arkkitehtoninen

sosiaalihistoria

maisemallisesti keskeinen sijainti

Rauhaniemen kansankylpylä on säilynyt pääpiirteissään ulkoisissa mitoissaan. Aumakatto ja ristikkoaita liittyvät 1920-luvun klassismiin. Pintamateriaalit, vuoraus, ikkunat, ovet ja katto ovat 1900-luvun loppupuolelta. Läheinen pienvenesatama on muuttanut kylpylän miljöötä.

Kauppi-Niihaman osayleiskaava-alueen kulttuuriympäristöinventointi 2004:

Rauhanniemen kansankylpylä on rakennettu vuonna 1929. Pitkässä, 1-kerroksisessa rakennuksessa on pukutiloja ja sauna Länsipäässä on 2-kerroksinen osa, jossa on mm. kioskitila. Rakennuksessa on betonisokkeli/-tolpat. Rankorakenteinen runko on vuorattu vaaleankeltaiseksi maalatulla peiterimavuorauksella. Ikkunat 1-ruutuisia. Rakennuksessa on satulakatto, kahdessa poikkipäädyssä on aumakatto ja kioskiosassa on loiva pyramidikatto. Kattomateriaali on huopaa. Eteläpuolella on valkoinen, ristikkokoristeltu aita.

Rakennuksen materiaalit, vuoraus, katto, ovet ja pääosa ikkunoista ovat uudehkoja. alkuperäinen väritys on ollut punakeltaiset, ikkunat ja ovet olivat valkoiset. Ennen huopaa katemateriaalina oli tiili. Alun perin länsipääty oli 1-kerroksinen ja koristeellisempi. Myös itäpään poikkipäätyä on laajennettu myöhemmin.

Kallioniemen päässä oleva betonirakenne on vuodelta 1933 ja se kuului ponnahduslaudan rakenteisiin.

Tamperelaiset uimaseurat olivat tehneet aloitteen uimalaitoksen rakentamisesta itäiselle Tampereelle jo 1921. Varojen puute kuitenkin lykkäsi hanketta ja uimalaitoksen tilalle vaihtui suunnitelma kansankylpylästä. Paikaksi valikoitui monien vaiheiden jälkeen Rauhaniemen alue. Virallisesti Rauhaniemen kansankylpylän avajaisia vietettiin juhannuksena 1929. Kansankylpylän asiakkaita varten oli rakennettu pukusuojarakennus, jonka yhteydessä toimi kioski. Raknnukset suunnitteli Bertel Strömmer.

Ympärivuotiseen käyttöön Rauhaniemen uimala tuli jo 1940-luvulla, mutta sauna saatiin alueelle vasta 1957. Saunan suunnitelmat laati Seppo Rihlama.

Kauppi-Niihaman osayleiskaava-alueen kulttuuriympäristöinventointi 2004:

Tampereen ensimmäinen uimalaitos sijaitsi Mustassalahdessa. Pyynikillä toimi Palomäen uimalaitos vuosina 1908-1963. Tampereen asutus alkoi levitä 1910-luvulla Tammelan itäpuolelle. Kaupungin koilliskulmalle nousivat Lapin ja Petsamon ensimmäiset omakotitalot. Vuonna 1921 uimaseurat tekivät aloitteen hoidetun uimalaitoksen saamiseksi myös kaupungin itäpuolelle. Paikaksi valikoitui Rauhanniemen kallioniemi, johon Bertel Strömmer suunnitteli uimalaitoksen. Vaihtoehtoisena paikkana ehdotettiin töiden alkamisen jälkeen Soukanlahden itärantaa. Paikka säilyi kuitenki Rauhaniemessä ja uimalaitos valmistui vuonna 1929. Uimalaa rajannut korkea aita purettiin jo pois 1930-luvulla. Tamperelaiselle avantouinnille tuli piristysruiske vuonna 1957, jolloin valmistui Seppo Rihlaman suunnittelema sauna miesten pukusuojan päähän.

Kauppi-Niihaman osayleiskaava-alueen kulttuuriympäristöinventointi 2004:

Rauhaniemen kansankylpylä sijaitsee Rauhaniemen kallioniemessä, jota on myöhemmin jatkettu maarakenteisella laiturilla. Länsipuolella on lähistöllä lastenkoti, Koukkuniemen vanhainkoti ja Lapin esikaupunki. Itäpuolella on rannassa pienvenesatama, jonka satamarakenteet tulevat varsin lähelle kylpylärakennusta. Eteläpuolella on metsäinen rinne, jonka päällä on vesitorni.

Kauppi-Niihaman osayleiskaava-alueen kulttuuriympäristöinventointi 2004:

Kauppi-Niihaman rakennetuissa ympäristöissä näkyy ajan ja kaupungin kasvun historia. Kauppiin kehittyi maaperän hyödyntämisen, kivenotton ja pienien niityjen/peltojen, jälkeen myös teollisuutta ja asutusta Pääosa jäi asumattomaksi ja rakentamattomaksi metsäalueeksi, josta kehittyi Kaupin kansanpuisto. Kaupin varhaiseen virkistystoimintaan ja Tampereen kasvuun liittyvät rakenteet ovat1920-luvulla rakennetut Rauhanniemen kansankylpylä, Kaupinojan pumppuasema ja vesisäiliö. Näistä viimeisin on erittäin hyvin säilynyt. Vanha vesisäiliö tulisi säilyttää ja sen säilyminen varmistaa. Korjauksissa tulee käyttää perinteisiä materiaaleja ja rakennustapoja. Säiliön toinen käyttötapa oli näkötorni ja 1930-luvulla maisema oli huomattavasti avoimempi. Rakennuksen rakenteita uhkaava puusto tulisi poistaa. Seiniä on myös sotkettu spray –maalilla. Sen lisäksi voitaisiin miettiä tornin palauttamista näkötornikäyttöön. Torni (1928) muodostaisi hyvän vastaparin Pyynikin näkötornille (1929). Uudisrakentaminen ei ole suositeltavaa.

Kaupinojan pumppuasema toimii nykyisin vedenpuhdistuslaitoksena. Sen ulkoasu muuttui suuresti 1950/60-luvun muutostöissä. Nykyinen ulkoasun ja vanhojen yksityiskohtien säilyttäminen olisi suotavaa.

Kaupin virkistyskäytön toinen 1920-luvun rakenne oli Rauhaniemen kansankylpylä. Nykyinen ulkoasu on ilmeisesti sotien jälkeen tehty ja poikkeaa väritykseltään ja osittain rakenteiltaan alkuperäisestä. Muuttuneesta ulkoasusta huolimatta rakennuksella on kulttuurihistoriallista arvoa. Rakennus tulisi säilyttää nykyisessä asussa. Uudisrakentaminen ei ole suositeltavaa.

Yleiskaava

Jaakola, Juha, Leskinen, Marjatta (1998), Tampereen kaupungin rakennuskulttuuri 1998, Tampereen kaupungin ympäristötoimi kaavoitusyksikkö julkaisuja 2/98, Tampere.

Wacklin, Matti (1999), Käpylä - Metsänvartijan valtakunta, Lapin omakotiyhdistys, Tampereen kaupunki, Eräsalon Kirjapaino Oy, Tampere.