Lamminpää on Tampereen kaupunkitaajaman länsirajalle sijoittuva kaupunginosa, joka sijoittuu maisemallisesti Pirkanmaata ja Tampereen kaupunkirakennetta halkovan pitkän harjumuodostelman päälle ja rinteisiin. Harjulla kaupunginosan pääväylän ja alueen läpikulkuliikennettä palvelevan Ylöjärventien linjaus pohjautuu vanhaan maantiehen, Kyrönkankaantiehen, joka yhdisti maakuntia jo keskiajalla. Hyhkyn kylän takamaihin kuuluneessa Lammipäässä oli agraarikaudella vähän asutusta, lähinnä harjun juurella sijaitsevan Tohloppijärven ympäristöön sijoittuneita yksittäisiä torppia.

1900-luvun alussa viljelymaiseman reunalle sijoittuneessa Lamminpäässä oli edelleen lähinnä muutamia torppia ja pieniä peltokappaleita. Toisaalta sen sijainti kuivalla metsäharjulla, keskeisen päätien ja paikallisteiden risteyksessä sekä kasvavan teollisuuskaupungin lähellä teki siitä maatalouskaudella sopivan rakennuspaikan.

Lamminpään alueen rakentuminen alkoi 1900-luvun alkupuolella, kun Tampereen kasvava teollisuus haki lisätilaa kaupungin rajojen ulkopuolelta. Epilään ja myöhemmin myös Lielahteen perustettiin teollisuusyrityksiä, joiden keskeisenä sijoittumistekijänä oli vuonna 1895 rakennettu Porin rata. Kaarilan kartanolle kuuluneen Lamminpään alueen halpa tonttimaa ja väljyys houkuttelivat pääosin maaseudulta kaupunkiin teollisuustyön perässä muuttaneita ihmisiä. Tampereella kaupunkialueen pienuuden ja teollisuuden leviämisen seurauksena kaupungin rajojen ulkopuolelle syntyi 1900-luvun alkupuolella maatilojen maille taajaväkistä pientaloasutusta. Tämä yksityisten maatilojen maille syntynyt asutus sijoittui pääosin harjujaksoihin, jotka olivat viljelyyn kelpaamattomia. Lamminpään ohella saman harjumuodostelman varrella ovat samalla tavalla syntyneet Pispalan, Hyhkyn, Epilän ja Järvensivun esikaupungit, joiden sijoittumiseen vaikuttivat maanviljelyn ohella läheiset teollisuusalueet.

Lamminpään ensimmäisen tonttijaon laati Kaarilan kartanon omistajan pyynnöstä maanmittari K.D. Sinervä. Tämä Lamminpään varhainen asutus levittäytyi nopeasti harjun päälle ja rinteisiin. Asutusta ohjasivat harju, maantie ja muutamat paikallistiet. Alueen väkiluku kasvoi nopeasti ja 1920–luvulla Lamminpäässä oli yli tuhat asukasta. Julkisia palveluita edusti lähinnä jo 1920-luvulla valmistunut kansakoulu. Alkujaan Pirkkalaan ja vuodesta 1922 Pohjois-Pirkkalaan kuulunut Lamminpää liitettiin Tampereen kaupunkiin vuonna 1937 osana ns. Harjun jakokunnan aluetta. Pirkkalan jaossa syntynyt ja lyhytikäiseksi jäänyt Pohjois-Pirkkala käsitti Nokian, Siuron ja Pispalan taajamat.

Kaupunkiin liittämisen jälkeen Lamminpään asemakaavan laati Tampereen kaupungin asemakaava-arkkitehti Aaro Alapeuso, ja se vahvistettiin pienin, lähinnä vintin rakentamista koskevin muutoksin vuonna 1945. Asemakaavalla pyrittiin saamaan yhtenäisyyttä tonttijaosta huolimatta varsin vapaasti rakentuneeseen pientaloalueeseen. Vanhaan maantiehen ja osittain vanhaan tonttijakoon nojautunut asemakaava edustaa osittain jo sotien jälkeistä kaavoitusta ja kaupunkisuunnittelua, joiden keskeisiä ideoita olivat hajakeskitys ja asumalähiön ideat.

Sotavuosina laaditusta asemakaavasta oli vielä jätetty pois julkisen rakentamisen tontit, ja jo vuonna 1949 jouduttiin tekemään kaavamuutos Lamminpään lastenseimen rakentamiseksi. Rakennus sijoitettiin kaupunginosan itäreunalle, asemakaavassa puistoksi osoitetulle alueelle. Tampereen kaupungin kasvu ja pientalotonttien kysyntä johtivat siihen, että Lamminpään kaava-aluetta laajennettiin arkkitehti Alapeuson vuonna 1950 laatimalla asemakaavalla, jossa Lamminpään kansakoulun lähelle sijoitettiin uusia omakotitontteja. Ajan hengen mukaisesti viheralueilla oli edelleen merkittävä rooli ja nyt kaavaan sijoitettiin myös julkisen rakentamisen tontti.

Vuorentaustantien ja Ylöjärventien risteykseen suunniteltu Lamminpään torialue ja sitä ensimmäisessä asemakaavassa rajaavat kaksikerroksiset asuinrakennukset ovat jääneet pääosin toteutumatta. Pitkään jatkuneesta täydennysrakentamisesta huolimatta Lamminpäässä on yhä nähtävissä asemakaavaa edeltänyt 1920-luvun pientalorakentamisen muodostama kaupunkimaisema.

Heiskanen Jari; Selvitys Lamminpään sauna, pesula- ja neuvolarakennuksen kulttuurihistoriallisista arvoista. Pirkanmaan maakuntamuseo, kulttuuriympäristöyksikkö 2011.