Alue Lallinmäen asuinalue
TakaisinPerustiedot
-
Kunta:Akaa
Vanha kunta:Viiala
Kylä:Haihunkoski
Nimi:Lallinmäen asuinalueAlueluokka:Kulttuurihistoriallisesti arvokas aluekokonaisuusArvojen perustelu:Arvoluokka: IAluerajaus kattaa Lallinmäen sotien jälkeisen modernin rakentamisen. Alueen rakennukset, 1940-
luvun ja 1970-luvun kerrostalot sekä 1960-luvun rivitalo, ja niitä yhdistävät puistomaiset osat
muodostavat yhtenäisen ja selkeän kokonaisuuden. Alue on edustava ja hyvä esimerkki sotien
jälkeisestä modernista rakentamisesta, jossa siirryttiin vanhasta käsityövaltaisesta
tiilimuuriarkkitehtuurista nykyaikaiseen ja tehokkaaseen elementtirakentamiseen. Vanhinta
rakennetta edustaa Lallinmäen kanava (1874).
Tekstitiedot
-
Historia:Lallinmäen vanhimman asutuksen merkit löytyvät Tarpianjoen ja siihen liittyvän kanavan
leikkauskohdasta, josta on löydetty merkkejä kivikautisesta asuinpaikasta. Lähiympäristössä on
tehty myös muita samalle ajalle liittyviä löytöjä mm. Haihunkoskelta ja Lallinmäen eteläpuolella
olevalta Siukolan tilan pellolta.
Historiallisen ajan ja nykypäivän rakenteiden alkuna voidaan pitää vuotta 1874, jolloin Akaan
höyrysaha (oik. Akkas Ångsågs Ab) osti Haihunkosken kylän Harkin tilan, johon kuului maita
Tarpianjoen eteläpuolelta mm. nykyinen Lallinmäen alue. Tilan osto oli tehtaan toiminnalle tärkeä,
koska edellisenä vuonna perustettu saha sijaitsi vuokramaalla vastapäätä Lallinmäkeä. Sahan
ensimmäinen sijoituspaikka oli sinänsä huono, koska Tarpianjoen virtaus haittasi tukkien saantia
sahalle. Ongelma pyrittiin ratkaisemaan kaivamalla kanava niemen poikki, jolloin virtaus heikkenisi
sahan kohdalla. Harkin tilan osto toi myös sahalle lähellä olevaa maata, jota voitaisiin käyttää
sahan työntekijöiden asuttamiseen. Sahan ja koko Viialan ensimmäiset teollisuustyöväenasuinalueet
olivat sahan vieressä oleva Nokela ja Tarpianjoen eteläpuolella oleva Lallinmäki. Kolmas asuinalue
oli Möljän alue, joka ilmeisesti sijaitsi sahan uuden paikan yhteydessä. Paikalle rakennettiin
lastulevytehdas 1960-luvulla. Paikasta käytettiin myös termiä Möljänmäki, joka on kuitenkin
kadonnut maisemasta 1900-luvun aikana. Sanana Möljä viittaa laivoihin ja satamakulttuuriin ja on
tunnettu sisävesien lisäksi Pohjanlahden rannikolla. Sana möljä viittaa laituriin.
Ensimmäiset työväen asunnot nousivat Lallinmäelle jo vuonna 1874. Harkin maiden lisäksi
hyödynnettiin kylässä olevaa Harkin tilakeskuksen asuinrakennusta, jossa tehdas avasi kaupan
vuonna 1875. Sahan synnyttämä Lallinmäen vanha asutus keskittyi tiiviisti alueen korkeimman
kohdan tuntumaan. Tällöin suurin osa länsirinteestä oli peltoviljelyssä ja puustoa oli lähinnä kanavan
varrella, jossa kasvoi jo suuria lehmuksia. Osa vanhoista rakennuksista oli suuria vuokrakasarmeja.
Rakenteissa hyödynnettiin mm. sahan laudanpätkiä, joista mm. Rantalehto on rakennettu.
Korkeimmalla paikalla oli 1900-luvun vaihteesta alkaen aina 1960-luvulle saakka palokunnan talo,
joka purettiin viimeisten kerrostalojen tieltä. Paikalla on nykyisin talvisotaan viittaava muistokivi.
Miesten kokoontumispaikaksi oli ilmeisesti ilmoitettu juuri palokunnan talo, jota ei kivessä ole
huomattu mainita. Nykyinen maisema alkoi muodostua vasta sotien jälkeen, jolloin uusi omistaja
kauppaneuvos Kilpinen rakennutti pellolle nykyiset kerrostalot. Ne olivat Viialan ensimmäinen
kerrostaloryhmä. Toinen huomattava Kilpisen aikana tullut asuinalue oli Oopakan alue, joka myös
sijoittuu yhtiön omistaman Harkin tilan maille. Sen kaava saatiin vahvistettua vuonna 1947.
