Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitussa asiassa. Kohteen omistajan tavoitteena on purkaa huonokuntoinen päärakennus, mahdollisesti myös ulkorakennuksia. Maakuntamuseon rakennustutkija, perinnerakennusmestari ja arkeologi ovat tehneet kiinteistöllä maastotarkastuksen. Pirkanmaan maakuntamuseo on lisäksi tutustunut kohteesta saatavilla olevaan aineistoon ja toteaa lausuntonaan seuraavaa.
Utukan kantatalon pihapiiri sijoittuu viljelymaiseman keskellä vesistöstä kohoavalle harjanteelle. Pihapiirissä on kuusi rakennusta, päärakennus, saunapirtti, navetta, viljamakasiini, kuivuri ja talli, jotka ovat rakennettu pääosin 1900-luvun alkupuolella. Lisäksi on pieni maakellari ja romahtanut, hirsinen talousrakennus. Pihapiiri on osa vanhaa Palon maakirjakylän kylätonttia. Utukka on ainoa kylätontilla säilyneistä kantataloista. Säilynyt rakennuskokonaisuus on väljä, ja sen havainnointia haittaa pihan ja ympäristön runsas kasvillisuus.
Rakennuskanta edustaa 1900-luvun alun vauraan talonpoikaistilan rakentamista. Pihan keskipisteitä ovat suurikokoinen asuinrakennus sekä navetta. Pihapiirin vanhin rakennus on vilja-aitta. Rakennusten ja pihapiirin huolto on laiminlyöty 2000-luvulla, suurin osa rakennuksista on hyvin huonossa kunnossa, ja lisääntynyt kasvillisuus on peittänyt pihan ominaispiirteet ja rajapinnat sekä aseman maisemassa.
Kohteella on merkittäviä paikallisia ja maakunnallisia rakennushistoriallisia ja maisema-arvoja. Utukan talo on inventoitu vuonna 2007 rakennuskohteena osana yleiskaavoitusta, Nurmi-Sorilan osayleiskaava, Aitolahden kulttuuriympäristöinventointi. Selvityksessä kohteen arvoiksi on tunnistettu sen asema viljelymaisemassa ja merkittävä asutushistoria. Rakennuskohtaiset tiedot ovat niukat, päärakennuksen todetaan säilyneen kohtuullisesti.
Utukan tilakeskus on huomioitu osana kulttuuriympäristöä vuonna 2015 tehdyssä selvityksessä, Tampereen Aitolahden ja Teiskon kulttuuriympäristöselvitys. Selvityksessä Utukka on osa arvoaluetta, Sorilan ja Palon kultuuriympäristökokonaisuus. Suosituksina on rakennuskannan sekä maiseman rakenteen ja mittakaavan säilyttäminen. Uudisrakentamisessa tulee käyttää erityistä harkintaa, jotta kulttuurimaiseman ominaispiirteet ja jatkuvuus voidaan säilyttää.
Kylää ympäröivä viljelymaisema on myös maakunnallisesti arvokas kulttuurimaisema, Sorilan ja Palon kulttuurimaisema. Utukan pihapiiri kuuluun arvoalueen rakennuskulttuurin ydinalueisiin.
Alueella on voimassa Nurmi-Sorilan osayleiskaava (2016), jonka mukaan Utukka on kulttuurihistoriallisesti merkittävä kohde. Kaavamääräyksen mukaan ”rakennusten perusparantaminen, korjaaminen ja vähäinen laajentaminen sallitaan. Rakennuksissa suoritettavien laajennus, korjaus- ja muutostöiden, käyttötarkoituksen muutosten sekä täydennysrakentamisen ja alueella tehtävien toimenpiteiden tulee olla sellaisia, että alueen rakennushistoriallisesti /kulttuurihistoriallisesti/maisemakuvallisesti arvokas luonne säilyy. Samalla tulee huolehtia kulttuurihistoriallisten arvojen, kuten pihapiirin inventoinnissa arvokkaiksi todettujen rakennusten säilyttämisestä. Alueella ei saa tehdä sellaisia toimenpiteitä, jotka vähentävät kohteen arvoa.”
