahmelan rakennetun ympäristön inventoinnissa (Pirkanmaan maakuntamuseo, 2008) määritelty kulttuurihistoriallisesti ja maisemallisesti erittäin merkittäväksi (arvoluokka 1).
Alueella on voimassa 2016 hyväksytty suojeluasemakaava, jossa tonttiin kohdistuu lukuisia suojeluun ja uudisrakentamisen ohjaamiseen tähtääviä kaavamerkintöjä. Keskeisimmät näistä ovat tontin vanhan, pienikokoisen asuinrakennuksen suojelu srp-1 merkinnällä (Suojeltava rakennus. Rakennus edustaa erityisen hyvin paikallista rakentamisen tapaa ja sillä on rakennushistoriallista, historiallista tai kaupunkikuvallista merkitystä. Rakennusta ei saa purkaa ja sen ominaispiirteet tulee korjaus- ja muutostöissä säilyttää. Rakennuksen rungon ja katon muotoa ei saa muuttaa eikä julkisivujen kulttuurihistoriallista arvoa turmella.) sekä poikkeuksellisen hyvin perinteisen ilmeensä säilyttäneen tontin sk-piha -merkintä (Kulttuurihistoriallisesti erittäin arvokas pihapiiri. Muutokset ja lisärakentaminen tulee tehdä kulttuurihistoriallisia ominaispiirteitä kunnioittaen.). Lisäksi rakentamista ohjataan kaavassa myös yleismääräyksillä sekä rakentamistapaohjeella.
Rakennuslupa-aineistojen perusteella rinteeseen tontin perälle, vanhan asuinrakennuksen taakse, rakennettaisiin uusi asuinrakennus, joka olisi satulakattoinen, julkisivuiltaan puuverhoiltu, mutta rungoltaan kivirakenteinen ja ilmeeltään hillityn moderni. Kevytrakenteinen, kooltaan maltillinen, pulpettikattoinen ja väritykseltään uudisrakennuksen kanssa yhtenevä autokatos puolestaan sijoittuisi tontin länsikulmalle, lähelle katulinjaa. Tonttia rajaisi alueelle tyypillinen pystyrima-aita. Asuinrakennus vaikuttaa runkomuodoltaan, korkeudeltaan ja muilta ominaisuuksiltaan pääosin noudattavan kaavamääräyksiä ja rakennustapaohjetta ja molemmat rakennukset vaikuttavat ympäristöönsä sovitetuilta. Näiltä osin Pirkanmaan maakuntamuseolla ei ole rakennusluvasta huomautettavaa. Autokatoksen toteuttamiseen otetaan myöhemmin tässä lausunnossa erikseen kantaa arkeologian näkökulmasta.
Suojeltu vanha asuinrakennus on tarkoitus kunnostaa uusimalla katemateriaali sekä kunnostamalla tai uusimalla muut julkisivupinnat. Rakennuksen keskeiset kaavalla suojellut ominaispiirteet ovat: runkomuoto, loiva kolmiorimahuopakatettu satulakatto, lasikuisti, säilyneet 1900-luvun alkupuolen materiaalit ja rakennusosat, kuten useista materiaaleista muodostuva perustus ja sokkeli, vaihteleva vaaka-pysty-julkisivulaudoitus, listoitukset, pieniruutuiset puurunkoiset ikkunat ja koristeelliset hammastetut ikkunoiden kehykset. Jotta rakennuksen arvot ja ominaispiirteet säilyvät, tulee kunnostus tulee tehdä sen omilla ehdoilla, ominaispiirteitä kunnioittaen, perinteisiä materiaaleja ja alkuperäisiä rakennusosia vaalien.
Rakennuslupa-aineistossa vanhan asuinrakennuksen katemateriaaliksi on merkitty musta kermi tai saumattu pelti. Pirkanmaan maakuntamuseon näkemys on, että rakennuksen vesikatto tulee toteuttaa nykyisen mukaisena kolmiorimahuopakatteena, joka on ollut alueen pienten työväen asuinrakennusten tyypillinen katemateriaali pärekattojen väistymisen jälkeen. Sokkelin ja perustusten osalta aineisto on epäselvä, eikä siitä täysin käy ilmi millaisia muutoksia näihin kohdistuu. Rakennus on perustettu lohkotuille kivipaasille, joiden välit on muurattu umpeen luonnonkivillä ja betonilla. Kuistin perustusta peittää laudoitus. Tämä perinteinen, materiaaliltaan vaihteleva ilme tulee säilyttää. Sokkelia ei tule yhtenäistää eikä peittää rappauksella.
