rakennusperinteinen

taloushistoria

maisemallisesti keskeinen sijainti

Vanha vaakahuonerakennus on piirteiltään hyvin säilynyt ja edustaa tunnistettavalla tavalla 1900-luvun alun julkista rakentamista ja koristeellista punatiiliarkkitehtuuria myöhäisjugendin henkeen. Uudisrakennuksella täydennettynäkin kohde kertoo ilmaisuvoimaisesti Pyynikintorin kaupallisesta historiasta ja toriaukion kehityksestä. Kaupunkikuvassa vaakahuone on kiinteä osa Pyynikintorin toriaukeaa ja historiallista Heinätoria reunustavaa maisemaa.

Yksityiskohdiltaan runsas, yksikerroksinen rakennus, jonka julkinen luonne on tunnistettavissa.

Vaakahuone on Heinätorin toiminnallinen tunnusmerkki, joka kertoo toriaukean historiallisesta käytöstä. Tällä Pyynikintorin viereisellä aukiolla käytiin heinäkauppaa, ja vaakahuoneella tapahtui kuormien brutto- ja nettopunnitus Tampereen kaupungin toimesta. Täysi heinäkuorma punnittiin ensin kärryineen ja lasteineen. Kun kuorma oli ajettu ostajalle, palasi ajuri punnituttamaan tyhjät kärrynsä. Lisäksi Heinätorilla myytiin eläimiä, erityisesti porsaita. Elintarvikkeiden myynti oli kielletty.

Vaakahuoneen suunnitteli kaupunginarkkitehti Lambert Petterson vuonna 1913 (pääpiirustukset 16.12.1913). Pettersonin kädenjälki näkyi monissa 1900-luvun alun julksissa rakennuksissa.

Heinäkaupan päätyttyä vaakahuone toimi kaupungin liikennelaitoksen kuljettajien taukotilana. Myöhemmin vaakahuone on toiminut lähinnä kaupungin varastona.

Vuodesta 2006 lähtien kiinteistössä on toiminut ravintola Heinätori, jota varten rakennettiin erillinen laajennusosa rakennuksen länsipuolelle.

Tampereen kaupunki myi vanhan vaakahuoneen rakennuksen vuonna 2016 Heinätorin ravintoloitsijoille Lauri ja Irja Väänäselle.

Vanhan vaakahuonen ja uudisrakennuksen kulmauksessa on pienehkö ulkoterassi, joka on rajattu katutasosta matalalla lohkokivirivillä.

Lännessä vaakahuoneen rakennukset rajoittuvat mukulakiviseen toriaukeaan, joka nykyisin toimii parkkipaikkana.

Kohteen arvojen säilyttämiseksi on tärkeää säilyttää vanhan vaakahuoneen omaleimainen muoto, rikkaat arkkitehtoniset piirteet ja alkuperäiset materiaalit. Rakennuksen kaupunkikuvallinen asema kahden aukiotilan välissä on syytä säilyttää, samoin uudisrakennuksen selkeä suhde vanhaan rakennukseen.

Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998. Tampereen kaupungin ympäristötoimi kaavoitusyksikkö julkaisuja 2/98, Leskinen, Marjatta & Jaakkola, Juha, Tammer-Paino Oy, Tampere 1998.

Aamulehti 6.9.2016