Maakuntamuseo teki kohteelle 17.8.2021 maastotarkastuksen, jossa tutustuttiin alueen rakennuksiin ja pihapiiriin.
Utukan suurikokoinen päärakennus on perustettu lohkotuista kivistä rakennetulle kivijalalle. Eteläpää kellareineen on huolellista työtä ja kivet on saumattu makkarasaumoin, pohjoispäässä kivityö on karkeampaa. Muistitiedon mukaan Utukan päärakennus paloi 1900-luvun alussa ja sen paikalle siirrettiin Messukylän pappilasta asuinrakennus. Nykyasun kuisteineen sekä vintin asuintiloineen ja katon valokaappeineen rakennus sai 1940-luvulla. Satulakatto on katettu betonitiilellä. Sisätiloissa parhaiten ovat säilyneet eteläpään kulmahuone, johon liittyy kaakeliuuni ja paneloinnilla ja hammaslistoilla jäsennelty sisäkatto, sekä pohjoispäädyssä suurikokoinen ja hyvin alkuperäisasuinen pirtti. Muuten sisätilojen pinnat ovat pääosin 1900-luvun jälkipuoliskolta. Kuusiruutuisista ikkunoista osa on ehditty vaihtamaan keskeneräisessä remontissa uusiin puu-alumiini-ikkunoihin.
Päärakennuksen betonitiilikatto on vuotanut laajasti jo pitkään, etenkin kaikkien sisäjiirien kohdalla ja paikoin räystäslinjoilla vauriot ulottuvat aina alapohjarakenteisiin asti. Eteläpäädyn keittiössä sekä molemmissa wc-tiloissa on lisäksi vakavia, putkirikkojen aiheuttamia kosteusvaurioita. Merkittäviltä kosteusvaurioilta on välttynyt ainoastaan pohjoispäädyn pirtti. Vaikka hirsirungon kuntoa ei voi kattavasti arvioida ulko- ja sisäverhousta purkamatta, on jo nyt näkyvien vaurioiden perusteella todettavissa, että rakennuksen kunnostaminen olisi poikkeuksellisen vaativa ja uudisrakentamiseen vertautuva toimenpide. Näin ollen maakuntamuseo pitää päärakennuksen purkamista mahdollisena.
Näyttävä, rakennushistoriallisesti merkittävä kaksikerroksinen navetta on rakennettu kahdessa vaiheessa 1900-luvun alkupuoliskolla. Alkujaan lohkokivirakenteisen navetan päälle on myöhemmin lisätty toinen kerros harkoista ja tiilestä muuraten, rehuvarastona toimiva vinttiosa on puurakenteinen. Pääkerroksen muuratut ja rapatut seinät ovat halkeilleet useista kohdin ja sen betoninen alavälipohja on laajalta alalta romahtanut. Betonitiilikatossa on vakavia vuotoja, ja tukirakenteiden pettämisen vuoksi vesikattorakenteet ovat vaarassa sortua. Navetan alkuperäinen kiviosa vaikuttaa vielä vakaalta, mutta uudempia kerrostumia voidaan pitää korjauskelvottomina.
Vilja-aitta ja viljankuivaamo sijaitsevat kylätien varrella pienellä mäellä, hieman muista rakennuksista pohjoiseen. Molempien betonitiilikatot ovat huonokuntoiset ja vuotavat, kuivaamon katosta on osa jo romahtanut. Aitan kattovuodot ovat vaurioittaneet rungon nurkkaliitoksia niin, että kahden nurkan liitokset ovat jo pettäneet koko seinän korkeudelta. Muurahaiset ovat täydentäneet tuhoa etuseinän alahirsien osalta. Aitassa on vielä paljon käyttökelpoista hirsi- ja lankkumateriaalia, mutta rakennuksen korjaaminen alkuperäisiin mittoihinsa vaurioituneet osat uusimalla olisi erittäin vaativa hirsityö.
