Oopakan alue kuuluu Haihunkosken kylän Harkin taloon. Akaan Höyrysaha osti tilan 1874. Harkin

tilan maita, mm. Lallinmäki, käytettiin yhtiön työntekijöiden asuinalueina. Oopakan kulttuurihistoria

alkaa vuodesta 1947, jolloin vahvistettiin alueen asemakaava. Viialan keskustan kattava

Kaavoitussuunnitelma oli tehty jo vuonna 1938. Ensin vahvistusta hidasti sota-aika ja sen jälkeen

TVH:n tiesuunnitelmat, jotka siirsivät kaavan vahvistamisen aina 1950-luvulle. Poikkeuksellisesti

Oopakan alue saatiin vahvistettua erillisenä jo 1947. Ennen 1930-lukua Oopakka oli joen varrella

oleva metsäinen mäkialue, jota ympäröivät joen lisäksi Harkin pellot. Nimi Oopakka on ilmeisesti

Akaan höyrysahan ajalta. Tällöin virallinen kieli oli ruotsi ja Oopakka on ilmeisesti väännös sanoista

Å ja backe (joki ja mäki, kukkula, töyräs) Lähin asutus oli Oopakan koillispuolella ollut Mäntymäki,

johon asutus oli levinnyt jo 1900-luvun alkupuolella. 1920-luvulla mäelle perustettiin lisäksi yhtiön

omistama Harkin maatila.

Sodan jälkeen useilla paikkakunnilla vallitsi vaikea asuntopula. Perinteisillä teollisuuspaikkakunnilla

olivat teollisuuslaitokset perinteisesti pyrkineet helpottamaan työväestönsä asunto ja muuta pulaa.

Sodan jälkeen Viiala oy:n uusi johto kiinnitti huomiota asiaan ja suunnitteli Oopakan aluetta

omakotialueeksi. Kun kaavoituskysymys oli saatu kuntoon, tontit myytiin halvalla tehtaan

työntekijöille. Yhtiö antoi myös rakentajille luottoa ja edullisia maksuehtoja.

Tehtaan ja kauppaneuvos Kilpisen vaikutus näkyi alkuvaiheen rakentamisessa hyvin selkeästi. Sähköt,

eristepurut, tyyppipiirustukset (insinööritoimisto K.G.& M. Stigzelius) ns. vuorilaudoitus tulivat

tehtaalta. Malli oli sama mitä samaan aikaan vietiin Neuvostoliittoon ja työntekijät puhuivatkin ns.

venäjän vuorista. Tehtaalta tulivat myös talojen kattotuolit, jotka kauppaneuvos Kilpinen sahautti

uittopuomeista, jotta niitä ei olisi tarvinnut tehdä jatketusta tavarasta.

Saunoja ei alkuperäisiin suunnitelmiin sisältynyt. Aravataloista puuttui kellari ja Kauppaneuvos

Kilpinen suhtautui varauksellisesti tonteille tehtäviin saunoihin. Tehtaalaiset kävivät yleensä

Lallinmäessä tehtaan saunassa, joka sijaitsi kivitalon kellarissa. Kilpinen myös tarjoutui ensin

rakentamaan rantaan entisten vankiparakkien paikalle yhteissaunan, joka ei kuitenkaan saanut

kannatusta. Lopulta Kilpinen teetätti piirustukset ulkorakennuksista, joissa oli saunan lisäksi vilpola

ja tilat kotieläimille ja polttopuille. Näiden rakentaminen alkoi tonteille vuonna 1953.

Oopakan asutuksen suuntaviivat piirsi Viiala oy, mutta rakentamisesta vastasivat ihmiset, joskin

yhtiön monipuolisella avustuksella. Oopakassa rakennettin omaa, toisin kuin vastarannalla, jossa

oli nahkatehtaan asuinalue. Joen pohjoispuolella olevaan mäensyrjään rakennutti Nahkatehdas

vuokra-asuntoja työtekijöilleen. Tehtaiden alueet saivat myös omat lempinimensä, jotka pohjautuivat

tähän eroon. Oopakkaa kutsuttiin velkakyläksi ja Koivistoa orjakyläksi.

