Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa Pirkkalan Sankilan tilakeskuksen ja sen ympäristön kulttuurihistoriallisista arvoista ja alueen käyttömahdollisuuksista. Maakuntamuseo teki alueella Pirkkalan kunnan tilaamana arkeologisen inventoinnin sekä rakennetun kulttuuriympäristön selvitykset vuonna 2010. Aineisto on toimitettu Pirkkalan kuntaan. Selvitysten pohjalta maakuntamuseo esittää alueen arvoista ja käyttömahdollisuuksista seuraavaa.

Ensimmäiset tiedot Sankilan tilasta ovat 1500-luvulta jolloin kylässä oli kolme taloa. Vuonna 1648 kapteeni Frans Pfaler sai lahjoituksena Siukolan ja Nuolialan kylät. Pari vuotta myöhemmin hänen haltuunsa tuli myös Sankila. Vuonna 1651 Frans Pfaler sai luvan säterikartanon perustamiseen Sankilaan ja näin alkoi Sankilan kartanoaika.

Sankilan tilakeskus sijaitsee Länsi-Pirkkalassa, Pyhäjärven Sankilanlahden rannalla, alueella joka on Pirkanmaan 1. Maakuntakaavassa määritelty maakunnallisesti arvokkaaksi kulttuurimaisemakasi (Sankilan ja Tanilan kulttuurimaisema). Tilan pihapiiriin kuuluu empiretyylinen päärakennus 1820-luvulta ja 1887 valmistunut hirsinen asuinrakennus. Pihan itäpuolella on 1900-luvun alussa rakennettu aitta ja maakellari. Pihan sauna on rakennettu 1967. Päärakennuksen pohjoispuolella olevassa metsikössä on 1930-luvun leikkimökki. Toisen piha-alueen, eli karjapihan, muodostavat hirsinen navetta, joka on rakennettu vuonna 1900, tiilirakenteinen talli vuodelta 1914 sekä varastokatos vuodelta 1936. Pihan pohjoisreunassa on 1900-luvun vaihteessa rakennettu aumakattoinen aittarakennus, ns. puotirivi. Puotirivissä on jauhoaitta, mankelihuone ja ulkohuoneet. Muita piha-alueen rakennuksia ovat varasto ja kalustovaja 1970-luvulta. Tilalle johtavan koivukujan varrella sijaitsee korkea viljakuivaamo. Kuivaamon vanha osa on 1900-luvun alusta. Sitä on laajennettu ja korotettu 1960-luvun jälkeen. Lähellä Anian rantatietä on 1930-luvulla tehty puimala. Parhaiten säilyneitä rakennuksia ovat päärakennus, toinen asuinrakennus, navetta ja aittarakennukset.

Pihan luoteispuolella on Sankilan tilasta erotetulla tontilla vuosisadan vaihteessa rakennettu työväen asuintalo, joka ei kuulu inventoitavaan alueeseen. Työväen asuintalo rakennettiin samaan aikaan kuin päärakennuksen vieressä oleva asuintalokin (1887) ja rakennus muistuttaa sitä tyyliltään ja yksityiskohdiltaan. Pihan lähimaastossa on jäljellä paljon 1900-luvun alkupuolen rakennusten jäänteitä, kuten esimerkiksi makasiinin ja riihen osia osana uudempia rakennuksia. Pihan pohjoispuolella olevassa metsikössä on vanha karjaportti, rantasaunan kivijalka ja vesipumppaamon rakenteita sekä 1970-luvun alussa puretun vesitornin jäännökset. Tilalta on siirretty useita rakennuksia lähiseudulle huvilakäyttöön, muun muassa 1900-luvun alussa rakennetut pyykkitupa, vanha palvusauna ja yksi muonamiesten mökeistä. Sankilan tilan muonamiesten savusauna on siirretty Reipin museoalueelle 1970-luvulla.

Sankilan tilan rakennukset, pihapiiri ja ympäröivä viljelys- ja metsämaisema muodostavat erittäin hyvin säilyneen kulttuurihistoriallisen sekä maisemallisen kokonaisuuden. Kokonaisuus on Pirkkalan ja Tampereen kaupunkiseudun alu-eella harvinainen. Tilan 1820 valmistunut päärakennus edustaa hienosti empi-reajan rakennuskulttuuria. Päärakennuksen ulkoasu ja sisätilojen huonejaottelu ovat säilyneet lähes alkuperäisessä tilassaan. Arkkitehtonisten arvojen lisäksi rakennuksella on merkittävää historiallista arvoa. Se kertoo 1800-luvun ajan kartano- ja pappilakulttuurista ja muistuttaa pihapiirissä tilan historian merkittävästä vaiheesta. Tilalla on säilynyt monipuolinen 1900-luvun alun asumis- ja maatalouskulttuurista kertova rakennuskanta. Pihapiirissä sijaitsevat työväen asuinrakennus (1887), navetta, talli, puotirivi, aitta ja maakellari muodostavat hyvän esimerkin 1900-luvun alun suurehkosta maatilasta ja sen eri toiminnoista. Lisäksi tilalla on uudempaa rakennuskantaa, joka kuvastaa maataloudessa tapahtuneita muutoksia.