Pihapiirin muu rakennuskanta, asuin- ja talousrakennus, maakellari ja läpiajettava ulkorakennus, ovat nekin suurelta osin huonokuntoisia. Betonitiilikatoissa on vaihtelevan laajuisia, pitkään jatkuneita vuotoja, lisäksi rankorakenteisten ulkorakennusten perustukset ovat painuneet epätasaisesti ja aiheuttaneet paikallisia runkovaurioita.
Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseo toteaa, että tilakeskuksen alueella sijaitsee kiinteä muinaisjäännös, osa Palon historiallisen kylän tonttimaasta (kohde: Palo (Palho), mj-tunnus 1000018823, liitekartta 1). Kohde on merkitty myös Nurmi-Sorilan osayleiskaavaan (2016). Kiinteän muinaisjäännöksen ja sen suoja-alueen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen ja muu niihin kajoaminen ilman muinaismuistolain nojalla annettua lupaa on kielletty (MML 1 ja 4 §). Yhä asuttuihin historiallisiin kylänpaikkoihin saattaa liittyä maanalaisia, muinaisjäännöksenä pidettäviä kulttuurikerroksia tai rakenteita, joten muinaisjäännösnäkökulman huomioiminen kaikessa kylätontin alueen maankäytössä on tärkeää. Kaikesta tavanomaista puutarhatyötä suuremmasta maahan kajoavasta toiminnasta muinaisjäännösalueella tulee pyytää hyvissä ajoin etukäteen lausunto Pirkanmaan maakuntamuseolta.
Mikäli jokin Utukan muinaisjäännösalueella sijaitsevista rakennuksista halutaan purkaa, tulee rakennuksen perustuksen purkutyö tehdä arkeologin valvonnassa. Mahdollista uudisrakentamista suositellaan myös arkeologisen perinnön näkökulmasta sijoitettavaksi vanhalle rakennuspaikalle. Sijoittuessaan muinaisjäännösalueelle tai sen välittömään läheisyyteen, uudisrakentaminen tulee edellyttämään arkeologisia koe-, kaivaus- tai valvontatutkimuksia. Tarkempi uudisrakennussuunnitelma, josta käy ilmi myös tarvittavien vesi-, viemäri- ja maakaapelikaivantojen yms. sijanti, tulee lähettää lausunnolle Pirkanmaan maakuntamuseoon, joka ottaa sen perusteella kantaa tutkimuksen sisältöön. Silloin kun on kyse yksityisestä pienestä työhankkeesta (esim. omaan käyttöön tulevasta pientalosta), tarvittavat tutkimukset tehdään Museoviraston tai maakuntamuseon virkatyönä valtion rahoituksella. Tutkimusten tekeminen vaikuttaa todennäköisesti hankkeen aikatauluun, mikä on syytä ottaa huomioon. Maan alta mahdollisesti löytyvät asutus- ja elinkeinohistorialliset rakenteet on pyrittävä säilyttämään. Tämän vuoksi tutkimuksen tulokset voivat vaikuttaa alueen maankäyttösuunnitelmiin.
17.8.2021 tehdyn tarkastuksen yhteydessä kuljettiin maastossa myös varsinaista kylänpaikkaa laajemmalla alueella. Historiallisen kylänpaikan alueella ei havaittu maanpäällisiä, kiinteään muinaisjäännöksen liittyviä rakenteita. Läheisen mäen länsirinteeltä löydettiin kaksi alueen historialliseen ihmistoimintaa liittyvää rakennetta: Luonnonkivestä rakennettu mahdollinen rakennuksenperustus sekä vallillinen kuopanne. Havaitut rakenteet eivät täytä kiinteän muinaisjäännöksen tai muun kulttuuriperintökohteen statusta, eivätkä näin ollen ole suojelukohteita.