Aineiston perusteella näyttäisi, että julkisivulaudoitus on tarkoitus uusia kokonaan vaakalaudoituksena ja listoitusta yksinkertaistaa etenkin ikkunoiden kehysten osalta. Tätä ei voida hyväksyä, sillä laudoituksen muuttaminen yhdenmukaiseksi koko rakennuksessa muuttaisi merkittävästi rakennuksen alkuperäistä ilmettä, joka muodostuu pääkerroksen vaakalaudoituksesta ja vinttikerroksen kapeasta pystypaneloinnista. Listoituksen yksinkertaistaminen puolestaan hävittäisi rakennuksen rakentamisajasta kertovia tyylipiirteitä. Nykyinen laudoitus ja listoitus tulee säilyttää, tarvittaessa paikkakorjata ja vain aivan välttämättömin osin uusia. Uuden laudoituksen ja listoitusten tulee vastata leveydeltään, profiililtaan ja muilta yksityiskohdiltaan aiempaa.
Lupa-aineiston julkisivu- ja havainnekuvissa esitetyt vanhan asuinrakennuksen ikkunat eivät täysin puite- ja ruutujaoltaan vastaa rakennuksen vanhoja ikkunoita. Aineistoista ei myöskään käy ilmi, onko vanhat ikkunat tarkoitus uusia vai kunnostaa. Ikkunoiden aukkokoon, ruutu- tai puitejaon muutos ei ole hyväksyttävissä. Vanhat ikkunat tulee ensisijaisesti kunnostaa. Mikäli ikkunoiden uusiminen on aivan välttämätöntä, tulee uusien ikkunoiden olla puurunkoisia ja vastata kooltaan, ruutu- tai puitejaoltaan sekä muilta yksityiskohdiltaan aiempia ikkunoita.
Edellä mainituilta osin vanhan rakennuksen kunnostussuunnitelmia tulee vielä kehittää. Lisäksi kunnostuksen yhteydessä tulee kiinnittää huomiota siihen, etteivät rakennuksen mittasuhteet tai muut yksityiskohdat, kuten ikkunoiden asema julkisivulaudoituksen tasossa tai avoimien räystäiden muoto tai pituus muutu. Vanhan rakennuksen värityksen muutokseen Pirkanmaan maakuntamuseolla ei ole huomautettavaa.
Pihaa koskevat muutokset, kuten istutukset tai laatoitukset eivät pääsääntöisesti vaadi rakennuslupaa. Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo kuitenkin tarpeelliseksi huomauttaa, että asemakaavan sk-piha -merkintä edellyttää pihan 1900-luvun alkupuolelle tyypillisten kulttuurihistoriallisten ominaispiirteiden säilyttämistä. Näitä piirteitä ovat osin luonnonmukainen, paikoin pengerretty rinnepiha, perinteinen pihan pinta (nurmi, sora) ja kasvillisuus. Näiden piirteiden säilyttämiseksi pihalla tulee vältää laajaa pihan tasaamista ja laatoitusta sekä modernin pihakasvillisuuden istuttamista. Myöskään asfaltointi ei sovi perinteisen pispalalaispihan ilmeeseen.
Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa, että kiinteistöllä sijaitsee osa muinaismuistolain suojaamaa kiinteää muinaisjäännöstä Pispalanharju (mj-tunnus 1000006152), joka on 1.maailmansodan aikainen linnoitusalue. Tontin alueella sijaitsee betonista ja pohjaosaltaan luonnonkivistä tehty rakenne, todennäköisesti suojahuone tai konekivääriasema. Kiinteän muinaisjäännöksen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen ja muu siihen kajoaminen ilman muinaismuistolain nojalla annettua lupaa on kielletty. Kiinteään muinaisjäännökseen kuuluu suoja-alue, jonka leveys on vähintään 2 m muinaisjäännöksen näkyvistä ulkoreunoista (MML 1, 4 ja 5 §).
