Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta hankkeesta.

Sankilan tilakeskus sijaitsee maakunnallisesti arvokkaalla Pyhäjärven-Nokianvirran-Kuloveden kulttuurimaisema-alueella, maisemallisesti keskeisellä paikalla lähellä Pyhäjärven rantaa. Sankilan rakennuksista on laadittu vuonna 2010 rakennetun kulttuuriympäristön selvitys, jossa navetta on arvotettu luokkaan 1 seuraavin perustein:"Navettarakennus on hieno esimerkki 1900-luvun alun maatalousrakentamisesta. Rakennus on säilynyt lähes alkuperäisessä asussaan, lisäsiipi on tehty 1926. Navetan erityispiirteenä on seinien valkoinen rappaus ja ikkunoita koristavat leveät sementtikehykset. Navetta kuuluu osaksi Sankilan tilan 1900-luvun alusta lähtien yhtenäisenä säilynyttä pihapiiriä. Rakennus näkyy kauas ja on merkittävä maisemallinen tekijä Sankilan tilalla. Rakennus kertoo osaltaan tilan historiasta karjatilana. Rakennus kuuluu arvoluokkaan 1 ja se tulee säilyttää." Myös väentupa kuuluu arvoluokkaan 1. Se muodostaa yhdessä päärakennuksen kanssa ehjän ja hyvin aikakautensa asumisesta kertovan kokonaisuuden.

Maakuntamuseon perinnerakennusmestari on tehnyt Sankilaan 2.5.2019 maastotarkastuksen, jossa olivat läsnä myös Pirkkalan kunnan edustaja, Sankilan tilakeskuksessa vuosikymmeniä työskennellyt henkilö sekä mahdollinen ostaja. Tilaisuudessa keskusteltiin ja tehtiin havaintoja ensisijaisesti otsikossa mainituista rakennuksista.

Väentuvan betonitiilikate on sammaloitunut ja savupiippujen juuripellit ovat puutteelliset. Vakavia vuotoja ei vielä ole, mutta kattotiiliä on paikoin rikkoutunut  ja huolto- ja korjaustarve on ilmeinen. Rakennuksen kahdessa, lähes identtisessä lasikuistissa on saumapeltikate, eteläpäädyn arkisemmassa kuistissa puolestaan kolmiorimahuopakate. Maastotarkastuksen yhteydessä toivottiin Pirkanmaan maakuntamuseon kommenttia mahdollisuudesta muuttaa koko rakennuksen katemateriaali saumapeltikatteeksi. Väentuvassa on alkujaan ollut pärekatto, jota on todennäköisesti seurannut huopakate ennen betonitiiliä. Katon kantavat rakenteet on siten suunniteltu huomattavasti nykyistä kevyempää kattoa varten. Pirkanmaan maakuntamuseo ei näin ollen näe estettä katemateriaalin vaihtamiselle, mikäli kate uusitaan perinteisellä katetyypillä ja -materiaalilla. Tällaisiksi katsotaan kolmiorimahuopakate sekä konesaumapeltikate, jossa kattovesien poisto on hoidettu jalkaränneillä ja suppiloilla varustetuilla syöksytorvilla. 

Luonnonkiviperustainen, rapattu hirsinavetta on hyväryhtinen, sen aaltopeltikate kantavine kattorakenteineen on ehjä. Rappauksen vuoksi hirsiseinien kuntoa ei voi kattavasti arvioida, mutta lahovaurioita on varmuudella ainakin ikkunoiden alapuolella ja paikoin alimmaisessa hirsikerrassa. Heikoimmassa kunnossa ovat lisäsiiven seinät, joiden sisäpintoja vasten on jossain vaiheessa valettu noin metrin korkuiset betonivahvistukset. Etenkin päätyseinä on huonokuntoinen. Lisäsiiven eteläpäädyn lattian alla, luonnonkivijalkaa vasten, on vanha virtsasäiliö, johon on valunut hulevesiä kalliota pitkin navetan alta. Säiliön tyhjennysputki on tukittu, ja navetan jäädessä tyhjilleen on säiliö päässyt jäätymään vaurioittaen kivijalkaa. Tämä on edesauttanut myös seinän vaurioitumista.

Kokonaisuutena navettarakennuksen hirsiseinissä on runsaasti korjaustarvetta, joka on kuitenkin kiireellistä vain lisäsiiven päädyn osalta. Pirkanmaan maakuntamuseo pitää hyväksyttävänä sitä, että korjaustekniikka on ainakin osittain joku muu kuin perinteinen hirsityö. Oleellista on säilyttää rakenteiden vakaus sekä rakennuksen ulkoinen luonne ja asema maisemassa. Nuorkarjasiiven vauriot ovat valitettavasti vakavat ja vaadittavat korjaustoimet mittavia. Liikkuneen perustuksen korjaamisen kannalta tärkeää on estää veden kertyminen sen taakse jatkossa, todennäköisesti rikki routineet betonilattia ja virtsasäiliö on purettava ja hulevesille on järjestettävä vapaa reitti pois rakennuksen alta. Päädyn hirsiseinä on rakennettava uudestaan, myös sivuseinillä on laajaa korjaustarvetta.