Maakuntamuseon näkemys on, että päärakennuksen purkaminen on mahdollista, vaikkakin hyvin valitettavaa. Pihapiirin muiden rakennusten purkamisessa tulee käyttää harkintaa, etteivät pihapiirin arvokkaiksi todetut ja kaavamääräyksessä suojeltaviksi määritellyt piirteet täysin katoa. Rakennusten osittaistakin säilyttämistä tai hyödyntämistä tulee harkita, ja esim. navetan kiviosa on suotavaa säilyttää. Päärakennuksen hirsirungon ohella sen vanhan pirtin ja pikkusalin säilyminen, edes osina, on suotavaa.
Uudisrakentamisessa maakuntamuseo suosittelee vanhojen rakennuspaikkojen käyttämistä, jotta pihapiirin rakenne ja hierarkia säilyvät. Uudisrakennuksien ulkoasun, kattomuodon, materiaalien, mittakaavan ja värien tulee olla soveltuvia tilakeskuksen perinteisiin ominaispiirteisiin.
Utukan rakennetun pihapiirin asema maisemassa on merkittävästi heikentynyt viime vuosien kunnossapidon laiminlyöntien vuoksi. Pihaan liityneet peltoalueet ja rakennuksia ympäröivät pihat ovat kasvaneet merkittävissä määrin umpeen. Puustoa tulee raivata siten, että piha ja rakennukset palaavat osaksi viljelymaisemaa ja vanhat rajapinnat palautuvat. Raivauksessa on huomioitava vanha pihapuusto.
Alueen suunnittelussa tulee huomioida selvityksissä ja kaavamääräyksissä esiin tuodut paikan rakennushistorialliset ja maisema-arvot. Maakuntamuseo suosittaa käyttämään korkealaatuista suunnittelua ja laatimaan alueelle kulttuuriympäristön arvot ja vahvuudet huomioivan kokonaissuunnitelman. Rakennuslupasuunnitelmat tulee toimittaa Pirkanmaan maakuntamuseoon lausuntoa varten.
Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitussa asiassa. Kohteen omistajan tavoitteena on purkaa huonokuntoinen päärakennus, mahdollisesti myös ulkorakennuksia. Maakuntamuseon rakennustutkija, perinnerakennusmestari ja arkeologi ovat tehneet kiinteistöllä maastotarkastuksen. Pirkanmaan maakuntamuseo on lisäksi tutustunut kohteesta saatavilla olevaan aineistoon ja toteaa lausuntonaan seuraavaa.
Utukan kantatalon pihapiiri sijoittuu viljelymaiseman keskellä vesistöstä kohoavalle harjanteelle. Pihapiirissä on kuusi rakennusta, päärakennus, saunapirtti, navetta, viljamakasiini, kuivuri ja talli, jotka ovat rakennettu pääosin 1900-luvun alkupuolella. Lisäksi on pieni maakellari ja romahtanut, hirsinen talousrakennus. Pihapiiri on osa vanhaa Palon maakirjakylän kylätonttia. Utukka on ainoa kylätontilla säilyneistä kantataloista. Säilynyt rakennuskokonaisuus on väljä, ja sen havainnointia haittaa pihan ja ympäristön runsas kasvillisuus.
Rakennuskanta edustaa 1900-luvun alun vauraan talonpoikaistilan rakentamista. Pihan keskipisteitä ovat suurikokoinen asuinrakennus sekä navetta. Pihapiirin vanhin rakennus on vilja-aitta. Rakennusten ja pihapiirin huolto on laiminlyöty 2000-luvulla, suurin osa rakennuksista on hyvin huonossa kunnossa, ja lisääntynyt kasvillisuus on peittänyt pihan ominaispiirteet ja rajapinnat sekä aseman maisemassa.
