Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta hakemuksesta. Pirkkalan seurakunta hakee lupaa pappilan päärakennuksen purkamiselle, uuden kokoontumisrakennuksen rakentamiselle ja kolmen maalämpökaivon poraamiselle. Alueellinen vastuumuseo on tutustunut hankkeen aineistoon ja toteaa seuraavaa.

Rakennettu ympäristö ja maisema

Pirkkalan pappilan nykyinen päärakennus on valmistunut vuonna 1967, ja sen on suunnitellut arkkitehti Gunnar Strömmer. Samalla rakennuspaikalla on sijainnut tätä ennen aikaisempi, vuosina 1810–1811 rakennettu päärakennus, joka purettiin vuonna 1965. Nykyinen päärakennus toimi kirkkoherran asuntona vuoteen 1983 saakka. Tämän jälkeen rakennus on ollut vuokrattuna asuinkäyttöön, minkä lisäksi sitä on käytetty seurakunnan omaan toimintaan.

Rakennus on esimerkki 1960-luvulle tyypillisestä omakotitaloarkkitehtuurista, ja se on säilynyt hyvin alkuperäisessä asussaan. Rakennus on yksikerroksinen, ja kattomuotona on matala satulakatto. Puurunko on verhottu puhtaaksimuuratulla tiilellä ja tummaksi maalatulla laudoituksella. Seurakuntatoimiston toimitushuoneen ulkoseinän osalla on käytetty julkisivun korostusaiheena lasitiiltä. Räystäät on toteutettu ns. piiloräystäillä. Anturat ovat matalarakenteiset, materiaalina paikalla valettu betoni. Näkyvät sokkelipinnat on rouhepinnoitetut.

Rakennuksen sisätilat koostuvat seitsemästä huoneesta, keittiöstä ja kylmiötilasta sekä työ- ja toimitushuoneesta eteisineen ja varastotiloineen. Olohuoneessa on muurattu takka, jonka pinta on verhoiltu lasitetulla tiilellä ja rouhepinnoitteella. Saunaosasto koostuu saunasta ja erillisestä pesuhuoneesta. Rakennuksessa on myös autotalli.

Selvityksessä Pirkkalan seurakunta – vanhan pappilan alue. Rakennusinventointi ja maisemallinen asema (Arkkitehtitoimisto AR-Vastamäki Oy 2011) rakennuksella on todettu olevan arkkitehtonista, asutushistoriallista ja kirkkohistoriallista arvoa ja sen on katsottu olevan keskeinen osa maisemakokonaisuutta. Kulttuurihistorialliset ja maisema-arvot perustuvat kuitenkin sen sijaintiin samalla paikalla aikaisemman pappilarakennuksen kanssa sekä merkitykseen pihapiirin täydentäjänä. Toisaalta on todettu, että rakennus on tyylillisesti oman aikansa tuote ja sellaisena muusta perinteisen maaseutupappilan pihapiirin rakennuskannasta (väentupa, aitta, sauna ja eri kiinteistöllä sijaitseva navetta) poikkeava. Toimenpidesuositukset liittyvät alueen kulttuurihistoriallisen arvon ja maisemallisten ominaispiirteiden turvaamiseen.

Voimassa olevassa Pirkkalan pappilan ranta-asemakaavassa (2012) on osoitettu rakennuskohtainen suojelumerkintä sr-1 väentuvalle ja aitalle, mutta ei päärakennukselle. Korttelialueelle on osoitettu merkintä YRM/s, johon liittyy määräys: Yleisten sekä asuin- ja matkailupalvelurakennusten korttelialue, jolla ympäristö säilytetään. - - Alue on kulttuurihistoriallisesti merkittävä kohde, jolla olevien vanhojen pappilarakennusten ja pihapiirien ominaispiirteet on säilytettävä. Pappilanniemen vanha asuttu ympäristö ja siihen jääneet asutushistorialliset jäljet avoimine viljelymaisemineen tulee pyrkiä säilyttämään. Aluetta koskeva maankäyttö tulee toteuttaa siten, ettei alueen kulttuurihistoriallinen arvo ja maiseman ominaispiirteet vaarannu.

Maakuntamuseo toteaa, ettei nykyiseen pappilarakennukseen liity sellaisia erityisen merkittäviä arvoja, joiden vuoksi sen säilyttäminen olisi välttämätöntä kokonaisuuden arvojen kannalta. Näin ollen sen purkaminen on valitettavaa mutta mahdollista.

