tielinjana. Vaikka sen vanhaa linjausta on oiottu ja tasattu, ovat suuret linjat ja sen historiallinen

luonne säilyneet keskustan alueella. Vanhoihin kulkureitteihin vaikutti maastonmuodot ja

pellonraivaus. Kulkureitit syntyivät usein peltokappaleiden väliin tai reunoille, myös vanhat kylät,

talot ja niiden rajat vaikuttivat kulkureittien muotoutumiseen. Nykyisen Keskuskadun linjaukseen

on vaikuttanut selvästi Tarpianjoen ylityspaikka, joka sijaitsi Haihunkoskessa. Joen ylittävän sillan,

josta on merkintöjä jo 1600-luvulta, jälkeen kulkureitti ohitti kartanon ja kääntyi jyrkästi länteen,

kiertäen näin kartanon Jumusen rannalla olevat peltoaukeat. Tämän jälkeen tie seurasi ylempänä

pellon laitaa aina nykyisen kirkon kohdalle, jossa se kääntyi kartanon niittyjen jälkeen jyrkästi

länteen seuraten Viialan ja Alkkulan kylän rajaa.

Ensimmäiset asutuksen merkit kadun varrella ovat 1700-luvulta. Nykyinen keskusta alkoi kasvaa

vanhan maantien varrelle teollistumisen ja rautatieaseman vaikutuksesta 1870-luvulta alkaen. Asutus

keskittyi vanhojen maanteiden suuntaisesti, joka Viialan kylässä tarkoitti vanhaa maantietä eli

Keskuskatua. Keskuskadun varrelle lohkottiin palstatiloja 1900-luvun vaihteessa. Nykyinen

rakennuskanta on kerrostunutta. Rakenteiden ja ajoituksen osalta ne voidaan jakaa kolmeen jaksoon,

perinteinen puurakentaminen 1880-1930-luvuilla, moderni tiilirakentaminen 1950- ja 60-luku ja

teollinen, elementtipohjainen rakentaminen 1970-luvulta nykypäiviin. Erityisen hyvin ja näkyvästi

keskustassa on edustettuna 1950-luku sekä 1960-luvun alku, joka oli Viialassa taloudellisesti vahvaa

aikaa. Tällöin rakennettiin kivirakenteiset kirkko, yhteistalo, pankkirakennus ja kunnantalo. Sotien

jälkeinen aika oli vahvasti tiilirakentamisen, modernin rakentamisen kautta. Tätä edeltäneestä

puurakentamisen kaudesta on säilynyt useita esimerkkejä, etupäässä arvoalueen pohjoisosassa. Tältä

ajalta paikkakunnan kannalta merkittäviä rakennuksia ovat työväentalo ja sahan isännöitsijän

asuinrakennus sekä useat pienemmät puurakenteiset liikerakennukset.

Keskuskadun varrella Viialan keskustassa. Pohjoisessa rajana on historiallinen Tampereentien ja

Narvantien risteys. Etelässä on rajana entinen pappila ja suuri liike- ja asuinrakennus. Rakennukset

ovat pääosin liike- tai hallintokäyttöön rakennettuja. Toissijaisena käyttönä useista rakennuksista

löytyy myös asuinkäyttö. Keskuskadun varrelta on myös rajattu omiksi arvoalueiksi kaksi

asuinaluetta, joiden rakennuskanta on rakennettu ennen sotia. Tämä, Keskuskadun vanha asutus –

arvoalue on käsitelty omana kokonaisuutenaan. Alueet liittyvät saumattomasti yhteen ja menevät

osin päällekkäin. Arvoalueelta on erikseen inventoitu Viialan kirkko (Kirkkomaa), Pappila

(Pappilanpuisto) ja työväentalo (Vuorela).

Liike- ja hallintorakennusten rakennuskanta on ikäjakautumaltaan ja materiaaleiltaan monipuolista.

Rakennusten ikäjakautuma on 1880-luvulta aina nykypäivän kirjastotaloon. Vahvimmin edustettuina

on 1950- ja 60-luku, jolloin rakennettiin keskustan edelleen näkyvimmät liike- ja hallintorakennukset.

Alueelle on myös rakennettu tämän jälkeen muutamia elementtirakenteisia liike- ja asuintaloja.

Nykyaikaista, matalaa market–tyyppistä rakentamista edustavat Keskuskadun ja Asemakadun

risteyksessä olevat kaupat, jotka ovat 1970- ja 1980-luvulta. Niiden eteläpuolelle on muodostettu

toriaukea, joka on tarkoitettu lähinnä parkkialueeksi. Vanhin säilynyt tiilirakenteinen liikerakennus

Keskuskadulla on Mottala –niminen kiinteistö, joka tullaan purkamaan pois uuden Siwa -marketin

tieltä vuonna 2006. Vanhemman pään rakennuksissa runkomateriaalina on ollut hirsi, joka säilyi

valtamateriaalina aina sotiin saakka. Sotien jälkeen materiaaliksi tuli tiili, josta rakennettiin alueen

keskeiset rakennukset; kirkko, yhteistalo, kunnantalo ja kolme liike- ja asuintaloa. Rakennuskanta

on sijoittunut kadun reunaan ja pääsääntöisesti kadun suuntaisesti. Rakennusten sijoittaminen kadun

varteen luo tiiviin katukuvan. Tästä poikkeuksena on kirkon alue ja tuleva Siwa –market, jossa

parkkialue sijoittuu Keskuskadun varrelle.