Kohteella on merkittäviä paikallisia ja maakunnallisia rakennushistoriallisia ja maisema-arvoja. Utukan talo on inventoitu vuonna 2007 rakennuskohteena osana yleiskaavoitusta, Nurmi-Sorilan osayleiskaava, Aitolahden kulttuuriympäristöinventointi. Selvityksessä kohteen arvoiksi on tunnistettu sen asema viljelymaisemassa ja merkittävä asutushistoria. Rakennuskohtaiset tiedot ovat niukat, päärakennuksen todetaan säilyneen kohtuullisesti.
Utukan tilakeskus on huomioitu osana kulttuuriympäristöä vuonna 2015 tehdyssä selvityksessä, Tampereen Aitolahden ja Teiskon kulttuuriympäristöselvitys. Selvityksessä Utukka on osa arvoaluetta, Sorilan ja Palon kultuuriympäristökokonaisuus. Suosituksina on rakennuskannan sekä maiseman rakenteen ja mittakaavan säilyttäminen. Uudisrakentamisessa tulee käyttää erityistä harkintaa, jotta kulttuurimaiseman ominaispiirteet ja jatkuvuus voidaan säilyttää.
Kylää ympäröivä viljelymaisema on myös maakunnallisesti arvokas kulttuurimaisema, Sorilan ja Palon kulttuurimaisema. Utukan pihapiiri kuuluun arvoalueen rakennuskulttuurin ydinalueisiin.
Alueella on voimassa Nurmi-Sorilan osayleiskaava (2016), jonka mukaan Utukka on kulttuurihistoriallisesti merkittävä kohde. Kaavamääräyksen mukaan ”rakennusten perusparantaminen, korjaaminen ja vähäinen laajentaminen sallitaan. Rakennuksissa suoritettavien laajennus, korjaus- ja muutostöiden, käyttötarkoituksen muutosten sekä täydennysrakentamisen ja alueella tehtävien toimenpiteiden tulee olla sellaisia, että alueen rakennushistoriallisesti /kulttuurihistoriallisesti/maisemakuvallisesti arvokas luonne säilyy. Samalla tulee huolehtia kulttuurihistoriallisten arvojen, kuten pihapiirin inventoinnissa arvokkaiksi todettujen rakennusten säilyttämisestä. Alueella ei saa tehdä sellaisia toimenpiteitä, jotka vähentävät kohteen arvoa.”
Maakuntamuseo teki kohteelle 17.8.2021 maastotarkastuksen, jossa tutustuttiin alueen rakennuksiin ja pihapiiriin.
Utukan suurikokoinen päärakennus on perustettu lohkotuista kivistä rakennetulle kivijalalle. Eteläpää kellareineen on huolellista työtä ja kivet on saumattu makkarasaumoin, pohjoispäässä kivityö on karkeampaa. Muistitiedon mukaan Utukan päärakennus paloi 1900-luvun alussa ja sen paikalle siirrettiin Messukylän pappilasta asuinrakennus. Nykyasun kuisteineen sekä vintin asuintiloineen ja katon valokaappeineen rakennus sai 1940-luvulla. Satulakatto on katettu betonitiilellä. Sisätiloissa parhaiten ovat säilyneet eteläpään kulmahuone, johon liittyy kaakeliuuni ja paneloinnilla ja hammaslistoilla jäsennelty sisäkatto, sekä pohjoispäädyssä suurikokoinen ja hyvin alkuperäisasuinen pirtti. Muuten sisätilojen pinnat ovat pääosin 1900-luvun jälkipuoliskolta. Kuusiruutuisista ikkunoista osa on ehditty vaihtamaan keskeneräisessä remontissa uusiin puu-alumiini-ikkunoihin.
Päärakennuksen betonitiilikatto on vuotanut laajasti jo pitkään, etenkin kaikkien sisäjiirien kohdalla ja paikoin räystäslinjoilla vauriot ulottuvat aina alapohjarakenteisiin asti. Eteläpäädyn keittiössä sekä molemmissa wc-tiloissa on lisäksi vakavia, putkirikkojen aiheuttamia kosteusvaurioita. Merkittäviltä kosteusvaurioilta on välttynyt ainoastaan pohjoispäädyn pirtti. Vaikka hirsirungon kuntoa ei voi kattavasti arvioida ulko- ja sisäverhousta purkamatta, on jo nyt näkyvien vaurioiden perusteella todettavissa, että rakennuksen kunnostaminen olisi poikkeuksellisen vaativa ja uudisrakentamiseen vertautuva toimenpide. Näin ollen maakuntamuseo pitää päärakennuksen purkamista mahdollisena.