Oopakan alue sijoittuu noin 1,5 kilometriä Viialan keskustan eteläpuolelle. Alueella ovat selkeät

rajat. Pohjoispuolella ja länsipuolella rajoina ovat Tarpianjoki ja sen rantametsät. Eteläpuolen rajan

muodostaa laaja peltoaukea. Idässä alue rajautuu Rasin tilaan, joka oli tehtaan perustama maatila

1920-luvulta. Sen ympäristössä, ns Mäntymäessä, on lisäksi radan ja paikallistien risteykseen

syntynyttä asutusta, joka on 1900-luvun alkupuolelta. Alueen läpi kiertää Rantatie, osittain nimellä

Kaarinantie, joiden varrelle asutus pääosin on keskittynyt. Näiden lisäksi on kaksi poikkikatua,

Kumputie ja Metsolantie. Pääteiden väliin jää kapea metsäkaistale, jossa on vanhalle pellolle raivattu

palloilukenttä. Maastollisesti Oopakka on rakennettu Tarpianjoen mutkan varrella olevalle

metsäharjanteelle. Metsäharjanne rajautui alun perin suurelta osin eteläpuolen laajaan peltomaisemaan

ja pohjoispuolen kapeisiin rantapeltoihin. Arvoalueeksi on rajattu alueen vanhimmat tontit, jotka

rakennettiin 1940-luvun loppupuolella ja 1950-luvun alkupuolella.

Oopakan alueen asutus varsin kerrostunutta. Ensimmäiset omakotitalot rakennettiin matalalle

metsäharjanteelle 1940-luvun lopulla. Rakentaminen on tämän jälkeen jatkunut aina nykypäiviin

saakka, leviten vähitellen myös ympäröivien peltojen puolelle. Suurelta osin nämä rakennusvaiheet

muodostavat omia kokonaisuuksia, jossa samantyyppiset rakennukset sijoittuvat omiksi ryhmikseen.

Vanhin Oopakan asutus on keskittynyt Rantatien eteläpäässä olevan mutkan ympäristöön. Tielinja

seurailee maaston muotoja, joka tarkoittaa metsäharjannetta ja Tarpianjokea. Vanhin rakennustyyppi

oli betonisokkelilla varustettu, kuutionmuotoinen, jyrkkäkattoinen ja 1,5 kerroksinen asuinrakennus.

Rankorakenteiset rakennukset on vuorattu viistopintaisella vaakalaudoituksella, joka nousee

yhtenäisenä kenttänä yläkertaan saakka. Nurkkalistoja ei ilmeisesti kuulunut alkuperäiseen asuun.

Yhtenäinen vuoraus ja listattomuus tekee hyvin ehjän ja funktionaalisen ilmeen. Ikkunat olivat

leveitä 1-ruutuisia, joiden päissä oli kapea pystyikkuna. Ikkunoiden vuorilaudat olivat hyvin

yksinkertaiset ja kapeat, julkisivuna vain laudan syrjä. Yläkertaan vievien portaiden ikkuna oli pieni

neliöikkuna. Tämän jälleenrakennuskaudelle tyypillisiä rakennuksia rakennettiin vuosina 1947 -

1957 yhteensä 24 kappaletta. Rakennuksiin kuuluu loivakattoinen sauna- ja talousrakennus.

rakennuksissa on vaakavuoraus ja vilpolaa/kuistia kannattavat ajalle tyypilliset yksinkertaiset pylväät.

Rakennuksiin joka on Nykypäiviin kaikki rakennukset ovat säilyneet. Vuorauksessa suuria muutoksia

on tullut kahteen rakennukseen, pystyvuori ja mineriitti. Pienempiä muutoksia huomattavasti

enemmän. Useimmat rakennukset ovat saaneet ikkuna ym. korjauksen yhteydessä nurkkalistoituksen,

leveämmät ikkunoiden vuorilaudat tai vintin pystyvuorauksen. Ikkunamuutokset eivät useinkaan

noudata vanhaa jakoa tai materiaaleja. Asuinrakennusten alkuperäinen pastellisävyinen väritys ei

ole säilynyt vaan korvautunut myöhemmin vahvemmilla väreillä.