Sankilan talon paikalla on ollut asuttu kartano 1650-luvulta lähtien. Tilan pihapiiri, sitä ympäröivät tiet, pellot, niityt ja metsiköt edustavat paikalla vuosi-satojen ajan pysynyttä asutusta ja viljelykulttuuria. Nykyisen Pirkkalan alueella olleista kolmesta kartanosta Sankila on ainoa jäljellä oleva, jossa pihapiirin lisäksi on säilynyt lähiympäristön alue alkuperäisessä maanviljelykäytössä. Kohteen vanha rakennuskanta, pihan yleisilme ja ympäröivä viljelymaisema tulisi säilyttää. Uudisrakentamisessa ja muutostöissä tulee huomioida korostetun tarkasti kohteen kulttuurihistorialliset ja maisemalliset ominaispiirteet. Pihapiirin rakennuksista merkittävimmät ovat päärakennus, asuintalo, navetta, talli sekä talousrakennukset; puotirivi, aitta ja maakellari. Rakennukset muodostavat kokonaisuuden, jota tulisi mahdollisuuksien mukaan huoltaa ja säilyttää. Pihapiirin rakenne, jako karjapihaan ja miespihaan, päärakennuksen editse miespihan kiertävä tie, pihaan johtava pitkä koivukuja, sitä suojaava pihta- ja suomenkuusiaita sekä tilan pelto- ja metsämaisema ovat Sankilan tilan tärkeitä maisemallisia elementtejä, jotka tu-lisi säilyttää.

Sankilan tilakeskukseen liittyy myös arkeologisia kulttuuriympäristöarvoja, jotka rikastavat Sankilan monimuotoista kulttuuriympäristöä. Vuonna 2010 tehdyssä arkeologisessa inventoinnissa todettiin, että tilakeskuksen alueella sijaitsee Sankilan (Sangila) historiallinen kylänpaikka eli kylätontti. Museoviraston kiinteiden muinaisjäännösten suojeluohjeiden mukaan keskiaikaan palautuvat, autioituneet kylänpaikat ovat muinaismuistolailla rauhoitettuja kiinteitä muinaisjäännöksiä. Myös edelleen rakennettujen ja asuttujen kylänpaikkojen autioituneet osat ovat kiinteitä muinaisjäännöksiä.

Sankilan (Sangila) kylänpaikan kiinteän muinaisjäännöksen alustava rajaus on merkitty lausunnon liitekarttaan 2 (. Inventointiraportissa on tarkempia tietoja kiinteän muinaisjäännöksen ominaisuuksista ja inventoinnissa talteen otetuista löydöistä, jotka on luetteloitu Kansallismuseon kokoelmaan. Kohteen muinaisjäännösrekisterin tunnus on 1000018715. Se kuuluu rauhoitusluokkaan 2, mikä merkitsee sitä, että kiinteän muinaisjäännöksen tarkkojen rajojen ja arvon selvittäminen edellyttää inventointia tarkempia arkeologisia koetutkimuksia. Tilakeskuksen ympäristöstä tunnetaan lisäksi muita kiinteitä muinaisjäännöksiä, mm. Vähälammi-niminen kivikautinen asuinpaikka (liitekartan alaosassa rasteroitu alue, mj.rek.tunnus 604010009, rauhoitusluokka 2).

Kiinteä muinaisjäännös on rauhoitettu suoraan muinaismuistolailla (295/1963). Muinaisjäännöksen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen, poistaminen ja muu siihen kajoaminen muinaismuistolain vastaisella tavalla on kielletty (1 §). Mikäli tilan alueelle suunnitellaan yleistä työhanketta, muinaismuistolaki velvoittaa hankkeen toteuttajaa ottamaan selkoa siitä, saattaako hanke tulla koskemaan kiinteää muinaisjäännöstä. Muinaisjäännöksen säilymisen turvaamiseksi ja muinaismuistolain 1 §:ssä kiellettyjen toimien välttämiseksi myös yksityisissä työhankkeissa on selvitettävä, koskeeko suunnitelma muinaisjäännöstä. Mikäli Sankilan tilan alueelle suunnitellaan maankäyttöä, suunnitelmat tulee lähettää lausunnolle museoviranomaisena toimivaan Pirkanmaan maakuntamuseoon mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Museo tekee tarvittaessa suunni-telmien johdosta katselmuksia ja antaa ohjeet kiinteän muinaisjäännöksen huomioon ottamisesta maankäytössä. Museoviranomainen ratkaisee myös sen, milloin työhankkeen johdosta tarvitaan arkeologisia koetutkimuksia ja miten tutkimustulokset vaikuttavat maankäyttösuunnitelman toteuttamiseen. Mikäli suunnitelma koskee kiinteää muinaisjäännöstä, ensisijainen menettely on tavallisesti työhankkeen siirtäminen riittävän etäälle muinaisjäännöksestä.