Näyttävä, rakennushistoriallisesti merkittävä kaksikerroksinen navetta on rakennettu kahdessa vaiheessa 1900-luvun alkupuoliskolla. Alkujaan lohkokivirakenteisen navetan päälle on myöhemmin lisätty toinen kerros harkoista ja tiilestä muuraten, rehuvarastona toimiva vinttiosa on puurakenteinen. Pääkerroksen muuratut ja rapatut seinät ovat halkeilleet useista kohdin ja sen betoninen alavälipohja on laajalta alalta romahtanut. Betonitiilikatossa on vakavia vuotoja, ja tukirakenteiden pettämisen vuoksi vesikattorakenteet ovat vaarassa sortua. Navetan alkuperäinen kiviosa vaikuttaa vielä vakaalta, mutta uudempia kerrostumia voidaan pitää korjauskelvottomina.
Vilja-aitta ja viljankuivaamo sijaitsevat kylätien varrella pienellä mäellä, hieman muista rakennuksista pohjoiseen. Molempien betonitiilikatot ovat huonokuntoiset ja vuotavat, kuivaamon katosta on osa jo romahtanut. Aitan kattovuodot ovat vaurioittaneet rungon nurkkaliitoksia niin, että kahden nurkan liitokset ovat jo pettäneet koko seinän korkeudelta. Muurahaiset ovat täydentäneet tuhoa etuseinän alahirsien osalta. Aitassa on vielä paljon käyttökelpoista hirsi- ja lankkumateriaalia, mutta rakennuksen korjaaminen alkuperäisiin mittoihinsa vaurioituneet osat uusimalla olisi erittäin vaativa hirsityö.
Pihapiirin muu rakennuskanta, asuin- ja talousrakennus, maakellari ja läpiajettava ulkorakennus, ovat nekin suurelta osin huonokuntoisia. Betonitiilikatoissa on vaihtelevan laajuisia, pitkään jatkuneita vuotoja, lisäksi rankorakenteisten ulkorakennusten perustukset ovat painuneet epätasaisesti ja aiheuttaneet paikallisia runkovaurioita.
Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseo toteaa, että tilakeskuksen alueella sijaitsee kiinteä muinaisjäännös, osa Palon historiallisen kylän tonttimaasta (kohde: Palo (Palho), mj-tunnus 1000018823, liitekartta 1). Kohde on merkitty myös Nurmi-Sorilan osayleiskaavaan (2016). Kiinteän muinaisjäännöksen ja sen suoja-alueen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen ja muu niihin kajoaminen ilman muinaismuistolain nojalla annettua lupaa on kielletty (MML 1 ja 4 §). Yhä asuttuihin historiallisiin kylänpaikkoihin saattaa liittyä maanalaisia, muinaisjäännöksenä pidettäviä kulttuurikerroksia tai rakenteita, joten muinaisjäännösnäkökulman huomioiminen kaikessa kylätontin alueen maankäytössä on tärkeää. Kaikesta tavanomaista puutarhatyötä suuremmasta maahan kajoavasta toiminnasta muinaisjäännösalueella tulee pyytää hyvissä ajoin etukäteen lausunto Pirkanmaan maakuntamuseolta.
