rakennusperinteinen

Kohde kuuluu Kissanmaan ensimmäisen asemakaavan jälkeiseen varhaisimpaan rakentamisen vaiheeseen. Kiinteistö kokonaisuudessaan ilmentää alueelle tyypillistä väljää rakentamistapaa, jolle on ominaista asuinrakennusten porrastaminen siten, että joka toinen talo on lähellä katuvartta ja joka toinen keskellä tonttia. Kiinteistö kokonaisuudessaan on säilyttänyt hyvin alkuperäisen ilmeensä, vaikkakin lumipeite vaikeutti pihapiirin arviointia.

Kiinteistön itä-länsisuuntainen, suorakaiteen muotoinen tontti (1014.8 m2) sijaitsee Näädänkadun varrella. Näädänkatu laskee etelää eli Kissanmaan aukiota kohti mistä aiheutuu, että tontti on jonkin verran katulinjaa ylempänä. Katuliittymä tontille on sen lounaiskulmassa, muutoin tonttia reunustaa kaikilla sivuilla orapihlaja-aita. Maastoltaan tasainen tontti on nurmella lukuun ottamatta asuinrakennuksen itäpäädyn edustalla olevaa, kesällä 2006 tehtyä liuskekiveystä ja jo aiemmin asennettuja puuritilöitä. Tontin itäpäässä kasvaa omenapuita, luumupuu, marjapensaita ja hevoskastanja, lisäksi tontin lounais- ja luoteiskulmissa on kookkaat koivut.

Tontilla on yksi asuinrakennus sijaiten itä-länsisuuntaisesti sen länsipäässä lähellä katuvartta. Oletettavasti kiinteistön nykyisten haltijoiden toimesta rakennuksen sekä koillis- että kaakkoiskulmalle on tehty kohtisuoraan tontin rajaa kohti suunnattu puusäleikköaita. Kaakkoiskulmalla on lisäksi portti.

Kiinteistössä sijaitsevan asuinrakennuksen on suunnitellut Orvo Leiniö, joka on vastannut yhteensä 8 kissanmaalaistalon alkuperäisistä rakennuslupapiirrustuksista.

Tontilla olevan asuinrakennuksen on rakentanut Eino Mäkinen.

Asuinrakennuksen ullakkokerroksessa on oletettavasti alkuvaiheessa asunut vuokralaisia. Vuokralaisasuntoon oli kuistilla oma ulko-ovi, josta portaat johtivat suoraan ullakolle.

Kohteen lähiympäristössä on iältään ja mittasuhteiltaan samankaltaista rakennuskantaa.

Alkuperäiset rakennuslupapiirrokset sekä myöhemmät mahdolliset muutos- tai laajennuslupapiirrokset. Tampereen kaupunki, Rakennusvalvonnan arkisto.

Minna Vänskä