klassismia ja funktionalismia yhdistävä arkkitehtuuri toimii aukion kiintopisteenä, joka kokoaa

yhteen toria reunustavat muurimaiset rakennusmassat. Viereinen konservatorion talo edustaa

myöhempää oppilaitosrakentamista ja ottaa paikkansa vähemmän hallitsevasti torin kulmauksessa.

Oppilaitosten edustalla, torin eteläpäädyssä on pienimuotoinen vihreä tila leikkipuistoineen.

Puistoalue suunniteltiin torin ja lyseon liittymäkohtaan jo alueen alkuperäisessä kaavassa.

Julkisten rakennusten, erityisesti lasten ja nuorten oppilaitosten yhdistäminen osaksi uuden

kaupunginosan keskusmaisemaa kertoo Pyynikintorin rakennusajankohdan yhteiskunnasta:

kansakunnan koulutukseen haluttiin panostaa ja tämä arvostus näkyi näyttävänä rakennuspaikkana

ja arkkitehtuurina.

Maisemallisesti lyseo ja konservatorio nousevilla tonteillaan toimivat linkkeinä toriaukean ja

Pyynikinrinteen asuinalueen välillä, julkisesta monumentaalirakentamisesta kohti

puutarhakaupunginosaa.