arkkitehtoninen

sivistyshistoria

maisemallisesti keskeinen sijainti

Konservatorion rakennus edustaa muodoltaan ja materiaaleiltaan 1960- ja 1970-luvun vaihteen rationalistista modernismia. Massiivinen portaikko, lasiseinäinen aula ja kohoavat kattomuodot ovat tunnistettavia julkisen rakentamisen ja taidelaitoksen piirteitä. Rakennuksen muotoilu antaa viitteen sisällä tapahtuvasta toiminnasta ja kutsuu kulttuurielämysten pariin.

Konservatorio kertoo suomalaisen musiikinopetuksen historiasta. Varta vasten musiikkioppilaitokseksi rakennettuna kiinteistönä se liittyy myös hyvinvointivaltion kehitykseen ja tavoitteisiin tarjota taiteen perusopetusta ja harrastusmahdollisuuksia lapsille ja nuorille.

Rakennus istuu luontevasti Pyynikintorin kokonaisuuteen ja sulkee torialueen kulman arvokkaalla tavalla.

Tampereen konservatorio on myöhempi lisä Pyynikintorin arvomaisemassa. Rakennuksen julkisivumateriaalina on käytetty punatiili. Suuri sisäänkäyntiportaikko Pyynikintorin kulmassa ilmentää julkisen kulttuurilaitoksen tuntua ja tuo sukulaisuutta naapurissa sijaitsevaan Tampereen lyseon monumentaaliseen portaikkoon.

Tampereen musiikkioppilaitosopetuksen juuret ovat vuosina 1917-1924 toimineessa Ilmari ja Gerda Veneskosken perustamassa Tampereen musiikkikoulussa. Tämän jälkeen vuonna 1926 perustettiin Tampereen kansankonservatorio, joka osittain toimi Helsingin sivuosastona. Itse Tampereen konservatorio katsotaan perustetun vuonna 1931, jolloin perustettiinTampereen musiikkiopisto -niminen oppilaitos dir. mus. Mauno Suomen johdolla. Vuoteen 1950 opistolla toimi vuokratuissa luokkatiloissa, ja soitonopetusta annettiin myös opettajien kotona. Oppilasmäärä kasvoi 1950-luvun lopulla jopa tuhanteen. 1960-luvulla opetusta alettiin painottaa musiikin ammattiopintoihin.

Tilakysymyksen ratkaisemiseksi omaa musiikkiopistotaloa suunniteltiin pitkään. Tampereen kaupungin arkkitehtiosaston Teuvo Viitanen laati piirustukset vuonna 1972 (pääpiirustukset 26.10.1972). Rakennus valmistui elokuussa 1974 ja opistotalon vihkiäisiä vietettiin helmikuussa 1975. Vuonna 1978 musiikkiopiston nimi vaihtui Tampereen konservatorioksi, ja laitos kuului musiikkioppilaitosten valtionapujärjestelmään. Vuonna 1997 konservatorio tuli osaksi Tampereen ammattikorkeakoulua. Nykyisin Tampereen konservatoriossa opiskelee musiikin, tanssin ja musiikkiteknologian ammatillisen koulutuksen opiskelijoita sekä satoja lapsia ja nuoria musiikin perusopetuksessa.

Rakennusta ylläpitävä Tampereen konservatoriotalon säätiö järjesti vuonna 2013 yleisen arkkitehtuurikilpailun Tampereen Musiikkiakatemiatalon laajennuksesta. Kilpailuohjelman mukaan laajennusehdotukset sijoitettiin tontin yläosaan nykyisen rakennuksen länsipuolelle, jossa nykyisin sijaitsee henkilökunnan pysäköintialue.

Konservatoriorakennusta ympäröi puistomainen tontti, jossa on rakennuksen jykevään tyyliin sopivasti havuvoittoisia lajeja: kuusia, matalaa mäntyä, pensaikkoja. Lyseon ja konservatorion välistä kulkee Lundelininpolku, portaittainen kävely-yhteys Kisakentänkadulta Pyynikintorille. Tämä väylä yhdistää luontevasti yksityisen asuinalueen ja julkisen toriympäristön. Yhteys tulisi pitää kunnossa ja avoimena.

Vuonna 2016 liikennejärjestelyjä konservatorion edustalla selkeytettiin, ja paikalla on nyt kolmiomainen liikenneaukio, jossa kevyt liikenne ja autot kohtaavat.

Arvojen säilymiseksi on tärkeää säilyttää rakennuksen kappaleista koostuva arkkitehtoninen hahmo ja alkuperäiset julkisivumateriaalit. Sisäänkäyntisivun voimakas asema maisemassa tulisi säilyttää.

Tampereen kaupunki, 2012. Modernin rakennuskulttuurin kohteet. Tampereen kaupunki, Tampere.

Niemelä, Jari, Tiilestä tehty Tampere – punatiilirakennuksia eilen, tänään ja huomenna. Tampere-Seura ry 2006.

Mukala, Jorma (toim.), Musiikkiakatemiatalon laajennus, Tampere. Arkkitehtuurikilpailuja 4/2014 julkaisussa Arkkitehti 6/2014.

Viertola, Katja ja Jokinen, Suvi. Musiikin perusteiden uudet tuulet. Yleisten aineiden opetuksen kehitys Tampereen konservatoriossa. Opinnäyte, Pirkanmaan ammattikorkeakoulu 2013.