Erik Estlander perusti vuonna 1900 viilatehtaan Alkkulan kylään Pärin tilan maille. Ensimmäinen

tehtaanpaikka oli Jumusen rannalla. Tehtaan eteläpuolella oli johtajan asunto (nyk. Jumunranta).

Tulipalojen vaivaama tehdas siirrettiin nykyiselle paikalle 1920-luvulla. Tampereentien ja

Vakkistentien risteyksessä oli 1800-luvun loppupuolella Pärin tilakeskus, joka oli arvoalueen vanhin

tunnettu asuinpaikka. Viialan teollistuminen ja viilatehtaan siirtäminen nykyiselle paikalle veti

puoleensa asutusta. Tonttien lohkominen Pärin tilasta alkoi 1900-luvun alkupuolella. Vakkistentien

synty liittyy viilatehtaan toimintaan. Ensin tie vei Jumusen rantaan tehtaalle ja sen siirron jälkeen se

yhdisti viilatehtaan ja johtajan asunnot. Viilatehtaan ympäristön asutus liittyy tehtaaseen, joskin

tehtaalla ei ollut samanlaista selkeää rakennus- ja asutuspolitiikkaa kuin Akaan höyrysahalla.

Arvoalueella erityisesti Tampereentie on säilyttänyt vanhan linjauksensa, joka perustuu maaston ja

vanhojen peltojen muotoihin. Vanhin rakennuskanta keskittyy Tampereentien varrelle, joka toimi

Tampereen suuntaan pääväylänä aina 1950-luvulle saakka. Maantienä tie oli jo 1700-luvulla, joskin

se on kulkureittinä vieläkin vanhempi. Uusi 1950-luvulla valmistunut tie ohittaa Viialan keskustan

länsipuolelta ja jättää vanhan mutkaisen maantien paikallistieksi. Arvoalueen keskivaiheilla edelleen

oleva mutka selittyy mm. Alkkulan kylän pellolla, jonka reunaa tie seurasi.

Arvoalueelle on viime vuosina tullut uutta rakennuskantaa, joka on muuttanut maisemaa ja vanhaa

asutuksen ja avoimen maiseman suhdetta. Arvoalueen kaavat ovat vuodelta 1980 ja 2002. Niissä

viilatehtaan tontti on teollisuusaluetta ja ympäristö on kaavoitettu peltoja myöten omakotiasutukseen.

Kaava sallii nykyisen rakennetun miljöön muuttumisen. Hyvänä esimerkkinä on tehtaan

lounaiskulman mökkiasutus, jonka reunalle on rakennettu uusi omakotitalo, joka poikkeaa

voimakkaasti vanhasta mittakaavasta ja värityksestä.

Arvoalue sijaitsee Viialan keskustan pohjoispuolella, Tampereentien varrella. Viilatehtaan arvoalueen

keskustan muodostavat tehdasrakennukset. Arvoalueen rajaus seuraa alueen historiallisia tielinjoja,

Tampereen- ja Vakkistentien ympäristöä. Tielinjat ovat mutkaisia ja seuraavat pääosin

maastonmuotoja. Arvoalueen asutus on keskittynyt tehdasta ympäröiville metsäisille harjanteille ja

mäkialueille. Tehtaan pohjois- ja itäpuolella olevissa notkelmissa olevat peltoalueet ovat pääosin

vielä säilyneet avoimina.

Arvoalueen rakennuskanta on kokonaisuutena hyvin kerrostunutta. Asuinrakennuksia on 1900-luvun

vaihteesta aina nykypäivään saakka. Asuinrakennuksia on pienistä mökeistä aina sotien jälkeisiin

kuutiomaisiin asuinrakennuksiin. Lisäksi on yksittäisiä 1900-luvun loppupuolen matalia

satulakattoisia asuinrakennuksia. Materiaalit vaihtelevat, joskin puu on ollut vallitsevana materiaalina.

Runkomateriaalina on vanhemmasta uudempaan hirsi- ja rankorakenteita. Muistitietona kerrotaan,

että joukossa olisi yksi Viialan erikoisuus, lankunpätkätalo. Muita pintamateriaaleja ovat mineriitti,

tiili ja rappaus, nykyinen luonne vielä historiallinen uudisrakentamisesta huolimatta. Osassa

rakennuksista on nähtävissä myöhempiä laajennuksia ja materiaali- ja ikkunamuutoksia. Arvoalueen

ulkopuolella asutus jatkuu osana Viialan taajamaa. Viilatehdasta on rakennettu 1920-luvulta alkaen.

Vanhimmat rakennusosat 1- ja 2-kerroksisia. Runkomateriaalina on puhtaaksi muurattu tiili. Selkeinä

kiintopisteinä ovat korkea savupiippu ja tornirakennus. Viimeiset, sangen huomattavat laajennukset

on tehty betonielementeistä. Länsipuolen julkisivu on kuitenkin hyvin säilynyt vanhassa asussa.

Tehtaaseen kuuluu 1920-luvulla rakennettu ja 1950-luvulla laajennettu konttorirakennus.

Arvoalueella parhaiten säilyneitä vanhoja tiiviitä rakennuskokonaisuuksia on nähtävissä Viilatehtaan

pohjoispuolella ja sen lounaiskulmalla. Viimeksi mainittu on asutuksena myös tehdasta vanhempi

ja liittyy enemmän päätien varrelle keskittyneen asutuksen ryhmään. Alueen tiiviys ja sokkeloisuus

on myös muistuma ajalta, jolloin Viiala teollistui ja tehtaiden ympäristöön ja pääteiden varsille

nousivat sokkeloiset mökkikylät.

Arvoalueen historialliset asutukset keskittyivät harjanteelle ja pellot olivat avoimia, nämä piirteet

tulisi säilyttää. Kaavanmukainen uudis- ja täydennysrakentaminen tulee muuttamaan rakennetun

miljöön. Uudisrakentaminen ei ole suositeltavaa ja rakennusten korjaus ja muutostöistä tulisi olla

ohjeet.