rakennusperinteinen

Kohde kuuluu Kissanmaan ensimmäisen asemakaavan jälkeiseen varhaisimpaan rakentamisen vaiheeseen. Hyvin hoidettu kiinteistö on säilynyt kauniisti alkuperäisessä asussaan. Kokonaisuus ilmentää erinomaisesti 1950-luvun rakentamisen perinnettä.

Kiinteistön itä-länsisuuntainen, pitkän suorakaiteen muotoinen (n. 900 m2) tontti sijaitsee Karhunkadun varressa, siten että tontin länsipääty rajautuu Karhunkatuun. Tonttia rajaa kaikilta sivuilta orapihlaja-aita. Tontilla on yksi katuliittymä Karhunkadulle. Liittymä on hiekkapintainen ajotie. Liittymäkohdassa on aukko orapihlaja-aidassa.

Tontin pinta on tasainen ja pääosin nurmea. Kellarin oven edusta on laatoitettu nelikulmaisin betonilaatoin. Kasvillisuutena hoidetulla puutarhatontilla on isoja mäntyjä, tammi, jalava, jalokuusia, lehtikuusi, pihlaja, koivu, vanhoja omenpuita, sireeniä, ruusuja, villiviiniä, kanukkaa, perennoja ja marjapensaita. Kasvillisuus on pääosin alkuperäistä 1950-luvun kasvillisuutta.

Tontilla on yksi asuinrakennus sijaiten itä-länsisuuntaisesti etäällä Karhunkadun reunasta. Lisäksi tontilla on matala kevytrakenteinen vajarakennus ja pieni lasikasvihuone.

Kiinteistössä sijaitsevan asuinrakennuksen on suunnitellut Aravahallinnon tarkastaja Olavi J. Hallanvaara, joka on vastannut yhteesä 16 kissanmaalaistalon alkuperäisistä rakennuslupapiirrustuksista. Samojen piirrustusten mukaan on rakennettu asuinrakennus osoitteessa Karhunkatu 67.

Kiinteistön ensimmäinen omistaja oli Mäkisen perhe. Mies oli Tampellan metallimies ja vaimo kaupungin puutarhatyöntekijä, mikä edelleen näkyy puutarhassa.

Kohteen lähiympäristössä on mittasuhteiltaan kohdetta muistuttavia omakotitaloja. Luoteispuolella on pieni, osin luonnotilainen Karhunkadun mutkan puistoalue.

Alkuperäiset rakennuslupapiirrokset sekä myöhemmät mahdolliset muutos- tai laajennuslupapiirrokset. Tampereen kaupunki, Rakennusvalvonnan arkisto.

Marna Maula.