Liisankallion alue oli tunnettu jo aiemmin osana Tammelan vainioita, joka oli raivattu viljelysmaan käyttöön 1800-luvun lopulla. Kallio itsessään oli ollut hyvin erottuva elementti peltomaisemasta ja sen päälle oli rakennettu muun muassa hyppyrimäki ja myöhemmin tanssilava. Lopulta XX kaupunginosan viralliseksi nimeksikin annettiin Liisankallio yleisestä alavasta maasta erottuneen kallion mukaisesti.

Kalevan asemakaavojen pohjana oli vuoden 1924 asemakaavaehdotus, jonka laati Birger Brunila. Tätä asemakaavaa ei kuitenkaan koskaan vahvistettu, mutta jo Brunilan suunnitelmissa esiintyi kahden kokoavan katuakselin idea, jotka aikanaan muuttuivat todeksi Teiskontienä ja Sammonkatuna. Brunilan suunnitelmaa ei koskaan toteutettu, mutta se tarjosi ideoita sekä pohjan myöhemmin syntyneelle asemakaavasuunnitelmalle, joka vahvistettiin vuonna 1938. Kaalamon suunnitelmassa esiintyi umpeenrakennettujen korttelien avaaminen pohjois-eteläsuuntaisiksi lamellitaloja käsittäviksi.

Toisen maailmansodan aikana alueelle ilmestyivät ensimmäiset rakennukset. Niiden rakennuttajina toimivat Tampereen sosiaaliset asuntotuotantoyhtiöt Tasa ja Haka. Sosiaalisten asuntotuotantoyhtiöiden asema Liisankallion rakennuttajina on merkittävä. Ensimmäiset alueen rakennusprojektit olivat As. Oy Salhojankadun Tasan (nykyisin As. Oy Nyyrikin) sekä Asunto-osakeyhtiö Kaskitien kiinteistöt, jotka valmistuivat sotavuosien tiimellyksessä. As. Oy Nyyrikin rakentaminen ajoittui vuosiin 1941-1942, kun taas As. Oy Kaskitien rakentaminen venyi vuodesta 1941 vuoteen 1946 johtuen sota-ajan tuomista vastoinkäymisistä.

Liisankallion rakentamisesta ovat vastanneet useat merkittävät arkkitehdit. Asuinrakennusten suunnittelusta ovat vastanneet muun muassa Kulutusosuuskuntien Keskusliiton arkkitehdit asuontotuotantoyhtiö Hakan useissa rakennuskohteissa. Lisäksi asuinrakennuksia ovat suunnitelleet myös Bertel Strömmer, Harry W. Schreck ja Jaakko Tähtinen.

Lamellitalojen lisäksi Liisankallion alueelle rakennettiin Kalevan, Teiskon ja Ilmarin tornit Kalevan puistotien, Ilmarinkadun, Petsamonkadun ja Teiskontien rajaamaan kortteliin. Tästä rakennuskokonaisuudesta muodostui Liisankallion maamerkki, joka huokui uskoa valoisaan tulevaisuuteen ja sodanjälkeisen Suomen uuteen nousuun. Harry W. Schreckin suunnittelemat rakennukset valmistuivat vuosina 1949-1951 sekä 1956, jolloin valmistui viimeinen, yksityisellä rahoituksella valmistunut "Miljoonatorni". Tornitalot ovat muodostuneet Liisankallion ja koko Kalevan maamerkeiksi asuinrakennusten osalta.

Alueelle on noussut myös kaksi merkittävää rakennuskokonaisuutta, jotka edustavat julkisia rakennuksia. Kyseiset rakennukset edustivat myös Liisankallion viimeisimpiä rakennushankkeita. Tampereen työväenopiston rakennus, Sampola, oli näistä ensimmäinen. Vuonna 1958 järjestetyn suunnittelukilpailun voittivat Timo Penttilä ja Kari Virta ja lopullinen rakennus valmistui vuonna 1962.

Kalevan kirkko kohoaa kohti korkeuksia Liisankallion päällä. Tämä Raili ja Reima Pietilän suunnittelema monumentaalinen kokonaisuus valmistui vuonna 1964 ja se perustuu vuonna 1959 voittaneeseen kilpailuehdotukseen. Kalevan kirkko kuuluu kansainvälisen DOCOMO-järjestön hyväksymään listaukseen suomalaisen modernin arkkitehtuurin merkkiteoksista.

Tampereen XX kaupunginosa, Liisankallio, rajautuu lännessä Kalevan puistotiehen ja Viinikankatuun, idässä Kaupinkatuun, pohjoisessa Ilmarinkadun pohjoislaitaan ja etelässä Kalevantiehen.

Alue koostuu lamellitalojen muodostamista kokonaisuuksista, pistetaloista sekä Sampolan ja Kalevan kirkon rakennuksista.

Merkittäviä rakennusarkkitehteja ovat olleet Bertel Strömmer, Jaakko Tähtinen, Harry W. Schreck, Raili ja Reima Pietilä sekä Timo Penttilä ja Kari Virta.

Hildén, Juhani, Kaikkien aikojen Kaleva: Tammerkosken itäpuolisen kyläasutuksen ja kaupunkirakenteen kehitystä 1500-luvulta nykypäiviin. Tampere-Seura, Tampere 1996.

Näsi, Juha & Näsi, Salme, Tamperetta rakentamassa: asuntokeskuskunta Tampereen Haka 50 vuotta. Asuntokeskuskunta Tampereen Haka, Tampere 1990.

Rasila, Viljo, Tampereen historia IV: Vuodesta 1944 vuoteen 1990. Tampereen kaupunki, Tampere 1992.

Sinisalo, Uuno, 35 vuotta suunnitelmallista asuntotuotantoa: Tasa Oy 1940-1975. Tasa, Tampere 1975.

Koskesta voimaa -internetjulkaisu [http://www.historia.tampere.fi/], luettu 10.7.2013.

Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY [http://www.rky.fi], luettu 10.7.2013.