rakennusperinteinen

asutushistoria

maisemallisesti keskeinen sijainti

Kyösti on vanha kantatalo isonjaon jälkeisellä paikallaan. Päärakennus on 1900-luvun alkupuolelta ja säilynyt vähintäänkin kohtuullisesti vanhassa asussaan. Hyväkuntoinen päärakennus ja navetta muistuttavat alueen aikaisemmasta käytöstä.

Kyösti on entinen kantatila, jonka päärakennus ja navetta ovat jääneet 1970-luvulla rakennetun Kyöstin alueen keskelle. Rakennukset ovat 1900-luvun alkupuolelta, mahdollinen rakennusaika on v. 1913. Rakennuksissa toimii nykyään lastentarha. Päärakennus on kookas maalaistalo, joka on rakennettu hyvälle lohkotuista kivistä tehdylle kivijalalle. Runko on hirttä ja rakennus on verhoiltu keltaiseksi maalatulla peiterimavuorauksella. Rakennuksessa on kaksi satulakattoista kuistia. Ikkunoissa ja vuorilaudoissa on kansallisromattisia piirteitä. Tiilikate, molemmilla lappeilla on pieni pulpettikattoinen valokaappi. Rakennuksessa on kellari.

Navetta on tiilirakennus, jonka runko on T-mallinen. Länsipäässä on pieni poikkipääty, jossa on ilmeisesti ollut puolikaaren mallinen koristeikkuna. Katto on saumapeltiä.

Kyösti on kylän vanhoja kantataloja. Kahden manttaalin ratsutilana Kyösti oli 1651. Seuraavalla vuosisadalla talo oli henkirakuunarykmentin kornetin hevostalona. Vanha kylätontti sijaitsi Suupanmäellä, tiiviissä ryhmäkylässä. Nykyiselle paikalle Kyöstin talo siirrettiin v. 1858 tulipalon jälkeen. Suupanmäellä tuli tuhosi tällöin Kyöstin, Ollilan ja Suupan talot.

Vuonna 1925 talon omisti entinen nimismies Volmari Volanen. Hänen vaimonsa oli Laina, os Kyösti, jonka suvulla talo oli ollut useita sukupolvia. Pirkkalan kunnan haltuun tila siirtyi v.1949. Päärakennus remontoitiin v. 1974-75 päiväkodin käyttöön.

Kyöstin vanha maalaismainen ympäristö on totaalisesti kadonnut. Kyöstin nykyinen asuinaluetta on rakennettu 1970-luvulta alkaen. Päärakennus ja navetta ovat jääneet 3-kerroksisten rakennusten keskelle. Navetta on onneksi hiukan vinossa suhteessa nykyiseen rakennettuun ympäristöön. Niiden pihoja leimaa lastentarhan käyttö, aitoineen ja leikkipaikkoineen.

Päärakennus ja navetta tulisi säilyttää ja huolehtia siitä ettei rakennusten kulttuurihistoriallinen arvo vaarannu mahdollisissa muutostoimenpiteissä.

Rautela Eevaliisa, Pirkkala, rakennushistoriallinen tutkielma, moniste 1975.