Mikäli jokin Utukan muinaisjäännösalueella sijaitsevista rakennuksista halutaan purkaa, tulee rakennuksen perustuksen purkutyö tehdä arkeologin valvonnassa. Mahdollista uudisrakentamista suositellaan myös arkeologisen perinnön näkökulmasta sijoitettavaksi vanhalle rakennuspaikalle. Sijoittuessaan muinaisjäännösalueelle tai sen välittömään läheisyyteen, uudisrakentaminen tulee edellyttämään arkeologisia koe-, kaivaus- tai valvontatutkimuksia. Tarkempi uudisrakennussuunnitelma, josta käy ilmi myös tarvittavien vesi-, viemäri- ja maakaapelikaivantojen yms. sijanti, tulee lähettää lausunnolle Pirkanmaan maakuntamuseoon, joka ottaa sen perusteella kantaa tutkimuksen sisältöön. Silloin kun on kyse yksityisestä pienestä työhankkeesta (esim. omaan käyttöön tulevasta pientalosta), tarvittavat tutkimukset tehdään Museoviraston tai maakuntamuseon virkatyönä valtion rahoituksella. Tutkimusten tekeminen vaikuttaa todennäköisesti hankkeen aikatauluun, mikä on syytä ottaa huomioon. Maan alta mahdollisesti löytyvät asutus- ja elinkeinohistorialliset rakenteet on pyrittävä säilyttämään. Tämän vuoksi tutkimuksen tulokset voivat vaikuttaa alueen maankäyttösuunnitelmiin.
17.8.2021 tehdyn tarkastuksen yhteydessä kuljettiin maastossa myös varsinaista kylänpaikkaa laajemmalla alueella. Historiallisen kylänpaikan alueella ei havaittu maanpäällisiä, kiinteään muinaisjäännöksen liittyviä rakenteita. Läheisen mäen länsirinteeltä löydettiin kaksi alueen historialliseen ihmistoimintaa liittyvää rakennetta: Luonnonkivestä rakennettu mahdollinen rakennuksenperustus sekä vallillinen kuopanne. Havaitut rakenteet eivät täytä kiinteän muinaisjäännöksen tai muun kulttuuriperintökohteen statusta, eivätkä näin ollen ole suojelukohteita.
Maakuntamuseon näkemys on, että päärakennuksen purkaminen on mahdollista, vaikkakin hyvin valitettavaa. Pihapiirin muiden rakennusten purkamisessa tulee käyttää harkintaa, etteivät pihapiirin arvokkaiksi todetut ja kaavamääräyksessä suojeltaviksi määritellyt piirteet täysin katoa. Rakennusten osittaistakin säilyttämistä tai hyödyntämistä tulee harkita, ja esim. navetan kiviosa on suotavaa säilyttää. Päärakennuksen hirsirungon ohella sen vanhan pirtin ja pikkusalin säilyminen, edes osina, on suotavaa.
Uudisrakentamisessa maakuntamuseo suosittelee vanhojen rakennuspaikkojen käyttämistä, jotta pihapiirin rakenne ja hierarkia säilyvät. Uudisrakennuksien ulkoasun, kattomuodon, materiaalien, mittakaavan ja värien tulee olla soveltuvia tilakeskuksen perinteisiin ominaispiirteisiin.
Utukan rakennetun pihapiirin asema maisemassa on merkittävästi heikentynyt viime vuosien kunnossapidon laiminlyöntien vuoksi. Pihaan liityneet peltoalueet ja rakennuksia ympäröivät pihat ovat kasvaneet merkittävissä määrin umpeen. Puustoa tulee raivata siten, että piha ja rakennukset palaavat osaksi viljelymaisemaa ja vanhat rajapinnat palautuvat. Raivauksessa on huomioitava vanha pihapuusto.
Alueen suunnittelussa tulee huomioida selvityksissä ja kaavamääräyksissä esiin tuodut paikan rakennushistorialliset ja maisema-arvot. Maakuntamuseo suosittaa käyttämään korkealaatuista suunnittelua ja laatimaan alueelle kulttuuriympäristön arvot ja vahvuudet huomioivan kokonaissuunnitelman. Rakennuslupasuunnitelmat tulee toimittaa Pirkanmaan maakuntamuseoon lausuntoa varten.