Lapinniemen alue säilyi suhteellisen pitkään erämaana, jonka ainoita ihmisasutuksia oli Rauhaniemen tienoilla sijainnut Romsin torppa. Nimensä talo oli saanut isäntänsä Finlaysonin pellavatehtaan kaasumestarin Karl Romsin mukaan, joka oli muuttanut niemelle 1860-luvun alkupuolella. Alue kuului tuolloin Hatanpään kartanon maihin.

Vuonna 1877 Tampereen kaupunki osti maa-alueen, mutta laajempi rakennustoiminta sai odottaa vielä vuosisadan vaihteeseen. Koukkuniemeen tosin alettiin rakentaa kaupungin vaivaistaloa jo 1880-luvun alkupuolella. Tampereen Puuvillateollisuus Osakeyhtiön valittua Lapinniemen rannan tehtaansa paikaksi hyvien vesiliikenneyhteyksien vuoksi alkoi alueen laajamittaisempi rakentuminen. Tehdasrakennusten lisäksi alueelle rakentui asuintaloja jo 1900-luvun alkuvuosina. Rauhaniemeen rakennettu kansankylpylä perustettiin alkujaan 1920-luvulla. Koukkuniemen vaivastalo on muuttanut vuosisadan kuluessa muotoaan nykyiseksi vanhainkotialueeksi.

Tehdastoiminnan loputtua Lapinniemessä 1980-luvulla alue muutettiin pääosin asuinkäyttöön. Jäljelle jääneet tehdasrakennukset saneerattiin mm. kylpylätoimintaa varten. Lapinniemen alueelle rakennettiin lukuisia kerrostaloja 1990-luvun kuluessa.

Jaakola, Juha, Leskinen, Marjatta (1998), Tampereen kaupungin rakennuskulttuuri 1998, Tampereen kaupungin ympäristötoimi kaavoitusyksikkö julkaisuja 2/98, Tampere.

Wacklin, Matti (1999), Käpylä - Metsänvartijan valtakunta, Lapin omakotiyhdistys, Tampereen kaupunki, Eräsalon Kirjapaino Oy, Tampere.