Haikan asuntoalueen synty liittyy Valtion Lentokonetehtaan siirtoon Helsingistä Tampereen Härmälään v. 1936. Asuntopulaa lievittämään hankittiin Haikan kartanon länsipuolelta peltoalue, joka kaavoitettiin ja joista tontteja luovutettiin pääasiassa tehtaan toimihenkilöille ja työntekijöille.

Rakennuskanta on pääosin 1940-luvulta ja alueelle erityisleimaa antavat antavat funktionalistissävytteiset rapatut 2-kerroksiset asuinrakennukset. Puhtaimpia, tasakattoisia omakotitaloja on kymmenkunta. Yleisesti ottaen rakennuksia on uudistettu ja muutettu kohtuullisen paljon; mm. julkisivumateriaaleja, ikkunoita ja ovia on vaihdettu Lisäksi on rakennettu lisäsiipiä. Väliin on myös rakennettu uudempia rakennuksia, jotka eivät kaikki sovi mittakaavansa puolesta vanhaan rakennuskantaan. Alueen asemakaava edustaa hienosti oman aikakautensa arkkitehtonisia ihanteita esikaupunkirakentamisessa. Tieverkko myötäilee rannan ja Haikanniemen muotoja. Pihat ovat suurehkoja, vehreitä ja tiet kaartuvat loivasti melko yhtenäisten rakennusrivien reunaamina. Alueelle on myös suunniteltu toiminnallinen ydinalue, keskusta, jossa puistoa reunustavat 2-kerroksiset liikerakennukset. Lisäksi on niemen tyveen on sijoitettu pallokenttä, jonka pohjoispään tienoilla ovat sijainneet vanhan Haikan kylän talot, Ippi ja Liuha. Myös varhaisin kartano sijaitsi ilmeisesti lähellä niitä. Nykyiselle paikalle kartano siirrettiin 1785. Kartanosta on jäljellä Haikan itäpuolella etupäässä rakennusten kivijalkojen jäänteitä. Haikan omakotialueen eteläpuolella on säilynyt osa vanhaa raittia ja muutamia vanhempia rakennuksia.

Aikaisemmin Haikan omakotialue on muodostanut oman, hyvin rajatun alueensa. Nykyisin länsi- ja eteläpuolella olevat alueet ovat viime vuosina muuttuneet Rantaniityn ja Kurikan asuntoalueiksi ja kasvaneet kiinni Haikkaan.

Alueen rakennusinventointiedot eivät ole vielä kattavat. Mahdolliset uudet maankäyttösuunnitelmat ja esimerkiksi purkulupa-asiat edellyttävät inventoinnin täydentämistä. Alueen ominaispiirteiden säilyttämisen kannalta olisi tärkeää laatia alueelle rakennustapaohjeet. Kulttuuriympäristön suojelussa tulee kiinnittää huomio vanhan rakennuskannan säilyttämiseen ja muutos- ja korjaustoimenpiteiden toteuttamistapaan siten että rakennusten arkkitehtoniset ominaispiirteet säilyvät mahdollisimman hyvin.