rakennusperinteinen

Kolmikerroksinen asuintalo edustaa 1970-luvun rationalismia ja on kertova esimerkki kaupunkirakentamisen teknistymisestä ja uusista materiaaleista. Mittakaavaltaan talo sopeutuu Pyynikinrinteen maisemaan, vaikka eroaakin tyylillisesti asuinalueen yhtenäisestä ilmeestä.

Kolmikerroksinen asuintalo on muodoltaan suoraviivainen. Heinätorin puolelle julkisivu on pelkistetyn laatikkomainen, mutta pihan puolelle rakennusmassa on porrastettu. Näin ollen taloon mahtuu erikokoisia asuntoja.

Julkisivu perustuu ulkoneviin parveketorneihin ja neliömäisiin ikkunoihin. Korkea maanpäällinen kellarikerros on tyypillinen 1970-luvun elementtitalolle tyypillinen ratkaisu.

Paikalla on ollut Juho Salokosken vuonna 1926 suunnittelema kaksikerroksinen puutalo (piirustukset elokuu 1926). Lisäksi tontin länsinurkkaan rakennettiin 1,5-kerroksinen omakotitalo (suunnittelija Juho Salokoski), jonne käynti oli Ilomäentieltä.

Tontin puurakennukset purettiin ja paikalle rakennettiin kolmekerroksinen asuintalo vuonna 1972. Suunnittelijana arkkitehtitoimisto Reijo Lairto, joka on suunnittellut mm. viereisessä Amurin kaupunginosassa kuusikerroksiset pistetalot osoitteessa Kankurinkatu 8.

Rakennukseen tuli yksiöitä, kaksioita, kolmioita ja neliöitä. Kellariin sijoitettiin saunatilat, askarteluhuone ja kuusi autotallia.

Parvekkeet lasitettiin vuonna 1982, arkkitehti Urho Seesvuori.

Rakennus kestää muutosta jonkin verran, mutta rakennushistoriallisen kertovuuden vuoksi rationaalinen muoto ja teolliselle elementtirakenteelle tyypilliset materiaalit on suotavaa säilyttää.

Tampereen kaupungin rakennusvalvonnan arkisto.

Haapasaari, Mirkku, Amuri - Rakennetun kulttuuriympäristön inventointi. Pirkanmaan maakuntamuseo 2016.