Linnoituslaitteen tarkka sijainti ja laajuus on selvitetty Museoviraston koekaivausryhmän toimesta v. 2020, ja alustavan raportin mukaan jatkotutkimuksiin tontilla ei olisi tarvetta. Hankkeen suunnitelmissa autokatos sijoittuu osittain linnoitteen luoteisosan päälle. Hakijan antamien tietojen mukaan katoksen lattia tulisi olemaan maapohjainen ja auton painoa jaettaisiin teräsritilä- sekä Finnfoamlevy-ratkaisulla laajalle alueelle. Näin toteutettaessa linnoitteeseen kohdistuisi ajoneuvon paino tasaisesti. Ritiläratkaisu tulee mahdollistamaan myös linnoitteen esiinottamisen tarvittaessa helposti ja jopa purkamatta katosta. Katoksen tukitolpat sijoittuisivat 0,5-1,5 m etäisyydelle betonirakenteen reunasta. Vuoden 2008 inventointiraportin tietojen mukaan kyseinen pihan osa on aikaisemmin ollut käytössä auton parkkipaikkana.
Neuvoteltuaan asiasta Museoviraston kanssa maakuntamuseo toteaa, että esitetyn suojarakenteen tekeminen on muinaisjäännöksen suojelun näkökulmasta perusteltua. Hankevastaavan tulee kuitenkin vielä arvioida, onko oletettavissa tilannetta, missä suojarakenteiden suojauskyky heikentyy tai ei ole riittävä. Jos silloin linnoite rikkoutuu, voidaan se katsoa luvattomaksi kajoamiseksi muinaisjäännökseeen. Tämän vuoksi maakuntamuseo esittää tutkittavaksi mahdollisuutta täyttää linnoitteen sisätila (tai sen osa) leca-soralla tai vaahtolasilla, joka voi auttaa estämään katon sortumisen ja suojahuoneen vaurioitumisen arvaamattomissa tilanteissa.
Autokatoksen rakentamiseen liittyvät kaivutyöt 2 m leveällä suoja-alueella tulee tehdä maakuntamuseon arkeologin valvonnassa, jonka aikataulusta tulee sopia hyvissä ajoin, vähintään kolme viikkoa ennen töiden aloittamista.
Rakennusaikaisen raskaan liikenteen ajaksi muinaisjäännös tulee suojata riittävin keinoin siten, ettei sille aiheudu vaaraa. Betonirakennetta ei kiinteänä muinaisjäännöksenä saa vahingoittaa. Suunnitelma sen suojaamisesta sekä rakennusaikaisesta työkoneiden ja ajoneuvojen kulkureiteistä tulee lähettää maakuntamuseoon hyväksyttäväksi ja liittää lupahakemukseen. Aiemmin esitetty ehdotus ylitysrampista on mahdollinen ratkaisu, mikäli metallirampin reunat asetetaan selvästi betonirakenteen ulkopuolelle, jolloin paino ei kohdistu muinaisjäännökseen.
Suunnitelmaan merkitty kiinteän muinaisjäännöksen (linnoitteen) sijainti poikkeaa jossain määrin Museoviraston koekaivausryhmän laatiman kartan merkinnöistä. Rakenteen tarkka sijainti tulee varmistaa ja ottaa huomioon ennen autokatoksen perustustöiden aloittamista.
Autokatoksen suunnitelma on hyväksyttävissä edellä mainituin ehdoin, jotka on kirjattava rakennuslupaan.
Vesi- ja viemäriputkisto kadulta uudisrakennuspaikalle on suunniteltu toteutettavaksi alitusporauksena noin 3 m syvyydessä vanhan rakennuksen ja linnoituslaitteen välissä. Suunnitelmat ovat tältä osin hyväksyttävissä. Mahdollisista muista koneellisista kaivutöistä muinaisjäännösalueella (kaavan sm-merkintä) ja niiden arkeologisen valvonnan tarpeesta tulee neuvotella hyvissä ajoin maakuntamuseon kanssa.
Jaa
Facebookissa