Yhtiö piti rakentamisen lisäksi hyvää huolta alueesta ja sen viihtyvyydestä. Schaumannin aikana,
1960-luvun alkupuolella, Lallinmäelle laadittiin puutarhasuunnitelma, jonka pohjalta nykyistä
maisemaa on osittain rakennettu. Tällöin työvoimaa riitti Lallinmäen istutusten ja pihojen
hoitamiseen. Toisaalta yhtiössä oli tiukka hierarkia, joka heijastui Lallinmäen asuntoihin ja niiden
jakoperusteisiin. Rivitalo oli tarkoitettu johtohenkilöille ja sisäinen hierarkia määräsi myös asunnon
koon kerrostaloissa. Ilmapiiri ympäristön suhteen alkoi muuttua 1970-luvulla. Monessa mielessä
näkyvänä ja aikaa hyvin kuvastavana esimerkkinä olilvat kolme viimeistä elementtirakenteista
kerrostaloa. Kerrostalot rakennettiin vuosina 1970 ja 1975 ja ne olivat arava –tuotantoa. Kahteen
ensimmäiseen oli mahdollista tehdä pohjakerrokseen autotallit. Samaan aikaan arava –säännöt
muuttuivat ja viimeisen kerrostalon kohdalla autotallit oli jätettävä pois. Niiden tilalle ideoitiin
kunnassa päiväkoti, jonka rakennushallitus ja sosiaalihallitus hyväksyivät. Uusi vaihe alkoi 1990-
luvulla, jolloin kerrostaloista muodostettiin itsenäisiä asunto-osakeyhtiöitä ja niille erotettiin omat
tontit.
Kuvaus:Lallinmäen alue rajautuu selkeästi Tarpianjokeen ja Jumusselkään, jotka muodostavat Lallinmäenniemekkeen, jota vesistö rajaa kolmelta suunnalta. Leveän niemekkeen kärjessä on lisäksi vuonna
1874 kaivettu kanava, joka erottaa niemekkeen pään omaksi Ripasaari –nimiseksi saareksi. Joenvarret
ja järvenpuolen rannat ovat reheviä ja alavia ns. vesijättömaita. Maastollisesti niemekkeen korkein
kohta on sen itälaidalla lähellä järvenrantaa. Kalliopohjainen mäki nousee noin 10 metriä
Jumusenselkää korkeammalle. Ripasaari on huomattavan alavaa ja suurelta osin luonnontilaista
lehtimetsää. Alava maa-alue jatkuu Tarpianjoen pohjoispuolella, jonne höyrysaha perustettiin alun
perin. Nykyisin paikalla on uusi omakotitalo ja runsaasti koivuvaltaista lehtimetsää. Lallinmäen
eteläpuolella on kapea vyöhyke omakotiasutusta, jonka jälkeen ovat Haihunkosken kylän rantapellot.
Alue on puistomainen ja rakennukset on sijoitettu alueelle väljästi ja ne muodostavat omat selkeät
ryhmänsä. Alue on pääsääntöisesti nurmikenttää, jolle on istutettu useita pihapuita mm. lehmuksia,
pihlajaa, jaloja havupuita ja terijoen salava. Istutettu puusto on nuorta, mahdollisesti 1960-luvun
puutarhasuunnitelman peruja. Alueen reunamilla, jotka rajautuvat vesistöön on enemmän
luonnontilaista koivikkoa ym. Kanavan varrella on muutamia todella kookkaita ja vanhoja
metsälehmuksia, jotka ovat ehkä istutettuja.
1940-luvun kerrostalot:
Viialan ensimmäisissä monikerroksissa kerrostalossa on kellari, kolme asuinkerrosta ja vintti.
Rakennuksessa on liuskekivellä vuorattu betonisokkeli. Tiilirunko on vuorattu vaalealla
roiskerappauksella. Satulakatto on katettu tiilikuvioidulla profiilipellillä. Ikkunat ovat
alumiinipintaiset ja harmaaksi maalatut, tuuletusikkuna oikeassa laidassa. Rakennuksen päädyissä
on kookas, maahan ulottuva erkkeri, jonka kulmassa on joka kerroksessa pieni parveke. Kerrostalot
valmistuivat vuonna 1945. Rakennuksia on kunnostettu 1990-luvulla. Suurimmat ulkonäköön
vaikuttavat muutokset ovat tapahtuneet sisäänkäyntien kohdalla, jossa aikakauden yksinkertaiset
ovien suojakatokset ja ulko-ovet on korvattu harjakattoisilla, omakotimaisilla, koristeellisilla ja
puurakenteisilla avokuisteilla. Parvekkeiden verhoukseen on käytetty kyllästettyä puuta.
Rivitalo 1960-luvulta:
Arvo-alueen eteläosaan, Tarpianjoen rannalle, rakennettiin ketjumainen rivitalo vuosina 1961-62.
