Matomäen asuinalueen rakentumisen taustatekijöinä voidaan nähdä maiseman fyysiset lähtökohdat,

liikennehistoria, maanomistus ja Viialan teollistuminen. Pellonraivaus eteni vanhojen rantapeltojen

lisäksi kauemmaksi Alkkulan kylästä 1800 ja 1900-luvun aikana. Pelloiksi raivattiin maapohjaltaan

kaikki sopivat maa-alueet. Pellonraivauksen ulkopuolelle jäivät korkeammat, usein kuivemmat,

metsäiset moreeni harjanteet ja mäet. Nämä harjanteet olivat sopivia alueita lohkoa tilaa pienempiä

tontteja niitä tarvitseville. Asutus levisi mäkialueiden lisäksi myös olemassa olevien maanteiden

suunnassa. Matomäellä se tarkoitti Vesilahteen ja Tyrväälle vievää kulkureittiä, joka raivattiin

maantieksi jo 1790-luvulla. Matomäen juurella oli Narvantien lisäksi risteys, josta lähti maantie

Kylmäkoskelle. Matomäen alueen tontit ovat kuuluneet pääosin Ylhäinen (4) –nimiseen tilaan, joka

oli yksi Alkkulan kylän kantataloja. Länsiosassa rajana on Rajakatu, jonka varrelle on muodostettu

viimeiset Ylhäisten tilasta lohkotut tontit. Sen länsipuolella olevat tontit on lohkottu toisesta kylän

kantatalosta, Uotilasta.

Alue syntyi alun perin kaava-alueen ulkopuolelle. Rakennusten sijoittelu tonteille oli vapaata ja etäisyys

tienlinjasta vaihtelee. Nykyiset arvoalueen kaavat ovat vuosilta 1971 ja 1980. Samoihin aikoihin

kaavoitettiin Matomäen luoteispuolelle rakennetut omakoti- ja kerrostaloalueet. Matomäen arvoalue

on kaavoissa pääosin A0 ja e=0,25. Tonttien koko vaihtelee 1300 neliöstä aina yli 2000 neliöön.

Nykyiseen rakennuskantaan nähden kaavoitus sallii huomattavasti suuremman rakentamisen.Erityisesti

vanhemmalle, pienimittakaavaiselle rakennuskannan säilymiselle kaavoitus muodostaa selkeän

uhkakuvan.

Matomäen asuinalue sijaitsee noin kilometrin päässä Viialan keskustan luoteispuolella. Varsinainen

Matomäki sijaitsee arvoalueen itäpäässä, joskin asutus on levinnyt yhtenäisenä Vesilahdelle vievän

tien suunnassa pitkälle länteen. Nämä läntiset alueet ovat eri mäellä kuin itäpäässä oleva pienemmällä

mäellä oleva asutus. Tässä Matomäeksi on katsottu kuitenkin koko arvoalue, vaikka kyseessä on

kolme eri mäkeä. Ensimmäinen mäki näkyy hyvin maisemassa, kiitos betonirakenteisen vesitornin.

Nykyisin arvoalueen vanhin asutus on keskittynyt ensimmäisen mäen lisäksi pääväylänä toimivan

Matomäentien (ent. Narvanmatkantie) ja siitä erkanevan Rajakadun ja Kiertotien varrelle.

Arvoalueeseen on luettu vanhimman kerrostuman lisäksi 1950-luvun loppuun mennessä rakennetut

alueet, jotka muodostavat yhdessä yhtenäisen kokonaisuuden. On myös huomioitava arvoalueen

länsipuolelle jäävä alue, jossa on yhtenäisiä omakoti- ja kerrostaloalueita, joita on rakennettu 1970-

luvulta alkaen. Nämä alueet muodostavat selkeitä kerrostumia vanhimman alueen jatkeeksi. Maisemaa

leimaa maaston ja tonttien metsäisyys, mutkainen päätie ja sivukatujen hiekkapintaisuus.

Arvoalueen rakennuskanta on moninainen. Pääasiassa rakennuskanta on 1920-luvulta 1950-luvulle,

joskin välissä on uudempia asuinrakennuksia. Vanhemmissa rakennuksissa on käytetty paljolti

peiterimavuorausta ja punaista väriä. Rakennuksen muoto on myös pitkänomainen. 1920-luvulta

alkaen aina 1950-luvulle rakennusten pohjamuoto lähestyi neliötä, johon kului korkea satulakatto,

kunnes 1950-luvulla tämä vertikaalinen muoto kääntyy enemmän horisontaaliseksi rakennusten ja

kattojen madaltuessa. Tämä viimeinen rakennusaika toi myös rappauksen mukaan vuorausmateriaalina.

Tonteissa näkyy maapohjan rakenne. Vanhat tontit ovat usein varsin metsävaltaisia ja epätasaisia.

Poikkeuksen tekevät mäkien väliin jäävät, jotka ovat vanhan pellon päälle perustetut. Vanhempien

rakennusten sijoittelu tonteille on varsin rikkonaista ja yhdessä maastonmuotojen ja mutkaisen tien

kanssa muodostavat varsin vaihtelevan kadunvarsimaiseman. Uudemmassa 1950-luvun

rakennuskannassa on jo enemmän yhtäläisyyttä. Tonteilla on myös säilynyt hyvin ajalle tyypillisiä

ulkorakennuksia. Toisaalta rakennusten korjauksissa on käytetty epäsopivia ja –tyypillisiä materiaaleja,

jotka ovat vaikuttaneet heikentävästi rakennusten alkuperäiseen ulkoasuun.

Nykyinen rakennettu miljöön säilyminen tulisi turvata. Arvoalueella uudis- tai tiivistysrakentamista

tulisi välttää tai ainakin rakennustapaohjeilla tulisi ohjata rakentamista hyvin tarkkaan.