Navetan purettavaksi esitetty nuorkarjasiipi on aikoinaan taitavasti rakennettu laajennus ja tärkeä osa massiivista talousrakennusta, siksi ensisijainen vaihtoehto on korjata ja säilyttää se. Ympäröivän maiseman ja pihapiirin eheyden kannalta navetan tärkein osa on kuitenkin vanhin, suorakaiteen muotoinen lypsykarjaosasto aputiloineen, jonka säilyminen on ensiarvoisen tärkeää. Näin ollen maakuntamuseo pitää mahdollisena, joskin erittäin valitettavana, jos nuorkarjasiipeä ei pystytä säilyttämään. Purkamisen edellytyksenä olisi kuitenkin navetan takaseinän rakentaminen umpeen sen alkuperäistä rakennetta ja ulkonäköä mukaillen, jotta näkymä Anian rantatielle säilyy tasapainoisena.

Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseo toteaa, että navettarakennus sijaitsee pääosin Sankilan (Sangila) kiinteän muinaisjäännöksen alueella (muinaisjäännöstunnus 1000018715). Kyseessä on historiallinen asuinpaikka - keskiajalla syntyneen kylän ja myöhemmän kartanon paikka, jonka alueelta voi löytyä arkeologisesti merkittäviä maanalaisia jäännöksiä. Kiinteän muinaisjäännöksen ja sen suoja-alueen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen ja muu niihin kajoaminen ilman muinaismuistolain nojalla annettua lupaa on kielletty (MML 1 ja 4 §). Tämän vuoksi, jos navetan nuorkarjasiipeä ei pystytä säilyttämään ja sen johdosta mahdollisiin purkutöihin tulee liittymään maan kaivamista, tulee kaivutyöt suorittaa arkeologin valvonnassa. Jos valvonnan yhteydessä löytyy merkkejä kiinteästä muinaisjäännöksestä, kaivutyö keskeytetään, paikalla tehdään tarvittavat arkeologiset dokumentointitoimenpiteet ja arvioidaan jatkotutkimusten tarve (MML 14 §). Valvonnan tilaamisesta tulee olla hyvissä ajoin yhteydessä Pirkanmaan maakuntamuseoon (tutkija Vadim Adel, vadim.adel@tampere.fi, puh. 0408004872).

Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta hankkeesta.Sankilan tilakeskus sijaitsee maakunnallisesti arvokkaalla Pyhäjärven-Nokianvirran-Kuloveden kulttuurimaisema-alueella, maisemallisesti keskeisellä paikalla lähellä Pyhäjärven rantaa. Sankilan rakennuksista on laadittu vuonna 2010 rakennetun kulttuuriympäristön selvitys, jossa navetta on arvotettu luokkaan 1 seuraavin perustein:"Navettarakennus on hieno esimerkki 1900-luvun alun maatalousrakentamisesta. Rakennus on säilynyt lähes alkuperäisessä asussaan, lisäsiipi on tehty 1926. Navetan erityispiirteenä on seinien valkoinen rappaus ja ikkunoita koristavat leveät sementtikehykset. Navetta kuuluu osaksi Sankilan tilan 1900-luvun alusta lähtien yhtenäisenä säilynyttä pihapiiriä. Rakennus näkyy kauas ja on merkittävä maisemallinen tekijä Sankilan tilalla. Rakennus kertoo osaltaan tilan historiasta karjatilana. Rakennus kuuluu arvoluokkaan 1 ja se tulee säilyttää." Myös väentupa kuuluu arvoluokkaan 1. Se muodostaa yhdessä päärakennuksen kanssa ehjän ja hyvin aikakautensa asumisesta kertovan kokonaisuuden.Maakuntamuseon perinnerakennusmestari on tehnyt Sankilaan 2.5.2019 maastotarkastuksen, jossa olivat läsnä myös Pirkkalan kunnan edustaja, Sankilan tilakeskuksessa vuosikymmeniä työskennellyt henkilö sekä mahdollinen ostaja. Tilaisuudessa keskusteltiin ja tehtiin havaintoja ensisijaisesti otsikossa mainituista rakennuksista.Väentuvan betonitiilikate on sammaloitunut ja savupiippujen juuripellit ovat puutteelliset. Vakavia vuotoja ei vielä ole, mutta kattotiiliä on paikoin rikkoutunut  ja huolto- ja korjaustarve on ilmeinen. Rakennuksen kahdessa, lähes identtisessä lasikuistissa on saumapeltikate, eteläpäädyn arkisemmassa kuistissa puolestaan kolmiorimahuopakate. Maastotarkastuksen yhteydessä toivottiin Pirkanmaan maakuntamuseon kommenttia mahdollisuudesta muuttaa koko rakennuksen katemateriaali saumapeltikatteeksi. Väentuvassa on alkujaan ollut pärekatto, jota on todennäköisesti seurannut huopakate ennen betonitiiliä. Katon kantavat rakenteet on siten suunniteltu huomattavasti nykyistä kevyempää kattoa varten. Pirkanmaan maakuntamuseo ei näin ollen näe estettä katemateriaalin vaihtamiselle, mikäli kate uusitaan perinteisellä katetyypillä ja -materiaalilla. Tällaisiksi katsotaan kolmiorimahuopakate sekä konesaumapeltikate, jossa kattovesien poisto on hoidettu jalkaränneillä ja suppiloilla varustetuilla syöksytorvilla. Luonnonkiviperustainen, rapattu hirsinavetta on hyväryhtinen, sen aaltopeltikate kantavine kattorakenteineen on ehjä. Rappauksen vuoksi hirsiseinien kuntoa ei voi kattavasti arvioida, mutta lahovaurioita on varmuudella ainakin ikkunoiden alapuolella ja paikoin alimmaisessa hirsikerrassa. Heikoimmassa kunnossa ovat lisäsiiven seinät, joiden sisäpintoja vasten on jossain vaiheessa valettu noin metrin korkuiset betonivahvistukset. Etenkin päätyseinä on huonokuntoinen. Lisäsiiven eteläpäädyn lattian alla, luonnonkivijalkaa vasten, on vanha virtsasäiliö, johon on valunut hulevesiä kalliota pitkin navetan alta. Säiliön tyhjennysputki on tukittu, ja navetan jäädessä tyhjilleen on säiliö päässyt jäätymään vaurioittaen kivijalkaa. Tämä on edesauttanut myös seinän vaurioitumista.Kokonaisuutena navettarakennuksen hirsiseinissä on runsaasti korjaustarvetta, joka on kuitenkin kiireellistä vain lisäsiiven päädyn osalta. Pirkanmaan maakuntamuseo pitää hyväksyttävänä sitä, että korjaustekniikka on ainakin osittain joku muu kuin perinteinen hirsityö. Oleellista on säilyttää rakenteiden vakaus sekä rakennuksen ulkoinen luonne ja asema maisemassa. Nuorkarjasiiven vauriot ovat valitettavasti vakavat ja vaadittavat korjaustoimet mittavia. Liikkuneen perustuksen korjaamisen kannalta tärkeää on estää veden kertyminen sen taakse jatkossa, todennäköisesti rikki routineet betonilattia ja virtsasäiliö on purettava ja hulevesille on järjestettävä vapaa reitti pois rakennuksen alta. Päädyn hirsiseinä on rakennettava uudestaan, myös sivuseinillä on laajaa korjaustarvetta.Navetan purettavaksi esitetty nuorkarjasiipi on aikoinaan taitavasti rakennettu laajennus ja tärkeä osa massiivista talousrakennusta, siksi ensisijainen vaihtoehto on korjata ja säilyttää se. Ympäröivän maiseman ja pihapiirin eheyden kannalta navetan tärkein osa on kuitenkin vanhin, suorakaiteen muotoinen lypsykarjaosasto aputiloineen, jonka säilyminen on ensiarvoisen tärkeää. Näin ollen maakuntamuseo pitää mahdollisena, joskin erittäin valitettavana, jos nuorkarjasiipeä ei pystytä säilyttämään. Purkamisen edellytyksenä olisi kuitenkin navetan takaseinän rakentaminen umpeen sen alkuperäistä rakennetta ja ulkonäköä mukaillen, jotta näkymä Anian rantatielle säilyy tasapainoisena.Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseo toteaa, että navettarakennus sijaitsee pääosin Sankilan (Sangila) kiinteän muinaisjäännöksen alueella (muinaisjäännöstunnus 1000018715). Kyseessä on historiallinen asuinpaikka - keskiajalla syntyneen kylän ja myöhemmän kartanon paikka, jonka alueelta voi löytyä arkeologisesti merkittäviä maanalaisia jäännöksiä. Kiinteän muinaisjäännöksen ja sen suoja-alueen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen ja muu niihin kajoaminen ilman muinaismuistolain nojalla annettua lupaa on kielletty (MML 1 ja 4 §). Tämän vuoksi, jos navetan nuorkarjasiipeä ei pystytä säilyttämään ja sen johdosta mahdollisiin purkutöihin tulee liittymään maan kaivamista, tulee kaivutyöt suorittaa arkeologin valvonnassa. Jos valvonnan yhteydessä löytyy merkkejä kiinteästä muinaisjäännöksestä, kaivutyö keskeytetään, paikalla tehdään tarvittavat arkeologiset dokumentointitoimenpiteet ja arvioidaan jatkotutkimusten tarve (MML 14 §). Valvonnan tilaamisesta tulee olla hyvissä ajoin yhteydessä Pirkanmaan maakuntamuseoon (tutkija Vadim Adel, vadim.adel@tampere.fi, puh. 0408004872).