Uudisrakennus on sijoitettu nykyisen päärakennuksen paikalle. Se tulisi olemaan edeltäjäänsä suurempi ja korkeampi ja sijaitessaan maaston korkeimmalla kohdalla sillä tulisi olemaan merkittävämpi asema maisemassa. Rakennuksen julkisivuväritys on sovitettu pihapiirin muiden rakennusten väritykseen, ja siinä on mm. harjakatto, mikä edistää sen sopeutumista paikalleen. Rakennukseen liittyy suunnitelmissa laajat katokset kummallakin pitkällä julkisivulla. Maakuntamuseo kehottaa vielä tutkimaan, olisiko niiden kokoa mahdollista supistaa.

Arkeologinen kulttuuriperintö

Kiinteistöllä 604-411-1-21, purettavaksi suunnitellun rakennuksen pohjoispuolella, sijaitsee muinaismuistolailla rauhoitettu kiinteä muinaisjäännös Pappila (Pappila) (muinaisjäännöstunnus 1000017273, historiallinen pappilanpaikka). Kohde on luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi arkeologiseksi kohteeksi Museoviraston VARK-inventoinnissa vuonna 2023 (kohde 101265). Ranta-asemakaavassa kiinteä muinaisjäännös on merkitty SM-aluevarauksella, jonka selitys ja määräys ovat Alueen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen ja muu kajoaminen on kielletty. Aluetta koskevat maankäyttösuunnitelmat tulee lähettää museoviranomaiselle lausuntoa varten. 

Pappilarakennuksen läheisyydessä, sen pohjoispuolella, sijaitsee Pappilan puutarha -niminen historiallinen asuinpaikka (1000051854), joka on muuksi kulttuuriperintökohteeksi luokiteltu osa historiallista pappilanpaikkaa. Se on merkitty ranta-asemakaavaan s-osa-alueena, jota koskevat selitys ja määräys ovat: Alueen osa, jossa sijaitsee suojeltava rakenne. Asutushistoriallinen muistomerkki. Aluetta koskevat suunnitelmat tulee lähettää museoviranomaiselle lausuntoa varten.

Kiinteän muinaisjäännöksen ja siihen kuuluvan suoja-alueen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen ja muu niihin kajoaminen ilman muinaismuistolain nojalla myönnettyä lupaa on kielletty (MML 1 §, 4 §). Ranta-asemakaavassa suojelumerkinnällä s osoitettu arkeologinen kulttuuriperintökohde tulee säilyttää pappilan historiaan liittyvänä muistona. Kohde on rajattu alustavasti, eivätkä sen tarkka maanalainen laajuus ja säilyneisyys ole tiedossa. Kohteessa saattaa sijaita myös sellaisia maanalaisia jäännöksiä, joita koskevat muinaismuistolain rauhoitussäännökset.

Purettavaksi ja rakennettavaksi suunnitellut rakennukset sijaitsevat riittävän etäällä arkeologisten suojelukohteiden rajauksista. Uudisrakennuksen edustalle suunnitellaan kolmea porattavaa maalämpökaivoa rakennuksen pohjoissivulle. Mikäli kaivoista rakennukseen johdettavien putkilinjojen kaivutyössä maasta löytyy merkkejä kiinteästä muinaisjäännöksestä, kuten nokista maata, hiiltä, kivi- tai puurakenteiden jäännöksiä tai 100 vuotta vanhemmaksi arvioitavia esineitä, työ löydön kohdalla tulee pysäyttää ja ottaa viipymättä asiasta yhteyttä Pirkanmaan maakuntamuseoon (MML 14 §, 16 §). 

Purkamisen, uudisrakentamisen ja maalämpökaivon porauksen ajaksi s-merkinnällä osoitettu arkeologinen kulttuuriperintökohde on suojattava työmaa-aidalla. Töiden aikana SM-alueella eikä s-alueella saa liikkua työkoneilla eikä niiden aluetta saa käyttää työmaan varastointiin tai läjitykseen. Arkeologisten suojelukohteiden sijainti tulee olla kaikkien rakennustyöhön osallistuvien tiedossa. 

Hankkeeseen liittyvät vesihuoltolinjat sekä hulevesien johtamiseen liittyvät järjestelyt sijoittuvat riittävän etäälle arkeologisista suojelukohteista. 