Rivitalon on suunnitellut arkkitehti Veikko Raitinen. Rivitalossa on viisi asuntoa. Jokainen asunto
on osittain 2-kerroksinen. Rakennuksessa on betonisokkeli, asuntojen väliseinät ja päädyt ovat
puhtaaksi muurattua tiiltä. Julkisivuissa on käytetty pysty- ja vaakapanelointia. Aiemmin julkisivussa
oli mineriittiä joka kuitenkin poistettiin vuonna 1999 tehdyn remontin yhteydessä. 1-kerroksisessa
osassa on loiva satulakatto ja 2-kerroksisessa osassa on käytetty pulpettikattoa. Katemateriaalina
on punaiseksi maalattu saumattu pelti. Alkuperäinen kate oli galvanoitu pelti ja katon rännit olivat
kuparipeltiä. Huoneistoihin kuuluu lisäksi takka. Vuonna 1999 asuntojen yhteydessä oleviin
autotalleihin haettiin lupaa, että autotallin saisi muuttaa saunaksi, pesuhuoneeksi ja
kodinhoitohuoneeksi. Samalla haettiin lupaa julkisivumuutokseen. Rivitalo oli valmistuessaan
ajanmukainen ja moderni kokonaisuus. Käytetyt materiaalit, tiili, mineriitti ja kuparipelti olivat
tyypillisiä aikakaudelle. Rakennuksen ketjumainen muoto oli myös ajalle tyypillinen tehokeino.
Rakennus on edustava näyte ajan rakentamisesta. Rakennuksen alkuperäisen ulkoasun säilyttäminen
olisi ollut suotavaa.
1970-luvun kerrostalot:
Toisen ryhmän kerrostaloista muodostavat kolme elementtirakenteista kerrostaloa, joissa on
maanpäällinen pohjakerros ja kolme asuinkerrosta Kerrostalot rakennettiin vuosina 1971-1975.
Talot olivat puolikunnallista aravatuotantoa, jossa olivat mukana Schauman Oy ja Viialan kunta.
Kunnan osaksi tuli 50 % osakkeista. Vuonna 1971 valmistuneissa kerrostaloissa on säilynyt
toistaiseksi alkuperäinen harjattu betonielementti, joka pohjakerroksessa on väriltään tummanharmaa.
Niiden pohjakerroksessa ovat lisäksi autotallit. Kerrostaloista viimeinen, vuonna 1975 valmistunut
rakennus poikkeaa kahdesta edellisestä. Omaksi yhtiöksi erottamisen jälkeen rakennuksessa on
tehty laaja julkisivukorjaus 2000-luvun alkupuolella. Julkisivuksi tuli puhtaaksimuurattu kellertävä
kahitiili, jolloin ulkoasu muuttui suuressa määrin. Kaksi muuta korjataan lähivuosina.
Viimeinen kerrostalo poikkesi kahdesta edellisestä myös siinä, että aravasääntöjen muuttumisen
vuoksi rakennukseen ei ollut enää mahdollista rakentaa autotalleja. Tällöin syntyi poikkeuksellinen
ratkaisu sijoittaa pohjakerrokseen lastentarha. Suunnitelman hyväksyivät asuntohallitus ja
sosiaalihallitus. Nykyisin kerrostalot on muutettu omiksi osakeyhtiöiksi.
Muistokivi:
Lallinmäen korkeimmalle paikalle on pystytetty muistokivi talvisotaan lähdön muistoksi. Kivessä
lukee “Tältä paikalta Viialan miehet lähtivät 14.10.1939 puolustamaan isänmaataan.”
Toimenpidesuositukset:Lallinmäen arvoalue on avara ja väljästi rakennettu. Talojen välit ovat pääasiassa nurmikenttiä,jossa on eri-ikäistä puustoa ja pensaskasvillisuutta. Vanhempien kerrostalojen ympäristöä on
koristeltu nykyajan kasvillisuudella. Kanavan varrella kasvaa huomattavan kookkaita vanhoja
lehmuksia. Alueesta laadittuihin puutarhasuunnitelmiin ei ole tutustuttu. Alueen kehittämisessä ne
olisi hyvä huomioida.
Lallinmäen alueen nykytila, rakennukset ja väljä maisematila, tulisi ehdottomasti turvata. Viime
vuosien julkisivukorjaukset ovat muuttaneet kaikkien rakennusten ulkoasua. Jatkossa rakennusten
muutoksissa tulisi käyttää enemmän harkintaan ja niiden pitäisi olla enemmän palauttavia kuin
ulkoasua muuttavia. Materiaaleihin ja rakenteisiin tulisi kiinnittää enemmän huomioita.
Tutkimushankkeet
-
Tunnuskuva Nimi Kunta Vanha kunta Hankkeen tyyppi Hankkeen alkupvm Hankkeen loppupvm
AvaaViiala Rakennetun ympäristön ja kulttuurimaiseman inventointi 2005-2006 Akaa
Viiala
Rakennusinventointi
Kulttuuriympäristöinventointi
Muu
01.01.2005 31.12.2006