Keskuskadun rakennuksia

Sotien jälkeisen voimakkaan kasvun näkyvimmät merkit keskuskadun varrella ovat kirkko (1949)

ja Yhteistalo (1952). Näiden lisäksi rakennutti säästöpankki oman toimitalonsa vuonna 1956.

Uuden kirkon rakentamisessa voimakkaasti mukana

olivat paikkakunnalla toimivat tehtaat, kauppaneuvos

Kilpisen Viiala oy:n ja kauppaneuvos Aaltosen

omistama Viialan nahkatehdas, jotka lahjoittivat varoja

ja materiaaleja kirkon rakentamiseen. Vastaava

yhteisyritys paikkakunnan kehittämiseksi oli

keskeiselle liikepaikalle rakennettu Yhteistalo, jonka

rakentamiskustannuksiin osallistuivat Viiala Oy,

Aaltonen Oy, Kesko Oy ja KOP. Rakennukseen tuli

iso juhlasali, ravintola, elokuvateatteri,

asuinhuoneistoja ja liiketiloja.

Keskuskatu 22. Perinteistä, 1900-luvun vaihteen

maaseudun asuinrakennuksen rakennustyyliä edustava

pitkänomainen, lyhytnurkkainen asuinrakennus on

rakennettu nurkkakiville, jota on eteläpäässä vahvistettu

valamalla osin alimpien hirsien päälle betonisokkeli.

Pohjoispää on vuorattu vihreäksi maalatulla

keilapontatulla vaakalaudoituksella, maali lateksia.

Eteläpää on vuoraamaton, punamullan jälkiä hirsissä.

Nurkka- ym. listat maalattu valkoiseksi. Ikkunat vanhat,

T-karmilliset, yläikkunat jaettu pienempiin ruutuihin.

Satulakatto on katettu kolmiorimalla ja huovalla.

Rakennukseen kuuluu pitkä, aumakattoinen umpikuisti,

jossa ruutuikkunoita. Ulko-ovet 1950-luvun tyyliset paneloidut ovet. Rakennus edustaa keskuskadun

varrella sen vanhinta ja samalla harvinaisempaa rakennustapaa. Ulkoasu säilynyt vanhassa asussa.

Viimeiset vuodet rakennuksessa on toiminut Heilin lahjakammari.

Keskuskatu 37 rakennus on rakennettu vuonna 1939 ja

siinä on toiminut Viialan pyörä. Rakennuksen kohdalla

saa hyvän kuvan tiepinnan korkeuden muuttumisesta

1930-luvulta 2000-luvulle.

Keskuskatu 43. Nykyinen kunnanvirasto valmistui

vuonna 1962. Kunnantalon lisäksi talossa oli kirjasto

ja neuvola. Poikittain Keskuskatuun nähden olevan

rakennuksen suunnitteli MKR :n (Maaseudun

keskusrakennustoimisto) arkkitehti Veikko Nortomaa.

Hän suunnitteli samoihin aikoihin myös mm. Hattulan

kunnantalon. Yhdistävänä piirteenä on ajalle tyypillinen

pulpettikatto. Rakennus on 2-kerroksinen,

runkomateriaalina ovat betonipilarit ja massiivilaatta.

Julkisivut ovat osin puhtaaksi muurattua punatiiltä,

levyä ja rappausta. Pääovi sijoittuu Keskuskadun

varrelle ja sitä on korostettu tiilimuurauksella, kuparilla

päällystetyillä pilareilla ja suurilla ikkunapinnoilla. Katujulkisivun lisäksi muualla rakennuksessa

on käytetty nauhaikkunoita. Rakennuksessa on pulpettikatto.

Keskuskatu 43 b rakennettu virkailijoiden toimitaloksi vuonna 1963.

Keskuskatu 41. Rakennettu asuin- ja liikerakennukseksi vuonna 1956. Rakennuttajana oli pankki.

Kunta osti toimitaloksi vuonna 1971. Kaksiosaisessa rakennuksessa on 2-kerrosta, alakerrassa on

liikehuoneistoja, yläkerrassa asuntoja. Sokkeli on pinnoitettu liuskekivellä, tiilirunko on roiskerapattu

jalorappauksella. Satulakatto on katettu tiilellä. Julkisivun puolella on kaksi suurempaa sisäänkäyntiä,

joiden suojana on ajalle tyypillinen yksinkertainen lippa. Pankin sisäänkäynti on näistä hieman

kookkaampi ja sitä on korostettu ajalle tyypillisellä muotoilulla jossa mm. lipan, syvennyksen ja

portaiden toinen kulma pyöristetty. Ikkunat ovat 1- ruutuisia, tuuletusikkuna joko ylhäällä tai

vasemmassa sivussa. Rakennus on hyvin säilynyt rakennusaikansa asussa ja materiaaleissa. Ikkunat

vaihdettiin keväällä 2006.