Oopakan vanhin rakennettu alue sijoittuu maastollisesti metsäiselle mäkialueelle, joka näkyy hyvin

edelleen. Vaikka pihat ovat vuosien työn jälkeen muuttuneet osin puutarhapihoiksi, on alueen pohjana

ollut metsäisyys ja maapinnan epätasaisuus säilynyt hyvin. Useimmilla pihoilla kasvaa kookkaita

havupuita ja osin tontit ovat säilyneet varsin metsäisinä. Tontit ovat verraten suuria ja niillä on

asuin- ja talousrakennuksen lisäksi usein nurmikkoa ja pensasaitaa. Myös omenapuita ja marjapensaita

on jossain määrin. Rakennukset on sijoitettu tonteilla samaan paikkaan, noin kolme metriä tiestä,

jolloin syntyy suhteellisen tiivis katunäkymä, jossa rakennukset ovat hyvin esillä.

Arvoalueeseen liittyvä muu rakennettu ympäristö:

Toisen alueen muodostavat matalat 1-kerroksiset asuinrakennukset, joita on kahta erilaista tyyppiä.

Ensimmäisen muodostavat 1950-luvulta alkaen yleistyneet asuinrakennukset, joissa oli loiva

satulakatto, rappauspinta, jota on jäsennetty puhtaaksi muuratulla tiilellä, yksinkertaisten pylväiden

kannattama pieni avokuisti ja metalliputkesta tehdyt parvekkeiden kaiteet. Oopakassa tämäntyyppisiä

rakennettiin metsäiseen rinteeseen viisi kappaletta, pääasiassa Rantatien varrelle. Tontilla ei ole

erillistä talousrakennusta. Toisen ryhmän muodostavat Kaarinantien varrella olevat neljä

asuinrakennusta, lisäksi Metsolantien varrella on yksi. Asuinrakennuksissa on matala satulakatto.

Pohjakaava, runko on kaksiosainen. Asuinosa on vuorattu viistopintaisella vaakalaudoituksella,

talousosassa on pystypanelointi. Ensimmäisen ryhmän tontit sijoittuvat Rantatien varrelle metsäiseen

rinteeseen ja ovat näin ollen paremmin esillä. Tonteilla kasvaa suuria havupuita. Pihassa on

nurmikkoa, tienvarressa usein pensasaita. Yleisesti aikaisempaa matalammat asuinrakennukset ovat

siirtyneet hiukan kauemmaksi tiestä, jolloin katunäkymää hallitsee enemmän kasvillisuus kuin

rakennukset.

Oopakan muu asutus on pääasiassa 1960-luvun jälkeen rakennettua. Nämä alueet eivät ole yhtä

yhtenäisiä, materiaaliksi vaihtui myös pääasiassa tiili. Viimeisin, 2000-luvun rakentaminen on

puuverhoiltua 1,5 kerroksista historioivaa ns. perinnetalo –tyyppistä rakentamista.

Kolmannen selkeän kokonaisuuden muodostavat 1980-luvun alkupuolella Rantatien alkupään

kaavoitus, jossa vanhoille pelloille kaavoitettiin omakotiasutusta. Tällöin rakennennettiin Rantatien

alkuun paritalojen rivi, tällöin Oopakan mäkialueet oli käytetty loppuun ja rakentaminen siirtyi

entisille peltoalueille. Rakennuksissa on loiva satulakatto, ulkoverhoilu on tiiltä ja pystypanelointia.

Katunäkymää hallitsee asuinrakennusten ja tien väliin istutetut Terijoen salavat. Rakennukset ovat

kauempana tiestä.

Oopakan rakentaminen on jatkunut 1980-luvun jälkeen lähipelloilla. Tällä hetkellä rakennetaan

Rantatien alku- ja loppupäässä. Tulevaisuudessa rakentaminen jatkuu Oopakan eteläpuolella olevilla

pelloilla, jotka on kaavoitettu omakotialueeksi vuonna 2002.

metsäalueet tulisi säilyttää ennallaan. Mahdollisia ulkoasua muuttavia laajennuksia ei suositella.

Muutokset tulee myös sovittaa korostetun tarkkaan rakennettuun ympäristöön mittakaavan, värien

ja materiaalien suhteen. Rakennuksien korjauksissa tulisi käyttää perinteisiä materiaaleja, työtapoja

ja teknisiä ratkaisuja. Asuin- ja talousrakennusten alkuperäiset ja vanhat rakennusosat tulisi pyrkiä

säilyttämään. Mahdollisten muutoksien tulisi olla entistäviä ja vanhaan asuun palauttavia. Alueelle

tulisi laatia rakennustapaohjeet.