Kaupunginosan kaupunkisuunnittelun ideologinen pohja perustui omavaraisen tytärkaupungin luomiselle, jossa yhdistyisivät korkeakoulualue, teollisuusalue ja asuinalue. Tavoitteena oli tiiviin palvelukeskittymän luominen, joka houkuttaisi väestöä sekä tiheästi asutulta kaupunkiseudulta että maaseudulta. Hervantaa suunnitellessa pyrittiin rakennusten asettelussa ja tieverkkojen vetämisessä selkeyteen. Suunnitelmien lähtökohtana oli tiivis kompaktikaupunki, jota korostettiin ajalle ominaisella ruutukaavalla.

Merkittävä Hervannan rakentamista esitävä tekijä oli teknillisen korkeakoulun siirtopäätös Hervantaan. Ensimmäinen valmis asuintalo Hervantaan sijaitsi (ja sijaitsee yhä) Orivedenkatu 15:ssä. Rakentaminen aluksi erittäin kiivasta, aikaa myöten se laantui mutta ei pysähtynyt.

Keskeinen osa Hervantaa on ns. keskusakseli, jossa sijaitsevat Hervannan liikekeskus, vapaa-aikakeskus, kirkko ja toimintakeskus. Kokonaisuuden suunnittelivat Raili ja Reima Pietilä ja se valmistui aikavälillä 1979-1989. Pietilöiden arkkitehtuuri Hervannassa on Museoviraston toimesta valittu valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.

Palvelut ovat merkittävä osa Hervantaa, josta esimerkkinä Hervannan lähipalvelukeskukset, joissa toimivat palvelut sekä päiväkodit ja korttelikoulut. Tällaisia lähipalvelukeskuksia olivat Keinupuiston (1973), Pallopuiston (1974), Pelipuisto (1976), Maijalanpuisto (1984) ja Helapuisto (1987). 1980-luvulla lähipalvelukeskusten käyttöaste vähitellen heikkeni, kun palvelut keskittyivät Hervannan keskustaan.

Hervannan väestö on ollut monimuotoista. Alueen suuri vuokra-asuntotarjonta on tuonut alueelle paljon pienituloisia mutta erinäiset koulut ovat houkutelleet opiskelijoita. Luonnon läheisyys ja toisaalta lyhyt ajomatka Tampereen keskustaan ovat kuitenkin houkutelleet myös hyvätuloisia perheitä pientaloalueille. Hervanta on kärsinyt voimakkaista kasvukivuista, koska nuorille ei ollut tiloja ja juurettomuuden tuntemukset saattoivat aiheuttaa syrjäytymistä ja sen sivuoireita. Nämä ilmiöt ovat osaltaan vaikuttaneet negatiivisiin mielikuviin alueesta mutta toisaalta vahvistanut alueen asukkaiden keskinäistä yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Luonto on keskeinen osa Hervantaa. Suolijärvellä, Särkijärvellä ja Ahvenisjärvellä on merkittävä asema hervantalaisille toimien arvokkaina virkistysalueina. Myös esimerkiksi kevyen liikenteen väylien varrella on useita pieniä metsiköitä, jotka luovat vastapainon tiiviisti rakennetulle betoniympäristölle. Luontoa on laajasti jätetty myös esimerkiksi talojen ja korttelien pihoihin.

Keskeinen Hervannan tuntomerkki on ollut tiivis kerrostalorakentaminen ja varsinkin perinteinen mielikuva alueesta muodostuu yleisesti raskaista, harmaista betonielementtikerrostaloista. Kuitenkin alueella on käytetty myös muita pintamateriaaleja eri aikoina. Talojen rakennuksessa on yleisesti seurattuna vallalla olevaa muotia ja esimerkiksi 1980-luvulla muotiin tulleet tiilipinnat esiintyvät yleisesti kyseisellä vuosikymmenellä rakennetuissa taloissa. Keskeinen osa kerrostalorakentamista on ollut myös korttelipihojen idea, joissa useampi talo jakaa yhteisen piha-alueen keskellään.

Hervannassa on myös pientaloalueita, jotka yleisesti muodostavat eräänlaisia reuna-alueita kerrostaloalueiden ja luonnonvaraisten alueiden välissä. Pientalot ovat yleisesti olleet talotehtaiden tyyppitaloja ja näin ollen edustaneet vallitsevia tyylivirtauksia.

Hervannan keskustan muutokset ovat aiheuttaneet merkittävää keskustelua. Liikekeskuksen ympärille syntyneen uuden rakennuskannan ja varsinkin liikekeskuksen laajennuksen on katsottu heikentäneen Pietilöiden arkkitehtuurin voimakkuutta ja perusolemusta.

Närhi, Mikko, Hervanta vuorenpeikkojen maa. Ecuprint, Tampere 1993.

Pikkupeura, Arja, Hervannanmaa – kivenheitto kaupungista. Hervannanmaan perinneyhdistys ry, Tampereen kaupunki. Hermes Oy, Tampere 2002.

Seppänen, Jouko, Hervanta-arkkitehtuuriopas. Ehdotus ”925294” erämaasta innovaatioveturiksi. Tampereen Offsetpalvelu Oy, Tampere 2002.

Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998, Tampereen kaupungin ympäristötoimi,

kaavoitusyksikkö. Julkaisuja 2/98. Tammer-Paino Oy, Tampere 1998.

Ylönen, Ari, Hervanta: Arkkitehtien ajatuksista asukkaiden kotilähiöksi, City-Offset, Tampere 1997.

Kantakaupungin ympäristö- ja maisemaselvitys. Tampereen kaupunki. Suunnittelupalvelut/Selvitykset ja arvioinnit. Julkaisuja 1. Esa Print Oy 2008.