Edeltävät tiedot tulee kirjata lupapäätöksen ehtoihin. Valmis päätös tulee lähettää Pirkanmaan maakuntamuseoon.

Rakennettu ympäristö ja maisema

Pirkkalan pappilan nykyinen päärakennus on valmistunut vuonna 1967, ja sen on suunnitellut arkkitehti Gunnar Strömmer. Samalla rakennuspaikalla on sijainnut tätä ennen aikaisempi, vuosina 1810–1811 rakennettu päärakennus, joka purettiin vuonna 1965. Nykyinen päärakennus toimi kirkkoherran asuntona vuoteen 1983 saakka. Tämän jälkeen rakennus on ollut vuokrattuna asuinkäyttöön, minkä lisäksi sitä on käytetty seurakunnan omaan toimintaan.

Rakennus on esimerkki 1960-luvulle tyypillisestä omakotitaloarkkitehtuurista, ja se on säilynyt hyvin alkuperäisessä asussaan. Rakennus on yksikerroksinen, ja kattomuotona on matala satulakatto. Puurunko on verhottu puhtaaksimuuratulla tiilellä ja tummaksi maalatulla laudoituksella. Seurakuntatoimiston toimitushuoneen ulkoseinän osalla on käytetty julkisivun korostusaiheena lasitiiltä. Räystäät on toteutettu ns. piiloräystäillä. Anturat ovat matalarakenteiset, materiaalina paikalla valettu betoni. Näkyvät sokkelipinnat on rouhepinnoitetut.

Rakennuksen sisätilat koostuvat seitsemästä huoneesta, keittiöstä ja kylmiötilasta sekä työ- ja toimitushuoneesta eteisineen ja varastotiloineen. Olohuoneessa on muurattu takka, jonka pinta on verhoiltu lasitetulla tiilellä ja rouhepinnoitteella. Saunaosasto koostuu saunasta ja erillisestä pesuhuoneesta. Rakennuksessa on myös autotalli.

Selvityksessä Pirkkalan seurakunta – vanhan pappilan alue. Rakennusinventointi ja maisemallinen asema (Arkkitehtitoimisto AR-Vastamäki Oy 2011) rakennuksella on todettu olevan arkkitehtonista, asutushistoriallista ja kirkkohistoriallista arvoa ja sen on katsottu olevan keskeinen osa maisemakokonaisuutta. Kulttuurihistorialliset ja maisema-arvot perustuvat kuitenkin sen sijaintiin samalla paikalla aikaisemman pappilarakennuksen kanssa sekä merkitykseen pihapiirin täydentäjänä. Toisaalta on todettu, että rakennus on tyylillisesti oman aikansa tuote ja sellaisena muusta perinteisen maaseutupappilan pihapiirin rakennuskannasta (väentupa, aitta, sauna ja eri kiinteistöllä sijaitseva navetta) poikkeava. Toimenpidesuositukset liittyvät alueen kulttuurihistoriallisen arvon ja maisemallisten ominaispiirteiden turvaamiseen.

Voimassa olevassa Pirkkalan pappilan ranta-asemakaavassa (2012) on osoitettu rakennuskohtainen suojelumerkintä sr-1 väentuvalle ja aitalle, mutta ei päärakennukselle. Korttelialueelle on osoitettu merkintä YRM/s, johon liittyy määräys: Yleisten sekä asuin- ja matkailupalvelurakennusten korttelialue, jolla ympäristö säilytetään. - - Alue on kulttuurihistoriallisesti merkittävä kohde, jolla olevien vanhojen pappilarakennusten ja pihapiirien ominaispiirteet on säilytettävä. Pappilanniemen vanha asuttu ympäristö ja siihen jääneet asutushistorialliset jäljet avoimine viljelymaisemineen tulee pyrkiä säilyttämään. Aluetta koskeva maankäyttö tulee toteuttaa siten, ettei alueen kulttuurihistoriallinen arvo ja maiseman ominaispiirteet vaarannu.

Maakuntamuseo toteaa, ettei nykyiseen pappilarakennukseen liity sellaisia erityisen merkittäviä arvoja, joiden vuoksi sen säilyttäminen olisi välttämätöntä kokonaisuuden arvojen kannalta. Näin ollen sen purkaminen on valitettavaa mutta mahdollista.

Uudisrakennus on sijoitettu nykyisen päärakennuksen paikalle. Se tulisi olemaan edeltäjäänsä suurempi ja korkeampi ja sijaitessaan maaston korkeimmalla kohdalla sillä tulisi olemaan merkittävämpi asema maisemassa. Rakennuksen julkisivuväritys on sovitettu pihapiirin muiden rakennusten väritykseen, ja siinä on mm. harjakatto, mikä edistää sen sopeutumista paikalleen. Rakennukseen liittyy suunnitelmissa laajat katokset kummallakin pitkällä julkisivulla. Maakuntamuseo kehottaa vielä tutkimaan, olisiko niiden kokoa mahdollista supistaa.

Arkeologinen kulttuuriperintö

Kiinteistöllä 604-411-1-21, purettavaksi suunnitellun rakennuksen pohjoispuolella, sijaitsee muinaismuistolailla rauhoitettu kiinteä muinaisjäännös Pappila (Pappila) (muinaisjäännöstunnus 1000017273, historiallinen pappilanpaikka). Kohde on luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi arkeologiseksi kohteeksi Museoviraston VARK-inventoinnissa vuonna 2023 (kohde 101265). Ranta-asemakaavassa kiinteä muinaisjäännös on merkitty SM-aluevarauksella, jonka selitys ja määräys ovat Alueen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen ja muu kajoaminen on kielletty. Aluetta koskevat maankäyttösuunnitelmat tulee lähettää museoviranomaiselle lausuntoa varten. 

Pappilarakennuksen läheisyydessä, sen pohjoispuolella, sijaitsee Pappilan puutarha -niminen historiallinen asuinpaikka (1000051854), joka on muuksi kulttuuriperintökohteeksi luokiteltu osa historiallista pappilanpaikkaa. Se on merkitty ranta-asemakaavaan s-osa-alueena, jota koskevat selitys ja määräys ovat: Alueen osa, jossa sijaitsee suojeltava rakenne. Asutushistoriallinen muistomerkki. Aluetta koskevat suunnitelmat tulee lähettää museoviranomaiselle lausuntoa varten.

Kiinteän muinaisjäännöksen ja siihen kuuluvan suoja-alueen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen ja muu niihin kajoaminen ilman muinaismuistolain nojalla myönnettyä lupaa on kielletty (MML 1 §, 4 §). Ranta-asemakaavassa suojelumerkinnällä s osoitettu arkeologinen kulttuuriperintökohde tulee säilyttää pappilan historiaan liittyvänä muistona. Kohde on rajattu alustavasti, eivätkä sen tarkka maanalainen laajuus ja säilyneisyys ole tiedossa. Kohteessa saattaa sijaita myös sellaisia maanalaisia jäännöksiä, joita koskevat muinaismuistolain rauhoitussäännökset.

Purettavaksi ja rakennettavaksi suunnitellut rakennukset sijaitsevat riittävän etäällä arkeologisten suojelukohteiden rajauksista. Uudisrakennuksen edustalle suunnitellaan kolmea porattavaa maalämpökaivoa rakennuksen pohjoissivulle. Mikäli kaivoista rakennukseen johdettavien putkilinjojen kaivutyössä maasta löytyy merkkejä kiinteästä muinaisjäännöksestä, kuten nokista maata, hiiltä, kivi- tai puurakenteiden jäännöksiä tai 100 vuotta vanhemmaksi arvioitavia esineitä, työ löydön kohdalla tulee pysäyttää ja ottaa viipymättä asiasta yhteyttä Pirkanmaan maakuntamuseoon (MML 14 §, 16 §). 

Purkamisen, uudisrakentamisen ja maalämpökaivon porauksen ajaksi s-merkinnällä osoitettu arkeologinen kulttuuriperintökohde on suojattava työmaa-aidalla. Töiden aikana SM-alueella eikä s-alueella saa liikkua työkoneilla eikä niiden aluetta saa käyttää työmaan varastointiin tai läjitykseen. Arkeologisten suojelukohteiden sijainti tulee olla kaikkien rakennustyöhön osallistuvien tiedossa. 

Hankkeeseen liittyvät vesihuoltolinjat sekä hulevesien johtamiseen liittyvät järjestelyt sijoittuvat riittävän etäälle arkeologisista suojelukohteista. 

Edeltävät tiedot tulee kirjata lupapäätöksen ehtoihin. Valmis päätös tulee lähettää Pirkanmaan maakuntamuseoon.